Tunnelma
muuttui haikeaksi telttaa pakatessa. Kaksi vuorokautta oli kulunut nopeasti
metsäjärven rannalla. Kertakaan ei ollut tarvinnut miettiä, mitä seuraavaksi
tekisi. Ohjelmaa oli ollut riittävästi ilman suurempaa suunnitteluakin.
Keliolosuhteitakaan ei voinut moittia. Pitkästä hellejaksosta päätellen
säidenhaltijakin näytti viettävän kesälomaa. Yleensähän tämän perän kelit ovat
aika lailla vaihtelevia.
Lauantaiaamuna
ajoimme Ilen kanssa Törmäsen kautta kylille. Törmäsestä poimimme kyytiin viime
hetken vahvistuksen. Teemu oli lupautunut lähtemään mukaan reissuun, kun olin
edellisenä iltana sille soitellut. Tai oltiinhan tuota reissua suunniteltu
porukalla jo aiemminkin. Lopulliset pelikuviot saatiin kuitenkin selville vasta
tuntia ennen h-hetkeä. Törmäsestä suuntasimme suorinta tietä kylille. Ivalossa
oli melkoinen karnevaalitunnelma. Porukkaa oli kuin pipoa: Inariviikot olivat
alkaneet odotettuakin paremmin. Liikennevirran imussa pääsimme viimein
paikallisen marketin pihaan. Kaupassa oli onneksi vähän viileämpää ja
rauhallisempaa kuin ulkona. Retkieväiden osto ei tuottanut suurempia ongelmia.
Seuraavaksi
otimme suunnaksi Keväjärven, josta nappasimme mukaan perämoottorin. Vene oli
raahattu kohteeseen jo talvella, joten nyt tarvittiin vain moottori. Moottorin
kyytiin lastaamisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Nellimin kylää. Pitkän ja
mutkaisen tieosuuden jälkeen käännyimme vielä kapeammalle tielle, joka kulki
rajavyöhykkeen lähellä. Loppumattomalta tuntuvan soratien jälkeen olimme
vihdoin perillä. Jätimme auton isolle parkkipaikalle, josta jatkoimme
jalkaisin. Kävelymatka veneelle oli lyhyt. Saimme yhdellä kertaa kaikki tavarat
perille. Koneen ja pohjatapin kiinnittämisen jälkeen lastasimme muut kalastus-
ja retkeilyvarusteemme veneeseen.
Moottori
käynnistyi ensimmäisellä nykäisyllä ja pukkasi sakean savupilven heti rannasta
päästyämme. Hetken aikaa menimme kaasu pohjassa. Vauhti ei silti päätä
huimannut. Koneen käyntiääni kuulosti äänenmurroksen kanssa painiskelevan
miehenalun innokkaalta tarinoinnilta. Moottorin monologi jatkui vielä hetken,
kunnes saavutimme leiripaikan rannan. Rannassa etsimme ensitöiksemme
mahdollisimman tasaisen paikan, johon pystytimme teltan. Teltan
pystytysoperaation ja retkieväiden nauttimisen jälkeen lähdimme kokeilemaan kalaonneamme
läheiselle joelle. Olimme Teemun kanssa käyneet joella kerran aiemminkin. Silloin
saimme kalaakin: Teemun rantauttama kahden kilon taimen oli ollut hieno saalis.
Kalat
olivat joessa pienentyneet viime kerrasta, tai sitten isoimmat kalat eivät olleet
nälissään. Miltei taukoamattomasta perhojen ja vieheiden heittelystä huolimatta
kalasaalis jäi laihaksi. Muutamaa takaisinpäästettyä haukea lukuun ottamatta
mittakalat jäivät saamatta. Päätimme yhteistuumin palata leiripaikalle.
Leirissä Ile valmisti ateriaksi nuudelikeiton. Keitto oli hyvää ja sitä oli
riittävästi. Mausteita olisi kuitenkin voinut olla hieman vähemmän. Hieman
irvistellen keitto saatiin kuitenkin syötyä. Syönnin jälkeen oli pakko keittää
tukevat kaurapuurot. Vatsat oli saatava rauhoittumaan itämaiseen tapaan
maustetun nuudelikeiton jälkeen.
Puuron nauttimisen päälle päätimme lähteä
järvelle uistelemaan. Rannassa vaihdoimme moottoriin uuden tulpan, jotta ei
tarvitsisi pelkästään soutamalla vaappuja kiskoa. Karstoittuneen tulpan vaihdon
jälkeen moottorin käyntiääni muuttui aiempaa siedettävämmäksi.
Alkumatkasta
vaappuihin tarttuneita pieniä takaisin päästettyjä taimenia lukuun ottamatta
uistelureissusta ei jäänyt kerrottavaa. Leiriin palattuamme tarinoimme hetken
nuotiolla ennen yöpuulle vetäytymistä.
Seuraavana
aamuna heräsimme hyvissä ajoin. Tukevan aamiaisen jälkeen soudimme järven yli.
Rannalta lähtevää polkua seuraten pääsimme seuraavalle järvelle. Järvi oli
edellistä pienempi. Tämänkin järven rannalla meillä oli talvella tuotu vene odottamassa.
Ylitimme järven soutamalla. Matkalla kiskoimme vaappua ja perhoa veneen
perässä. Isokokoisen taimenen tärppiä
lukuun ottamatta vieheet saivat uida rauhassa. Rantauduimme paikkaan, jossa oli
muitakin veneitä. Teemu oli käynyt joskus aikaisemmin tälläkin joella; minulle
paikka oli uusi. Heti ensimmäinen suvantoon suunnattu heitto tuotti tulosta:
siiman päässä oli isokokoinen koskihauki. Hetken aikaa väsyttelin sitä yksin,
kunnes Ile ilmestyi paikalle haavin kanssa. Nopeasti totesimme, ettei hauki mahdu
haaviin. Kala alkoi lopulta väsyä, ja näimme, että se oli vain yhdellä koukulla
kiinni. Kalan vapauttaminen oli helppoa ja se onnistui vedessä. Hauen
vapautuksen jälkeen heittelimme jokainen useita heittoja, mutta saalis jäi
jälleen laihaksi. Päätimme suunnata takaisin veneelle. Paluumatkalla vedimme
uistinta enemmän. Saaliina oli tällä kertaa yksi iso hauki.
Rantaan
päästyämme päätimme käydä läheisellä jängällä keräämässä hilloja. Hilloja
löytyi jonkin verran – sopivasti
aamupuuroa varten. Seuraavana aamuna hyvästelimme haikein mielin
leiripaikkamme. Oli aika palata takaisin ja aloittaa uuden reissun
suunnitteleminen.
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti