Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





lauantai 8. syyskuuta 2012

Arvonta

Virallisten Koko kesä kalassa -kangasmerkkien arvonta on suoritettu. Katso, potkaisiko onni sinua. Onnettarena toimi Ivalon oma poika Portin Henkka. Virallisina valvojina olivat Harjus-Antero ja Aki-Tapani. Voittajat voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen henkka@kokokesakalassa.com.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Matkalla Lapissa -valokuvauskilpailu

Blogin lukijoista varmasti suurin osa kalastaa ja liikkuu luonnossa muutenkin aktiivisesti kamera mukanaan. Tuokiokuvia omista seikkailuista, kokemuksista ja upeista maisemista olisi varmasti mukava näyttää muillekin kuin ainaisille Facebook-kavereille.


No nyt on hyvä mahdollisuus saada omia kalastus- ja luontokuvia laajemman yleisön saataville, sillä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti järjestää 6.9.-24.9.2012 "Matkalla Lapissa" -valokuvauskilpailun.

Valokuvauskilpailuun voi osallistua kahdella kuvalla.

Kilpailukuviin toivotaan erityisesti kestävän matkailun näkökulmaa. 

Kilpailussa on omat sarjat nuorille(7-16v) ja aikuisille. Palkintona molemmissa sarjoissa on lahjakortti Rajala Pro Shoppiin.

Kuvista kootaan näyttely Sampokeskukseen, Rovaniemelle Maailman matkailupäivänä 27.9.2012. 

Tarkat kilpailusäännöt löydät täältä. Ei muuta kun omia kuva-arkistoja selaaman ja mukaan kilpailuun!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kesän Viimeinen Kalareissu

Elokuun viimeinen reissu tuli tehtyä Ivalon alueelle. Kainuun, Koillismaan ja Savukosken kalareissujen jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että Inarin kunnasta löytyy maailman luokan kalapaikat. Aina ei tietenkään saa ennätyskalaa(tai mittakalaa), eikä pidäkkään saada, muutenhan niitä ei osaisi samalla tavalla arvostaa, mutta vaihtelevat luontotyypit, erämainen luonne ja mahdollisuus kunnon kaloihin tekee Suomen suurimmasta kunnasta ainutlaatuisen kalastuskohteen.

Kalareissulle lähdimme Nuortin reissulta tutun Tärkkömöjoen Sensein ja hänen serkkunsa Misen kanssa. Innokaita Perhokalastajia molemmat herrat. Ajeltiin aikaisin aamulla Ivaloon Rovaniemeltä. Pojat ostivat kalastusluvat Metsähallituksen Ivalon palvelupisteestä. Eväiden ja kaatoryyppypullon ostamisen jälkeen suuntasimme vielä Suutari-Sepon liikeeseen täydentämään viehevalikoimaamme. Ostosten jälkeen olikin aika lähteä kalaan.

Tunnelma ja keli oli kohdallaan. Toimin kartanlukijan ja samalla kerroin, mitä tuleman pitää. Pojat kyselivät innosta puhkuen kaikenlaista. Oikean tienhaaran jälkeen käännyimme metsäautotielle. Ehdimme ajaa kuoppaista tietä noin kymmenen kilometriä, kun auton takaa kuului pamahdus. Takarengas räjähti. Onneksi Misen uudenkarhean Passatin takakontista löytyi vararengas.

Renkaanvaihdon jälkeen päästiin kalaan. Aloitimme kaikki kalastuksen perhovälinein. Alamittaisia nousi tasaiseen tahtiin. Sensei karkuutti muutaman isomman yksilön. 


Pidettiin välissä taukoa ja jatkettiin kalastamista uusilla suunnitelmilla. Minä vaihdoin ul-virveliin. Ensimmäinen heitto lompoloon ja heti kiinni. Hyvältä vaikutti, kala tuntui kookkaalta kevyessä vavassani. Kelailin kalaa pikkuhiljaa lähemmäs ja tunnistin sen ahveneksi. Hieman pettyneenä nostin ahvenen ylös, ja perkaamisen jälkeen reppuuni.


