Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





torstai 8. heinäkuuta 2010

Vetsijoen lohen teurastus reissu...


tai ainakin niin luulimme. Vetsijoki on Tenon tunnettu sivujoki ja muistuttaa pikkulohijokea tyypillisimmillään. Ulkonäkö voi kuitenkin pettää, sillä tittien joukossa ui myös kaloja, joita kehtaisi esitellä päävirrankin puolella. Vetsijoki on matala ja kiivasvirtainen, poolit ovat pienimuotoisia ja niitä on harvassa. Kalantulo on parhaimmillaan veden laskiessa korkeasta normaaliin.

Matkaan lähti kolme innokasta kalamiestä minä, Jussi ja Jukka. Toiveet oli nostattanut lohen saannista kattoon muutaman kylänsällin edellispäiväinen viesti vetsijoelta ''lohta tulee ku aisaa, nyt jo 8 rannalla''.

Tästä intoutuneina oli päästävä parhaille paikoille mahdollisimman nopeaa, mahdollisimman vähällä vaivalla, joten reippaina nuorina miehinä kävimme hakemassa partakosta mönkijän käyttöömme. Lähtö oli sovittu ivalosta klo 10.00, mutta kuten aina joka reissulla, jostain syystä tuo aika on vain käsite muiden käsitteiden joukossa. Matkaan pääsimme kutakuinkin noin puoliltapäivin.

Saavuimme utsjoelle iltapäivällä, jossa ailiggaan parkkipaikalla pakkasimme tavaramme mönkijän kyytiin ja aloitimme matkamme vetsijoelle, jonne tuli likimain 18km taivalta reittiä pitkin. Luonnollisesti mönkijän kantokapasiteetti ei kestä kolmea n.90-140kg miestä plus näiden tavaroita, joten ratkaisimme asian vetämällä pitkäätikkua. Arpa onni sorsi hieman Jussia joka joutui tavaroinensa kävellen taipaleelle.


mönkkäri pakattuna ja valmiina lähtöön



Kyllä sitä ittensä tuntee aika pieneksi tuola

Matkan ajan vettä tuli kaatamalla ja tähän kun lisätään vielä tuuli n.8m/sek oli lopputuloksena vaakasuora sade ja armoton vitutus. Jukan kanssa oltiin joella perillä n. klo 18.00. Jätin Jukan joelle purkamaan kamat sisälle mökkiin ja laittamaan tulet, jotta saadaan kamppeet kuiviksi. Jussi-poika oli kerinny hilpasemaan jo 12km autolta, liekkö juoksuaskelia ottanut, kun oli meinannu kuulemma jo jäätyä tuulessa pystyyn.

Eihän sitä edes kauaa keretty kamppeita kuivattelemaan, kun kaikilla alkoi jo tekemään mieli joelle. Ei muuta kuin kalavehkeet kuntoon ja joelle mars. Jukka viritteli perhovehkeensä ja Jussi tyytyi moottorionkeen a.k.a virveliin. Omalta kohdalta en tiennyt kumman leiriin hyppäisin, joten virittelin molempien kalastustyylien välineet heittokuntoon.

Soutelimme veneellä suvannon alapuoliselle kosken niskalle, josta oli suunnitelmissa lähteä kulkemaan jokea alaspäin kalastellen, mutta tullessamme niskaa kohti titti (n.1-3kg lohi) hyppäsi korkealle ilmaan toivottaen meidät tervetulleiksi koskelle. Siinä alkoi kovasti veri kiehumaan suonissa ja verenpaine nousemaan.

Lähes yhdissä tuumin päätimme, että jäisimme kalastelemaan kosken niskaa ja niskan alapuolista osuutta joka oli n.700 metriä pitkä. Jussi päätti aloittaa kosken alapuolelta heittelyn, jolloin Jukka ja minä pääsisimme aloittamaan perhovälinein kosken niskalta siirtyen aina alaspäin koskea. 3 tuntia jaksoimme kalastaa vesisateessa, jolloin alkoi jo riittämään. Tittikin joka oli alussa hypännyt tervetuliaisiksi oli sekin jo tiessään eikä muita kaloja näkynyt. Päätimme lähteä mökille iltapalan tekoon ja nukkumaan ja aloittamaan kalastuksen aamulla uudestaan.

Iltapalaksi Jukka taikoi härän sisäfilepihviä bearnaise kastikkeella kera uusien pottujen. Aterian päätteeksi maistui myös muutama olut. Omalta kohdalta ilta hiipui iltapalan ja parin oluen jälkeen ja nukahdin jossain vaiheessa, kun pojat naukkailivat minttuviinaa ja tarinoivat jotain liioiteltuja kalavaleita.

Heräilin aamulla n. klo 09.00 pintaan. Pojilla taas oli mennyt kalavaleita kertoessa melkein korillinen kaljaa plus minttuviinapullo, joten päätin jättää nämä kalastuksen väsyttämät miehet vielä punkan pohjalle kun itse suuntasin kulkuni kosken niskalle jossa eilen olimme käyneet. Ensimmäiseksi valitsin eiliseen tapaan perhovälineet ja sidoin tapsin päähän villenvillapaita perhon, jota monet kyseisellä joella käyneet ovat kertoneet melko varmaksi peliksi.

