Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 28. elokuuta 2011

Sevettijärvellä osa 2/2

Takaisin Sevettijärvellä

Perillä avasimme kaljat ja istuimme vähän aikaa pirtin penkeillä. Laitoimme saunaan tulet, kannoimme vedet ja samalla reissulla heitimme muutaman verkon järveen, Mitrin mukaan varmoille siikapaikoille. Saunoimme, evästelimme ja pelasimme korttia. Uni maittoi.



Aamulla lähdimme kokemaan verkkoja. Keli oli niin kuin se kuuluisa morsian. Kahdesta verkosta nousi kolme oivaa siikaa. Yksi oli vähän muita kookkaampi. Savustimme kalat ja keitimme potut. Syötyämme lähdimme takaisin järvelle uistelemaan. Kiersimme aikamme ympäri isoa Sevettijärveä. Kaikki vanhat ottipaikat osoittautuivat pettymyksiksi. Illan päälle laitoimme kolme verkkoa pyyntiin, ettei mene ihan hernekeittohommiksi.





Herätessä olo oli samanlainen kuin Bill Murray:lla Päiväni murmelina –elokuvassa. Pirtin radio pärähti itsestään päälle joka aamu kello 9.00, ja pysyi päällä kello 09.30 saakka. Radio Suomen ohjelmat tuntuivat toistavan itseään. Aamulla kuuli uudestaan samat jutut ja kappaleet, mihin edellisiltana oli nukahtanut. Keitimme kahvit. Vapaiden aamutoimien jälkeen lähdimme takaisin järvelle. Verkoissa oli tällä kertaa kaksi siikaa. Perkasimme kalat ja laitoimme suolaan.





Jatkoimme kalastusta heittelemällä veneestä. Tällä kertaa otimme mukaan myös ankkurin, ettei vene karahtaisi kiville tuulessa. Mitri ajoi moottorilla karikon reunaan. Laskimme ankkurin varovasti pohjaan, viime kesän Päijänteen konkoilusta viisastuneena. Ensimmäinen heitto ja heti kiinni. Kala osoittautui nopeasti pieneksi harriksi.



Enempää kalaa ei tullut. Suuntasimme uuteen paikkaan ja siiman päässä jälleen alamittaisia. Kolmas paikka ja sama juttu. Jatkoimme uistellen takaisin tukikohtaan. Illaksi pyöräytimme siikakeiton.



Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Ajelimme takaisin ytimeen, Ivaloon vasta illalla. Heikosta kalasaaliista huolimatta kaikin puolin onnistunut reissu. Lopuksi vielä matkamusiikivinkki Sevetin reissulle: Tiina Sanila - Tuõddâr Casanova.

lauantai 27. elokuuta 2011

Sevettijärvellä osa 1/2

Näätämöjoen lohestuskauden jo päätyttyä, päätimme Mitrin kanssa lähteä kokeilemaan Sevettijärven muita kalapaikkoja. Matkaan lähdettiin maanatai-iltana. Eväsostosten, tankkaamisen ja 160 km ajokilometrin jälkeen olimme pelipaikolla.

Tukikohtanamme koko viisipäiväisen kalastusrupeaman aikana toimi Mitrin mummola Sevettijärven rannalla. Mummo ja Ukki olivat jo poistuneet keskuudestamme paremmille pyyntimaille, eikä naapurin Illeppiäkään näkynyt, joten oli melko rauhallista. Pihalla tosin sai väistellä reviiriään puolustavia sopuleita. Ensimmäinen iltana emme ehtineet kalastamaan. Hiomme seuraavan päivän suunnitelemia pitkälle yöhön. Mitri ehdotti, että lähtisimme aamulla Rautujärvelle, siellä olisi vene ja jopa moottori. Matkaa tienvarresta olisi kuulemma vain neljä kilometriä.



Rautulompolo

Aamulla söimme, pakkasimme reput ja lähdimme lamspsimaan kohti Rautujärveä. Mitri oli käynyt paikalla viimeksi kaksi vuotta sitten Lepistön Jyrkin ja Jukan kanssa, mutta kalastus oli silloin ollut vaikeaa kovan tuulen takia. Näätämöntien varresta lähti hyvä polku kohti järveä. Alitimme muutaman poroaiden ja kuljimme pienten lompoloiden välissä. Aurinko paistoi. Sopuleita vilisi jatkuvasti kenkien vieressä. Muutama poro jolkotteli laiskasti vastaan. Käveltiin muutama kilometri ja tultiin kurun reunalle. Päätettiin mennä suoraan alas ja toiselta puolelta ylös. Idässä näkyi Jänispään masto. Nousimme jyrkkää reunaa ylöspäin – hiki valui noroina pitkin selkääni ja Mitri puhisi kuin höyryveturi Haapamäen asemalla sotatalvena ´43.



Päätimme kiertää seuraavan kurun ja lähdimme etsimään loivempaa kohtaa. Etenimme hitaasti pusikoitunutta jontkaa pitkin. Harhauduimme suunnassa liiaksi itään. Kiipesimme loivaa rinnettä ylöspäin, maistoimme pullosta vettä ja otimme uuden suunnan kohti Rautulompoloa. Lopulta tulimme rantaan. Vesi lompolossa oli kirkasta.

Vituttaa nuo etelän paskajärvet, Mitri veisteli. Ne on kuule semmosia ko pistää kumisaappaan rantaveteen niin ei sitä saapasta enää näy. Ongi siinä sitten, Mitri lisäsi. Nyökyttelin ymmärtäväisenä vieressä.



Heiteltiin rannalla. Muutama alamittainen taimen seuraili punaista lottoani, ei kuitenkaan tarttunut. Mitri tiesi kertoa, että lompolon rannalla oleva vene kuului kolttien luottamusmiehelle. Jatkoimme rannalta heittelyä vieheitä vaihdellen. Kalaa ei tullut. Jatkoimme pikkuhiljaa lompoloa kiertäen ja samalla koko ajan heitellen. Aikamme tyhjää pyydettyämme päätimme siirtyä Rautujärvelle ja jatkaa kalastusta siellä veneestä. Kuljimme polkua pitkin venelahteen, jossa veneemmekin sijaitsi.

Rautujärvi

Laitomme veneen vesille. Mitri vapautti puuhun kettingillä sidotun moottorin ja kiinnitti sen veneen perään. Venelahti oli matala ja kivinen, joten päätimme soutaa isolle selälle. Alkoi tuulla. Vissiin täällä aina tuulee, Mitri muisteli pari kesän takaista reissuaan samaiselle järvelle. Minä sousin. Mitri tupakoi.



Tultiin viimein isolle selälle. Viisi hevosvoimaa kehittävä 80-luvun Yamaha käynnistyi noin 20. yrityksellä – vieheet veteen. Uistateltiin ja sopivaksi katsomissamme paikoissa heiteltiin veneestä. Kalaa ei tullut. Päätimme pitää tauon. Rantauduttiin. Kaksi riekkoa lähti jaloista lentoon äänekkäästi käkättäen. Metsäpalovaroituksen takia keittelimme kahvit trangialla, hyvältä se maistui noinkin. Syötiin vähän evästä ja päätettiin jatkaa kalastusta.



Isosaaren kohdalla Mitrillä nappasi. Kelasin nopeasti oman vieheeni ylös. Haavia ei tietenkään tullut mukaan, harmittelin. Melko pieni tuntuu olevan, Mitri arveli. Orastava innostukseni laantui, kun kala paljastui parikymmen senttiseksi harriksi. Vapautimme harjuksen pojan samantien.



Jatkoimme kalastusta ilman mainittavia tuloksia. Alkoi tuulla vähän kovempaa. Mietittiin poislähtöä ja samassa moottori teki lakon, eikä enää käynnistynyt. Alkoi tuulla vielä vähän kovempaa. Mukana ei tietenkään ollut minkäänlaisia työkaluja, joten soutuhommiksihan se meni. Mitri räpelsi moottoria, minä sousin. Mietittiin, että olisipa mukana nyt Ivalon kovin siiansoutu-uistelija Harjus-Antero, niin mikäpä se tässä meillä olisi. Hiki alkoi tulla.

Mitri päättii keventää tunnelmaa omalla versiollaan Georg Otsin ja Kauko Käyhkön tunnetuksi tekemästä Rakastan sinua elämä - kappaleesta. R-R-RA-KAS-TAAAN EMÄN-TÄÄ, JOKA AAMULLA AULIISTI AN-TAA, Mitri hoilasi keskellä Rautujärveä ja vettä satoi. Moottori pysyi hengettömänä laulusta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Soutaminen onneksi helpottui, kun pääsimme lopulta Venelahden suojaan tuulelta. Rantaudutiin. Kiskottiin vene rannalle. Istuttiin rantakivillä. Mitri tupakoi. Vettä satoi. Ylivuotinen hirvenvasa kävi rannassa ihmettelemässä hiestä ja vedestä märkiä kalamiehiä. Kerättiin siinä hetki motivaatiota ja lähdettiin tallustamaan kohti Sevettijärveä. Paluumatka meni nopeasti ilman turhia ketunlenkkejä.

Jatkuu..

maanantai 22. elokuuta 2011

Kokokesäkalassa virallinen siikasoppa resepti

Työvälineet:

-Puukko
-ISO kattila
-Kaasuhella tai vastaava
-Puukauha
-Kuorimaveitsi (ei pakollinen)
-Leikkuulauta (optional)

Ruokatarvikkeet:

Kaupasta:

-1KG perunoita
-3 Reilun kokoista porkkanaa
-1 ISO sipuli
-Perhepakkaus ruokakermaa
-1 nyrkillinen suolaa



Vaihe yksi.

-Kalasta kolme ahventa. (ahventen koosta riippuu siikasopan kalapitoisuus)


Vaihe kaksi.

-Suolaa ahvenet


Vaihe kolme.

-Laita ISO kattila vettä kiehumaan.


Vaihe neljä.

-Kuori ja perunat ja porkkanat. Perunoita noin kilon pussi, porkkanoita kolme.
-Pilko porkkanat ja perunat.
-Lisää keitinveteen.


Vaihe viisi.

-Jos ahvenia ei ole vielä perattu, tee se nyt.
-Pilko ahvenet kolmeen osaan. Jos haluat päästä helpommalla jätä ruodot ja suomut paikoilleen. Kyllä ne keittäessä irtoaa.


Vaihe kuusi.
-Odota, että porkkanat ja perunat ovat hiukan keittyneet.
-Lisää pilkotut ahvenet.


Vaihe seitsemän.
-Kun keitos on melkein valmis, lisää perhepakkaus ruokakermaa.


Vaihe kahdeksan.

-Kokokesäkalassa virallinen siikasoppa on valmis. Näin ne Vanhat siikamiehetkin sen tekee.
-Nauti Harjus-Anteron, Vuotin Mitrin ja Ivalon oman pojan, Portin Henkan hyvässä seurassa. (ruokajuomana toimii olut vallan mainiosti)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Käsi paketissa, tais olla meikäläisen kesä siinä. Reissukuvia viimekesältä.

Satapetäjäselkä keskiyöllä

Cool!

Uistelua hienossa kelissä!

Naajokea aamuauringon ensisäteissä!

Ivalojoki usvassa 7.7.2011 2:28

Usva alkaa nousta Ivalojoelle.

Luupää!


"Niin mihi oltii menossa?"

Isohaarasta puolikilonen ahven.


Toivotaan et ei oo kesä ihan paketissa. Ens viikolla olis reissu Tepastoon toivotaan et päästävät minut sinne.

torstai 11. elokuuta 2011

Kala tarina

Istuin veneessä ja katselin, kun sopulilauma heittäytyi jyrkänteeltä järveen. Ihmettelin hetken aikaa luonnon julmuutta - sitä miten herkkyys ja julmuus kulkevat käsi kädessä. Mistä ihmisyys oikein koostuu?

Onneksi tuo kaikki olikin vain unta.

Heräsin, kun kello lähestyi jo iltapäivää. Puhelin soi, vastasin siihen käheällä äänellä.

Timo soitteli Alma-mediasta. Hän lähestyi minua oikein mukavalla asialla. Olin jo käytännössä voittanut hienon pääpalkinnon, enää tarvitsi tilata vain jokin lehti vuodeksi. Ja tilaus jatkuisi kestona seuraavat seitsämän vuotta. Lehti jäi tällä kertaa tilaamatta.

