Kultahipun pilkki kokosi kansaa Ivalojoen jäälle

Viime keväänä ensimmäistä kertaa järjestetyt Kultahipun pilkkikisat käytiin toista kertaa peräkkäin kevätauringon hemmotellessa osallistujia. Sovittiin poikien kanssa, että näihin kisoihin lähdetään porukalla.

Kisat alkoivat klo 11. Saavuin hyvissä ajoin kisapaikalle. Poikia ei vielä näkynyt. Ajattelin että kyllä ne sieltä tulevat ja liukuva ilmoittautumisaikakin kestää klo 14 saakka. Kisan johtaja kertasi kilpailun säännöt ja antoi luvan lähteä jäälle. Kisa-alue oli rajattu selkeästi lippusiimalla ja kelkkaliikenne oli ohjattu joen pohjoisrannalle.

Kairasin ensimmäisen reiän lippusiiman viereen kelkkareitin lähelle. Parhaat paikat jäivät silti lippusiiman toiselle puolelle. Edellisvuoden kisa oli voitettu kahdella harjuksella, joten päätin tavoitella itsekin kyseistä kalaa. Toki ahven, hauki, made, taimen tai siikakin olisi laskettu kisakalaksi. Harjuksen alamitta oli näissä kisoissa vain 31cm ja taimenen alamitta oli perinteinen 46cm. Laskin pilkin veteen ja odotin.

Seuraava muistikuva oli puhelimen vaativa soittoääni. Kaivoin puhelimen repun taskusta ja vastasin. Mitrihän se sieltä soitteli ja ilmoitti olevansa Hipun tiskillä. Edellisillan saunareissu oli venähtänyt aamuyön tunneille. Herääminen oli tehnyt tuskaa ja pilkkivehkeet oli unohtuneet kotia. Arvasin heti, ettei miehestä olisi tänään pilkkihommiin.

Kokeilin kaikkia pilkkejä, vaihdoin erilaisia syöttejä, mutta kalat ei vain jostain syystä olleet syönnillään. Katselin muita kilpailijoita, mutta ei nekään näyttäneet saavan kaloja. Rannalla sijaitsevan Kultahipun terassilla soi musiikki ja välillä rannasta kuulutettiin jäljellä oleva kilpailuaika. Aikaa oli vielä reilusti joten päätin vaihtaa paikkaa, mutta kalat olivat talviunilla. Ei napannut, ei niin millään. Yritin, yritin, kairasin ja kävelin. Mutta tulosta ei tullut.

Kilpailu läheni loppuaan ja aikaa oli vielä kymmenen minuuttia. Kelasin siiman ylös ja laitoin kairan terään suojuksen. Kävelin rantaan ja ostin kanttiinista makkaran. Vielä olisi mahdollisuus. Jos kukaan muukaan ei olisi saanut kalaa, niin 1000 euron pääpalkinto arvottaisiin kaikkien osallistujien kesken.

No arvonnaksihan se meni. Arpa ei suosinut minua, mutta paikallinen kaveri Rauhalan Jari voitti kisat ja oli 1000 euroa rikkaampi. Onnea Jarille! Ja muille arvonnassa voittaineille myös. 

-Harjus-Antero

Vätsäri - Sinne ja takaisin 2/6

Toveri Siekkisen Kalastuspäiväkirja tarjoaa Koko kesä kalassa-blogin lukijoille Vätsäri-heksalogian toisen osan. Ensimäisen osan voit katsoa täällä.

Kesällä 2011 alkunsa saanut projekti jatkuu myös tulevina kesinä. Seuraa kalastuspäiväkirjaa facebookissa ja/tai youtubessa ja voit kokea osan kalareissujen tunnelmasta myös silloin kun et itse reissuun pääse.

Kalastuspäiväkirjan Youtube-kanavan löydät täältä. Facebook-ryhmään pääset liittymään tästä.

Vätsäri - Sinne ja takaisin

Ivalolainen toveri Siekkinen aloitti kesällä 2011 kalastuspäiväkirja -projektin. Kalastuspäiväkirja on kertomuksia kalastuksesta. Yleensä käytössä on vapa ja vieheet, joskus mennään muillakin välineillä. Jalokaloja tavoitellaan, mutta yleisin saalis on tuppihauki.

Kalastuspäiväkirja on enemmän tunnelmaa kuin urheilukalastusta. Kalastuspäiväkirja on luonnosta nauttimista ja erämaatunnelman kokemista - kalastusta parhaimmillaan.

Koko kesä kalassa -blogin lukijoiden iloksi ja kesän kalareissujen innoitukseksi Kalastuspäiväkirjan Vätsäri-heksalogian ensimmäinen osa, erämaiden kiireettömyyttä tarjoiltuna kiireisillekin ihmisille sopivina "bite size"-paloina. Olkaapa hyvä!

Seuraa kalastuspäiväkirjaa facebookissa ja youtubessa ja voit kokea osan kalareissujen tunnelmasta silloin, kun et itse reissuun pääse. Kalastuspäiväkirjan Youtube-kanava löydät täältä. Facebook-ryhmään pääset liittymään tästä.