Vedin kymmenkunta metriä heittosiimaa ulos kelalta ja aloin vispaamisen. Ensimmäinen heitto ja vituiksi meni niinkuin yleensä. Aloin vetämään perhoa takaisin ylös vedestä, kunnes perho yhtäkkiä stoppasi. Pohja ajattelin. Samassa titti hyppää korkealle vedestä tehden pari volttia ja näen kuinka perhoni lentää lohen suupielestä pois. Ällistyneenä tilanteesta en edes kiroile tuttuun tapaan kalan irtipääsyä vaan olen aivan kiihkon vallassa ja innoissani kuin 5 vuotias pikkupoika saatuaan joululahjaksi nintendon 8 bittisen sekä turtles pelin. Jumantsuikka mietin. Jos tähän tahtiin jatkuu niin tässähän pääsee lohi kainalossa poikia herättämään.

Aloin pommittamaan samaa kohtaa, josta titti oli napannut uudelleen ja uudelleen vaihtaen välillä perhoa kunnes noin tunnin vispaamisen jälkeen tärähti jälleen. Tällä kertaa tosin siimanpäässä venkoili mulkun mittainen taimenen mulikka, joka siis oli todella pieni allekirjoittaneen taisteluvälineen tietäen. Koukku irti taimenesta ja taimen takaisin kasvamaan. Menin istuskelemaan kivelle ja polttamaan pari tupakkaa ja annoin niskan rauhoittua. Istuessani mietiskelin ja ihmettelin ettei ollut koko päivänä kalan kalaa näkynyt hyppivän missään. Tosin joku viisas on joskus sanonut ettei hyppivä lohi onkeen ota, tiedä sitten asian todellisuutta.

Puolen tunnin istumisen ja tuumailun jälkeen päätin ottaa esiin virvelin ja valitsin vieheeksi paravan salamanderin 18 grammaisen buch salmon speciaalin, värinä kulta. Ensimmäinen heitto ja noin 10 metriä olevan pintakiven takaa iski lohi onkeen ja tällä kertaa taistelukaveri vaikutti isolta. Lohi ampaisi niskalta jokea ylö vieden siimaa mennessään kymmeniä metrejä. Tämän jälkeen lohi ampaisi alavirtaan ja yritti koskea alas, vaivoin sain sen pidettyä kuitenkin niskalla. Jos lohi olisi päässyt niskalta koskeen olisi tiedossa ollut 700 metrin pikamarssi hirveässä louhikossa. Aikansa lohi teutaroi ja sain sen jo hieman väsähtämään. Varovasti aloin kiskomaan sitä rantaan pitäen kuintenkin vavalla hieman painetta sillä, että väsyisi vielä enemmän. Lohi oli jo noin 5 metrin päässä rannasta, kun se näyttäytyi. n. 5kg arvioin lohen äkkiseltään tottuneilla kalamiehen silmilläni. +/- 500 grammaa sanoisin.

Niin lohi kuitenkin päättää tehdä juuri sen mitä pelkään ja päättää viimeisillä voimillaan ponkaista itsensä ilmaan, jolloin lusikka lähtee kuin ohjus lohen suupielestä ja kilahtelee rantakiville. Epätodellisuuden tunne valtaa mieleni. Pettymykseni puen kirosanoiksi, jotka varmasti kantautuvat vetsijoen kurua aina tenolla saakka. Tämä oli tässä päätin ja lähdin herättämään pojat.

Loppupäivän kävimme ylävirrassa kalastelemassa ilman tuloksia, eikä siitä reissusta juurikaan ole mitään kerrotaavaa. Vastaan tuli paikallinen kalamies roikottaen koukussaan kahta n.3 kilon kalaa ja pari ivalolaista, jotka olivat saaneet 3 lohta. Illalla kävimme vielä Jussin kanssa niskalla, jossa aamupäivällä oli ollut molemmat tilanteet lohien osalta.

Iltasella myös tuntui vahvistuvan sen jonkun viisaan miehen sanomat, ettei hyppivä lohi mihinkään ota. Lohia oli kosken niskalla ja suvannossa yhtäaikaa ilmassa enemmän kuin ivalon elintarvikemyymälöiden kalatiskeillä yhteensä. Iltapalaksi oluen kera hirvenlihakäristystä uusilla potuilla ja eiku unelle. Aamulla vielä pari tunti kalastusta ilman tuloksia. Kotimatkalle lähdimme siis ilman lohen lohta, mutta monta kokemusta rikkaampana.

Voin sanoa ettei ollut viimeinen vetsijoen reissu. Kyllä joki jätti lähtemättömän vaikutuksen kauneudellaan ja kalaisuudellaan. Palaamme siis vielä asiaan tässäkin blogissa.




maanantai 5. heinäkuuta 2010

Näätämöjoki

Heinäkuun alun reissu Näätämöjoelle. Lisää materiaalia ilmestyy piakkoin.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Oulankajoki, Salla

Toinen video Sallasta, tällä kertaa Oulankajoelta. Tulevan viikonlopun koko kesä kalassa -team seikkailee Näätämöjoella. Jonnelle iso kiitos musiikista.