Sensei nosteli isoja harreja niin paljon, että oli pakko taluttaa harjus- ja Lapin hulluudesta kärsivä mies kahville rauhoittumaan. Päätimme Misen kanssa jatkaa seuraavalle paikalle taimenen pyyntiin. Sensei ei suostunut paikkaa vaihtamaan, joten jätimme miehen kalastamaan harjuksia.



Emme Misen kanssa saaneet alamittaisia kummempia, joten päätimme palata takaisin aloituspaikalle. Sensei puolestaan istuskeli jo harjussaaliinsa kera nuotiolla. Oli ehtinut perkaamaan kalansa, ja mikä parasta suolannut meillekin paistokalat valmiiksi. Sensei kertoi jo syöneensä kaloistaan suurimman, ja pikkusikari suussa, myhäillen tarjosi meillekin kaatoryypyt pullostaan.


Ruokailun jälkeen jatkoimme kalastusta uudessa paikassa. Paikka vaikutti kaikin puolin lupaavalta, mutta osottautui loppujen lopuksi pettymykseksi. Misen mukaan se oli enemmänkin retkeilypaikka kuin kalapaikka. Kalastettiin kuitenkin pimeän tuloon saakka.


Aamulla jatkettiin jokea ylöspäin. Tärppejä tuli tasaiseen tahtiin. Ylös saatiin kuitenkin vain alamittaisia.

Pieniä.

Maisemien puolesta paikka oli todella kaunis. Kirkasvetinen joki virtasi kallioiden välistä lompoloon, jonka päästä alkoi uusi koski. Kyllä tällä kelpasi kalastaa.

Välillä piti keventää varustusta.

Edettiin jokea pitkin, pikkuhiljaa, koko ajan kalastaen. Mise onnistui karkuuttamaan, omien sanojensa mukaan melkoisen taimenen ja Sensein Klinkhämer tuntui harjuksille kelpaavan. Minun saldoni näytti vielä nollaa.


Päätettiin pitää tauko ja tehdä vähän ruokaa. Tällä kertaa sekä keitin että polttoaine oli muistettu ottaa mukaan, joten pääsisimme viimein syömään armeijasta tuttua herkkua, sinolinuudeleita. Misen kokkaamana se toisin vähän epäonnistui, sillä sinoli ei siinä juurikaan maistunut.

Sinolinuudelit tulossa.

Ruokailun jälkeen kalastus jatkui. Iltaa kohden ilma alkoi jäähtyä. Edettiin jokea ylöspäin. Tultiin uuden, pienen kosken alapuolelle. Tilaa ei olisi kaikille, joten sovittiin, että minä kiertäisin kosken yläpuolelle ja pojat jäisivät alapuolelle. Jätin perhovapani Misen hellään huomaan ja suuntasin koivikon läpi kosken niskalle. 

Ylitin joen päästäkseni paremmalle heittopaikalle ja etenin jokea hieman ylöspäin. Vettä tuntui olevan reilusti. Päätin heittää hieman kosken niskalta ylöspäin sijainneiden kahden ison kiven väliin. Kivet sijaitsivat melkein rannassa - siellä se taimen lymyilisi, järkeilin.  Ensimmäinen heittoni meni suoraan puihin, sillä unohdin tohkeissani tarkastaa takavaara-alueen.

Toinen heitto meni juuri sinne minne pitikin. Ehdin kelata kaksi täyttä kierrosta, kun ul-vapani nyökkäsi kunnolla. Tunnistin kalan välittömästi taimeneksi. Vapa pystyyn. Kala pomppasi muutaman kerran ilmaan, mutta pysyi kiinni. Sain kelattua kalaa lähemmäs. Sensei näkyi tallustavan koivikossa. Huikkasin miehen luokseni. Sensei käytti haavia kokenein ottein ja sai kalan ensiyrityksellä ylös.


192 cm ja 46 cm

Alkaa olla tämän kesän kalareissut tehty. Ei ole tullut kalastettua näin paljoa moneen vuoteen. Maantaina pitäisi palata takaisin töihin - onneksi kesän kalareissuja kelpaa sorvin äärellä muistella ja samalla voi suunnitella ensi kesän kuviota.