Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





tiistai 18. lokakuuta 2016

Hyllyn päällä

Tehdessäni tänään ruokaostoksia paikallisessa marketissa jouduin rientämään erään henkilön avuksi. Ylähyllyn elintarvikkeet olivat liian korkealla. Hetken aikaa epätoivoisia hyppy-yrityksiä seurattuani tajusin tilanteen eskaloituvan pian väärään suuntaan. Minun oli mentävä kohteliaasti tarjoamaan apua ennen kuin mitään vakavaa sattuisi. Hieman varvistellen sain poimittua halutut elintarvikkeet ostoskärryyn. Kanssa-asiakas poistui paikalta tyytyväisen näköisenä. Kärryt unohtuivat hyllyn viereen. Hetken päästä hän palasi kiitosten kera ja otti kärryt mukaansa.
Olen todistanut samanlaisia tilanteita monesti aiemminkin. Ylimmäisille hyllyille nostetut tavarat ovat yleensä pienikokoisten ihmisten tavoittamattomissa Tällä kertaa edellä kuvattu tilanne sai kuitenkin ajatukseni laukkaamaan. Huomasin pohdiskelevani erilaisia salaliittoteorioita. Ajatukseni palautuivat kuitenkin nopeasti korkeille ylähyllyille asetettuihin elintarvikkeisiin. Sopivalle korkeudelle hyllytettyjen tuotteiden edessä asiakkaat käyttäytyvät kuin kalat vedessä. Jotkut saattavat jopa innostua tekemään heräteostoksia. Muutaman yksilön poikkeava käytös voi saada koko parven tarttumaan houkutteleviin ja ovelasti aseteltuihin syötteihin. Alimmaisille hyllyille kasattujen tavaroiden edessä asiakkaat joutuvat kumartelemaan – sukeltamaan pohjan tuntumaan. Joillekin rohkeille yksilöille edellä mainittu malli voi olla toimiva, mutta suurempaan massaa se ei yleensä tehoa. Liian korkealle nostetut tavarat voivat taas saada herkän asiakkaan mielen hetkellisesti pois raiteiltaan. Pahimmassa tapauksessa ihmisen maha voi reagoida yllättävään vastoinkäymiseen ikävin seurauksin. Hetkellisen stressireaktion sivuoireet voivat olla lieviä tai erittäin vakavia. Lievemmissä tapauksissa oireena on yleensä erittäin äänekäs, peräpäästä kuuluva rusahtelu. Vakavammissa tapauksissa rusahtelua voi kuulua molemmista päistä yhtä aikaa. Yleensä siinä vaiheessa kovimmatkin asiakaspalvelun ammattilaiset saavat kuulla kunniansa.

Syyskuu kului nopeasti, arjen harmaaksi värjäämää lautalattiaa tuijotellessa. Auton kanssa oli      ongelmia. Tietokoneen kanssa oli vaikeuksia. Opiskelun ja työn yhteen sovittamisen kanssa oli sopivasti haastetta. Kaikista edellä mainituista vastoinkäymisistä selvisin kuitenkin kunnialla: hankkimalla uuden tietokoneen, ostamalla vähän käytetyn auton ja keskittymällä sekä työhön että opiskeluun suurella intohimolla. Kalastusharrastus jäi taka-alalle. Avoveden kalastuskausi alkaa lähestyä loppuaan näillä selkosilla, mutta vetouistelijoilla on edessään vielä kauden paras sesonki. Saaliiden keskikoot suurentuvat kauden loppua kohti mentäessä. Jos työ ja opiskelu antavat myöten, eiköhän tässä ehdi itsekin vielä muutaman reissun järvellä käydä.
Kesällä kalastin todella paljon. Yllättävän monen kalakaverin kanssa tuli vietettyä ikimuistoisia hetkiä veneessä istuen ja nuotiolla rupatellen. Valitettavasti saalismäärät eivät kuluneena kesänä näytelleet yhtä suurta roolia kuin edellisinä kesinä. Korkealla ollut vesi teki kalastuksesta aika ajoin haastavaa. Olosuhteita en viitsi kuitenkaan alkaa enempää syyttelemään. Mieluummin kiitän teitä kaikkia blogin lukijoita, kun viitsitte tuhlata arvokasta vapaa-aikaanne lukemalla näitä kirjoituksia. Ehkä tässä saadaan vielä ennen jäiden tuloa jotakin tarinaa tänne blogiinkin kirjoiteltua.

- Harjus-Antero