Seisaaltaan juotujen aamukahvien jälkeen kiiruhdin pihalle odottamaan kalakaveriani. Hän oli tietenkin myöhässä. Hymyilevä talonmies tuli pihalle tupakoimaan.

Hänkin oli kuulemma nuorena ollut kova kalamies. Lutollakin oli tullut lipottua haavilla siikaa.

Pari lohtakin hän oli nostanut sieltä ennen sotia. "Silloin kaikki oli niin paljon paremmin", mies muisteli.

Tunnin odottelun jälkeen pihaan kurvasi madallettu Volkswagen Jetta, jossa oli tummennetut takalasit.

Kuskin paikalla istui Vuotin Mitri, kartanlukijan virkaa hoiteli Portin Henkka. Poppi soi, ja pojilla oli molemilla Koffin lippikset päässä.

Yhdessä päätimme lähteä kohti Keväjärvellä sijaitsevaa Jaskan koskea - tuota paikallista nähtävyyttä.

Henkka oli kuulemma nostanut sieltä edelliskesänä valtavan taimenen. Se oli kai ollut Suomen ennätystaimen. Tai ainakin se juttujen perusteella kuulosti siltä. Taimen oli erehtynyt nappaamaan munaa imevään iilimatoperhoon. Uisteluhaavikaan ei ollut kestäny kalan painoa.

Matka kirkonkylästä Keväjärvelle kesti vajaan tunnin, sillä matkalla pysähdyimme vaihtamaan puhjenneen eturenkaan. Renkaita vaihtaessamme Venäjän kilvissä oleva Lada pysähtyi tienvarteen. Kuski kyseli, tarvitsisimmeko halpaa tupakkaa tai vodkaa.

Kieltäydyimme kohteliaasti ja jatkoimme matkaa.

Käännyimme pois asfalttipäällysteiseltä tieltä ja jatkoimme loppumatkan hiekkatietä pitkin. Kosken pauhu kuului heti, kun Marko hiljensi radiota. Olimme perillä.

Suomenpystykorvauros tervehti meitä kosken rannalla murisemalla ja näyttämällä hampaitaan.

Henkka sanoi, ettei se ole vihainen, mutta Mitrin kanssa vähän epäilimme asiaa. Eläimethän voivat olla arvaamattomia kohdatessaan outoja ihmisiä tai suojellessaan omaa reviiriään.

Kaivoin repusta makkarapaketin ja nakkasin sen koiralle. En ehtinyt edes muoveja avata, kun koira jo repi paketin auki. Nakkasin koiralle loputkin eväät, ettei se ainakaan nälän takia meitä purisi. Koira näytti jo rauhoittuneen ja heilutti häntäänsä. Henkka jopa silitti koiraa.

Viritimme virvelit ja perhovehkeet ja aloimme heitellä. Henkka sai ensimmäisellä heitollaan mulkunmittaisen harrin. Hän kysyi, että voiko tämän jo ottaa? Sanoin että alamittainenhan se on. Täällä harrin alamitta on noin 30 senttiä.

Mitrillä oli Rapalan vaappu puussa kiini, joten jouduimme keskeyttämään kalastuksen vähäksi aikaa.

Mitri kiipesi puuhun niin kuin Tarzan tai Pepa nuorena ja irrotti vaapun. Hetken päästä nappasi minullakin, siiman päässä oli valtava hauki. Mietin jo, että mitenhän tuo lapsille tarkoitettu ja museoon kelpaava abumaticin virvelini kestää.

Hyvinhän se kesti. Mutta sitten koira hyppäsi koskeen ja hyökkäsi jo hyvin väsytetyn kalan kimppuun.

Kala pääsi tietenkin irti, mutta onneksi se oli vain hauki.

Kolmen tunnin heittelyn jälkeen päätimme lähteä kotia kohti. Mitrillä oli kotiinviemisinä pussillinen isoja harjuksia. Minulla oli mukana mittataimen. Henkka ei saanut taaskaan mitään. Mutta kalastushan onkin ennen muuta mukavaa yhdessäoloa, vapaapäivien viettoa ja lähinnä vain hauskanpitoa. Ei sitä aina niin tosissaan tarvitse ottaa.