Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





maanantai 1. elokuuta 2016

Hauen väsyttelyä ja itämaista nuudelikeittoa Itä-Inarin kairoilla

Tunnelma muuttui haikeaksi telttaa pakatessa. Kaksi vuorokautta oli kulunut nopeasti metsäjärven rannalla. Kertakaan ei ollut tarvinnut miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Ohjelmaa oli ollut riittävästi ilman suurempaa suunnitteluakin. Keliolosuhteitakaan ei voinut moittia. Pitkästä hellejaksosta päätellen säidenhaltijakin näytti viettävän kesälomaa. Yleensähän tämän perän kelit ovat aika lailla vaihtelevia.  

Lauantaiaamuna ajoimme Ilen kanssa Törmäsen kautta kylille. Törmäsestä poimimme kyytiin viime hetken vahvistuksen. Teemu oli lupautunut lähtemään mukaan reissuun, kun olin edellisenä iltana sille soitellut. Tai oltiinhan tuota reissua suunniteltu porukalla jo aiemminkin. Lopulliset pelikuviot saatiin kuitenkin selville vasta tuntia ennen h-hetkeä. Törmäsestä suuntasimme suorinta tietä kylille. Ivalossa oli melkoinen karnevaalitunnelma. Porukkaa oli kuin pipoa: Inariviikot olivat alkaneet odotettuakin paremmin. Liikennevirran imussa pääsimme viimein paikallisen marketin pihaan. Kaupassa oli onneksi vähän viileämpää ja rauhallisempaa kuin ulkona. Retkieväiden osto ei tuottanut suurempia ongelmia.

Seuraavaksi otimme suunnaksi Keväjärven, josta nappasimme mukaan perämoottorin. Vene oli raahattu kohteeseen jo talvella, joten nyt tarvittiin vain moottori. Moottorin kyytiin lastaamisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Nellimin kylää. Pitkän ja mutkaisen tieosuuden jälkeen käännyimme vielä kapeammalle tielle, joka kulki rajavyöhykkeen lähellä. Loppumattomalta tuntuvan soratien jälkeen olimme vihdoin perillä. Jätimme auton isolle parkkipaikalle, josta jatkoimme jalkaisin. Kävelymatka veneelle oli lyhyt. Saimme yhdellä kertaa kaikki tavarat perille. Koneen ja pohjatapin kiinnittämisen jälkeen lastasimme muut kalastus- ja retkeilyvarusteemme veneeseen.

Moottori käynnistyi ensimmäisellä nykäisyllä ja pukkasi sakean savupilven heti rannasta päästyämme. Hetken aikaa menimme kaasu pohjassa. Vauhti ei silti päätä huimannut. Koneen käyntiääni kuulosti äänenmurroksen kanssa painiskelevan miehenalun innokkaalta tarinoinnilta. Moottorin monologi jatkui vielä hetken, kunnes saavutimme leiripaikan rannan. Rannassa etsimme ensitöiksemme mahdollisimman tasaisen paikan, johon pystytimme teltan. Teltan pystytysoperaation ja retkieväiden nauttimisen jälkeen lähdimme kokeilemaan kalaonneamme läheiselle joelle. Olimme Teemun kanssa käyneet joella kerran aiemminkin. Silloin saimme kalaakin: Teemun rantauttama kahden kilon taimen oli ollut hieno saalis.


Kalat olivat joessa pienentyneet viime kerrasta, tai sitten isoimmat kalat eivät olleet nälissään. Miltei taukoamattomasta perhojen ja vieheiden heittelystä huolimatta kalasaalis jäi laihaksi. Muutamaa takaisinpäästettyä haukea lukuun ottamatta mittakalat jäivät saamatta. Päätimme yhteistuumin palata leiripaikalle. Leirissä Ile valmisti ateriaksi nuudelikeiton. Keitto oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mausteita olisi kuitenkin voinut olla hieman vähemmän. Hieman irvistellen keitto saatiin kuitenkin syötyä. Syönnin jälkeen oli pakko keittää tukevat kaurapuurot. Vatsat oli saatava rauhoittumaan itämaiseen tapaan maustetun nuudelikeiton jälkeen. 

Puuron nauttimisen päälle päätimme lähteä järvelle uistelemaan. Rannassa vaihdoimme moottoriin uuden tulpan, jotta ei tarvitsisi pelkästään soutamalla vaappuja kiskoa. Karstoittuneen tulpan vaihdon jälkeen moottorin käyntiääni muuttui aiempaa siedettävämmäksi.
Alkumatkasta vaappuihin tarttuneita pieniä takaisin päästettyjä taimenia lukuun ottamatta uistelureissusta ei jäänyt kerrottavaa. Leiriin palattuamme tarinoimme hetken nuotiolla ennen yöpuulle vetäytymistä.

Seuraavana aamuna heräsimme hyvissä ajoin. Tukevan aamiaisen jälkeen soudimme järven yli. Rannalta lähtevää polkua seuraten pääsimme seuraavalle järvelle. Järvi oli edellistä pienempi. Tämänkin järven rannalla meillä oli talvella tuotu vene odottamassa. Ylitimme järven soutamalla. Matkalla kiskoimme vaappua ja perhoa veneen perässä.  Isokokoisen taimenen tärppiä lukuun ottamatta vieheet saivat uida rauhassa. Rantauduimme paikkaan, jossa oli muitakin veneitä. Teemu oli käynyt joskus aikaisemmin tälläkin joella; minulle paikka oli uusi. Heti ensimmäinen suvantoon suunnattu heitto tuotti tulosta: siiman päässä oli isokokoinen koskihauki. Hetken aikaa väsyttelin sitä yksin, kunnes Ile ilmestyi paikalle haavin kanssa. Nopeasti totesimme, ettei hauki mahdu haaviin. Kala alkoi lopulta väsyä, ja näimme, että se oli vain yhdellä koukulla kiinni. Kalan vapauttaminen oli helppoa ja se onnistui vedessä. Hauen vapautuksen jälkeen heittelimme jokainen useita heittoja, mutta saalis jäi jälleen laihaksi. Päätimme suunnata takaisin veneelle. Paluumatkalla vedimme uistinta enemmän. Saaliina oli tällä kertaa yksi iso hauki.

Rantaan päästyämme päätimme käydä läheisellä jängällä keräämässä hilloja. Hilloja löytyi jonkin verran –  sopivasti aamupuuroa varten. Seuraavana aamuna hyvästelimme haikein mielin leiripaikkamme. Oli aika palata takaisin ja aloittaa uuden reissun suunnitteleminen.

-Harjus-Antero