Mökillä

Aurinko paistoi ja elämä tuntui hymyilevän, kun lastasimme kalastusvälineitä ja retkivarusteita autoon. Tätäkin kalastuspainotteista mökkireissua olimme suunnitelleet jo pitkään. Toteutuspuolella oli kuitenkin ollut kosolti haasteita. Reissua oli jouduttu lykkäämään monta kertaan. Nyt kuitenkin olimme onnistuneet sovittamaan muutaman yhteisen lomapäivän molempien kiireiseen kalenteriin.

Mahtava kesän tuntu tulvi auton avoimista ikkunoista sisään. Ikkunat täytyi kuitenkin sulkea nopeasti, sillä hiekkatieltä tuulilasiin kolahtelevat irtokivet saivat auringonkin itkemään. Sadekuuro väistyi onneksi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Loppumatka taittui leppoisissa tunnelmissa Nellimin tienvarren nopeasti muuttuneita maisemia kummastellen.

Jätimme auton levikkeelle ja jatkoimme järven rantaan kävellen. Rannassa lastasimme tavarat veneeseen ja ylitimme kaksitahtisen perämoottorin avustuksella pienen järvenselän. Vastarannalle saavuttuamme kipusimme vaaran rinteeseen rakennetulle mökille. Mökki oli selättänyt taas yhden talven ja seisoi ylväästi paikoillaan. Mökin sisätilatkin näyttivät yllättävän siisteiltä. Myyrät olivat pysytelleet ulkopuolella, joten isompia siivoustalkoita ei jouduttu järjestämään.

Lyhyen siivous- ja kahvihetken jälkeen suuntasimme takaisin veneelle. Hetken aikaa uistinta ja perhoa veneen perässä vedettyämme saavuimme järven parhaalle verkonlaskupaikalle. Karikon laidasta oli saatu monia kookkaita siikoja aikaisemmilla reissuilla. Toiveikkaana laskimme kaksi siikaverkkoa niin sanotuille tietopaikoille. 

Verkkojen laskemisen jälkeen palasimme takaisin mökille. Kannoimme saunaan vedet ja laitoimme kiukaan tulipesään tulet. Saunan lämpenemistä odotellessa koetimme tavoitella virveleillä rannan lähistöllä karikon laidassa majailevia isoja harjuksia. Isommat kalat eivät kuitenkaan kiinnostuneet vieheistämme. Pienet harrit sen sijaan hyökkäilivät suuren sotajoukon lailla uistintemme kimppuun. Päästimme kalat takaisin jatkamaan kasvuaan ja suunnistimme saunan lämpöön. Saunan jälkeen kävimme kokemassa verkot. Saaliiksi saimme yhden ison siian. Jätimme verkot pyyntiin samalle paikalle. Siika vedettiin fileeksi ja laitettiin yöksi suolaan. Hetken aikaa vielä istuimme nuotiolla hyvistä tarinoista, oluesta ja makkarasta nauttien. Uni voitti kuitenkin salakavalasti ja odottamatta.

Yöllä kolmen aikaan havahduin ulkoa kantautuvaan ääneen. Ajattelin, että Teemu on lähtenyt ulos, mutta. hän näytti nukkuvan omalla paikallaan mökin toisella seinustalla. Nousin ylös ja kurkistin ikkunasta pihalle. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei kuitenkaan näkynyt. Epämääräiseltä kuulostava ääni kantautui kuitenkin edelleen hirsiseinän ulkopuolelta sisätiloihin. Mielikuvitukseni lähti saman tien täyteen laukkaan ja sai pelon tunteen hiipimään ajatuksiini. Onkohan se karhu, joka on saapunut pihapiirin ruokaa etsimään?

Hetken kuluttua ääni kuitenkin hiljeni. Jonkin aikaa odoteltuani uskaltauduin vilkaisemaan oven raosta pihalle. Mitään ei näkynyt vieläkään. Oudolta kuulostava ääni ja sen aiheuttaja olivat poissa. Odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin astuin ovesta ulos portaille. Tähystin nopeasti jokaiseen ilmansuuntaan. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Vetäydyin takaisin sisälle ja jatkoin uniani.

Muutaman tunnin kuluttua kellon soittoon herättyäni yöllinen kokemus tuntui todentuntuiselta unelta. Teemu ei ollut kuullut yön aikana mitään. Päätin unohtaa koko asian. Aamiaisen jälkeen kävimme nostamassa verkot ylös. Saalis oli ensimmäistäkin reissua huonompi. 

– Tyhjästä on perhanan paha nyhjäistä, Teemu sanoi verkkoja ylös nostaessaan.

-Harjus-Antero