Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Katiskamiesten savuahvenet

Uistelureissulta takki tyhjänä rantaan palatessani huomasin naapurin isännän hääräilevän vastarannalla savustuspöntön ympärillä. Tuuli kuljetti sieraimia kutkuttavan savukalan tuoksun.
Täytyypä tästä lähteä ahvenen pyyntiin itsekin, huomasin ajattelevani ääneen. Katsahdin kerran ympärilleni varmistuakseni, että kukaan ei kuullut ääneen lausuttuja ajatuksiani.
Kaivoin kelluntatakin taskusta puhelimen ja soitin Tanhuan Artolle. Arto ei vastannut ensi yrittämällä mutta soitti kuitenkin hetken kuluttua takaisin. Perinteisten kuulumisten vaihdoin ja kauhean jaarittelun päätteeksi menin asiaan ja ehdotin ahvenenpyyntireissua. Arto kuulosti innostuvan ideasta ja lupasi kysyä kalastajakaveriltaan katiskoita lainaksi.

Illalla kahdeksan jälkeen lähdettiin Arton autolla kohti kalapaikkaa. Puolituntisen ajomatkan jälkeen olimme järven rannalla. Metsäjärvi oli pieni ja oudon muotoinen. Kartasta katsottuna se näytti muodokkaalta takamukselta.
Arto oli onnistunut saamaan järven rannalla olevan soutuveneen avaimen haltuunsa eräältä tuttavaltaan. Aikaa säästyi mukavasti, kun ei tarvinnut raahata mukana omaa venettä.
Lastasimme katiskat vanhaan soutuveneeseen ja lähdimme etsimään parhaita katiskapaikkoja. Laskimme katiskat pyyntiin ja soudimme takaisin lähtöpaikalle.


Rannan lähistöltä löytyi kivillä ympäröity nuotiopaikka. Joku oli raahannut paikalle kaksi isoa pölkkyä istuimiksi. Istahdimme pölkyille syömään eväitä. Tulia emme viitsineet tällä kertaa tehdä, kun kelikin oli niin lämpöinen.
Lyhyen evästauon jälkeen kävimme kokemassa katiskat. Viiden katiskan saldona oli viisi hyvänkokoista ahventa. Kalapaikka vaikutti todella hyvältä. Katiskat saivat jäädä yöksi pyyntiin samoille paikoille. Rantaan saavuttuamme perkasimme kalat ja lähdimme kotimatkalle. Arto lupasi käydä aamulla kokemassa katiskat ja nostaa ne samalla pois.
Aamulla Arto soitti. Kalat eivät olleet liikkuneet yön aikana. Vain yhdessä katiskassa oli ollut pari tuuman mittaista ahventa. Saatiin kuitenkin savukalat. Päivän aikana savustimme edellisenä iltana pyydetyt ahvenet.

Harjus-Antero




-

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mökillä



Aurinko paistoi ja elämä tuntui hymyilevän, kun lastasimme kalastusvälineitä ja retkivarusteita autoon. Tätäkin kalastuspainotteista mökkireissua olimme suunnitelleet jo pitkään. Toteutuspuolella oli kuitenkin ollut kosolti haasteita. Reissua oli jouduttu lykkäämään monta kertaan. Nyt kuitenkin olimme onnistuneet sovittamaan muutaman yhteisen lomapäivän molempien kiireiseen kalenteriin.
Mahtava kesän tuntu tulvi auton avoimista ikkunoista sisään. Ikkunat täytyi kuitenkin sulkea nopeasti, sillä hiekkatieltä tuulilasiin kolahtelevat irtokivet saivat auringonkin itkemään. Sadekuuro väistyi onneksi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Loppumatka taittui leppoisissa tunnelmissa Nellimin tienvarren nopeasti muuttuneita maisemia kummastellen.


Jätimme auton levikkeelle ja jatkoimme järven rantaan kävellen. Rannassa lastasimme tavarat veneeseen ja ylitimme kaksitahtisen perämoottorin avustuksella pienen järvenselän. Vastarannalle saavuttuamme kipusimme vaaran rinteeseen rakennetulle mökille. Mökki oli selättänyt taas yhden talven ja seisoi ylväästi paikoillaan. Mökin sisätilatkin näyttivät yllättävän siisteiltä. Myyrät olivat pysytelleet ulkopuolella, joten isompia siivoustalkoita ei jouduttu järjestämään.
Lyhyen siivous- ja kahvihetken jälkeen suuntasimme takaisin veneelle. Hetken aikaa uistinta ja perhoa veneen perässä vedettyämme saavuimme järven parhaalle verkonlaskupaikalle. Karikon laidasta oli saatu monia kookkaita siikoja aikaisemmilla reissuilla. Toiveikkaana laskimme kaksi siikaverkkoa niin sanotuille tietopaikoille. 


Verkkojen laskemisen jälkeen palasimme takaisin mökille. Kannoimme saunaan vedet ja laitoimme kiukaan tulipesään tulet. Saunan lämpenemistä odotellessa koetimme tavoitella virveleillä rannan lähistöllä karikon laidassa majailevia isoja harjuksia. Isommat kalat eivät kuitenkaan kiinnostuneet vieheistämme. Pienet harrit sen sijaan hyökkäilivät suuren sotajoukon lailla uistintemme kimppuun. Päästimme kalat takaisin jatkamaan kasvuaan ja suunnistimme saunan lämpöön. Saunan jälkeen kävimme kokemassa verkot. Saaliiksi saimme yhden ison siian. Jätimme verkot pyyntiin samalle paikalle. Siika vedettiin fileeksi ja laitettiin yöksi suolaan. Hetken aikaa vielä istuimme nuotiolla hyvistä tarinoista, oluesta ja makkarasta nauttien. Uni voitti kuitenkin salakavalasti ja odottamatta.


Yöllä kolmen aikaan havahduin ulkoa kantautuvaan ääneen. Ajattelin, että Teemu on lähtenyt ulos, mutta. hän näytti nukkuvan omalla paikallaan mökin toisella seinustalla. Nousin ylös ja kurkistin ikkunasta pihalle. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei kuitenkaan näkynyt. Epämääräiseltä kuulostava ääni kantautui kuitenkin edelleen hirsiseinän ulkopuolelta sisätiloihin. Mielikuvitukseni lähti saman tien täyteen laukkaan ja sai pelon tunteen hiipimään ajatuksiini. Onkohan se karhu, joka on saapunut pihapiirin ruokaa etsimään?
Hetken kuluttua ääni kuitenkin hiljeni. Jonkin aikaa odoteltuani uskaltauduin vilkaisemaan oven raosta pihalle. Mitään ei näkynyt vieläkään. Oudolta kuulostava ääni ja sen aiheuttaja olivat poissa. Odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin astuin ovesta ulos portaille. Tähystin nopeasti jokaiseen ilmansuuntaan. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Vetäydyin takaisin sisälle ja jatkoin uniani.
Muutaman tunnin kuluttua kellon soittoon herättyäni yöllinen kokemus tuntui todentuntuiselta unelta. Teemu ei ollut kuullut yön aikana mitään. Päätin unohtaa koko asian. Aamiaisen jälkeen kävimme nostamassa verkot ylös. Saalis oli ensimmäistäkin reissua huonompi. 
– Tyhjästä on perhanan paha nyhjäistä, Teemu sanoi verkkoja ylös nostaessaan.


-Harjus-Antero