Tukikohtanamme koko viisipäiväisen kalastusrupeaman aikana toimi Mitrin mummola Sevettijärven rannalla. Mummo ja Ukki olivat jo poistuneet keskuudestamme paremmille pyyntimaille, eikä naapurin Illeppiäkään näkynyt, joten oli melko rauhallista. Pihalla tosin sai väistellä reviiriään puolustavia sopuleita. Ensimmäinen iltana emme ehtineet kalastamaan. Hiomme seuraavan päivän suunnitelemia pitkälle yöhön. Mitri ehdotti, että lähtisimme aamulla Rautujärvelle, siellä olisi vene ja jopa moottori. Matkaa tienvarresta olisi kuulemma vain neljä kilometriä.
Rautulompolo
Aamulla söimme, pakkasimme reput ja lähdimme lamspsimaan kohti Rautujärveä. Mitri oli käynyt paikalla viimeksi kaksi vuotta sitten Lepistön Jyrkin ja Jukan kanssa, mutta kalastus oli silloin ollut vaikeaa kovan tuulen takia. Näätämöntien varresta lähti hyvä polku kohti järveä. Alitimme muutaman poroaiden ja kuljimme pienten lompoloiden välissä. Aurinko paistoi. Sopuleita vilisi jatkuvasti kenkien vieressä. Muutama poro jolkotteli laiskasti vastaan. Käveltiin muutama kilometri ja tultiin kurun reunalle. Päätettiin mennä suoraan alas ja toiselta puolelta ylös. Idässä näkyi Jänispään masto. Nousimme jyrkkää reunaa ylöspäin – hiki valui noroina pitkin selkääni ja Mitri puhisi kuin höyryveturi Haapamäen asemalla sotatalvena ´43.
Päätimme kiertää seuraavan kurun ja lähdimme etsimään loivempaa kohtaa. Etenimme hitaasti pusikoitunutta jontkaa pitkin. Harhauduimme suunnassa liiaksi itään. Kiipesimme loivaa rinnettä ylöspäin, maistoimme pullosta vettä ja otimme uuden suunnan kohti Rautulompoloa. Lopulta tulimme rantaan. Vesi lompolossa oli kirkasta.
Vituttaa nuo etelän paskajärvet, Mitri veisteli. Ne on kuule semmosia ko pistää kumisaappaan rantaveteen niin ei sitä saapasta enää näy. Ongi siinä sitten, Mitri lisäsi. Nyökyttelin ymmärtäväisenä vieressä.
Heiteltiin rannalla. Muutama alamittainen taimen seuraili punaista lottoani, ei kuitenkaan tarttunut. Mitri tiesi kertoa, että lompolon rannalla oleva vene kuului kolttien luottamusmiehelle. Jatkoimme rannalta heittelyä vieheitä vaihdellen. Kalaa ei tullut. Jatkoimme pikkuhiljaa lompoloa kiertäen ja samalla koko ajan heitellen. Aikamme tyhjää pyydettyämme päätimme siirtyä Rautujärvelle ja jatkaa kalastusta siellä veneestä. Kuljimme polkua pitkin venelahteen, jossa veneemmekin sijaitsi.
Rautujärvi
Laitomme veneen vesille. Mitri vapautti puuhun kettingillä sidotun moottorin ja kiinnitti sen veneen perään. Venelahti oli matala ja kivinen, joten päätimme soutaa isolle selälle. Alkoi tuulla. Vissiin täällä aina tuulee, Mitri muisteli pari kesän takaista reissuaan samaiselle järvelle. Minä sousin. Mitri tupakoi.
Tultiin viimein isolle selälle. Viisi hevosvoimaa kehittävä 80-luvun Yamaha käynnistyi noin 20. yrityksellä – vieheet veteen. Uistateltiin ja sopivaksi katsomissamme paikoissa heiteltiin veneestä. Kalaa ei tullut. Päätimme pitää tauon. Rantauduttiin. Kaksi riekkoa lähti jaloista lentoon äänekkäästi käkättäen. Metsäpalovaroituksen takia keittelimme kahvit trangialla, hyvältä se maistui noinkin. Syötiin vähän evästä ja päätettiin jatkaa kalastusta.
Isosaaren kohdalla Mitrillä nappasi. Kelasin nopeasti oman vieheeni ylös. Haavia ei tietenkään tullut mukaan, harmittelin. Melko pieni tuntuu olevan, Mitri arveli. Orastava innostukseni laantui, kun kala paljastui parikymmen senttiseksi harriksi. Vapautimme harjuksen pojan samantien.
Jatkoimme kalastusta ilman mainittavia tuloksia. Alkoi tuulla vähän kovempaa. Mietittiin poislähtöä ja samassa moottori teki lakon, eikä enää käynnistynyt. Alkoi tuulla vielä vähän kovempaa. Mukana ei tietenkään ollut minkäänlaisia työkaluja, joten soutuhommiksihan se meni. Mitri räpelsi moottoria, minä sousin. Mietittiin, että olisipa mukana nyt Ivalon kovin siiansoutu-uistelija Harjus-Antero, niin mikäpä se tässä meillä olisi. Hiki alkoi tulla.
Mitri päättii keventää tunnelmaa omalla versiollaan Georg Otsin ja Kauko Käyhkön tunnetuksi tekemästä Rakastan sinua elämä - kappaleesta. R-R-RA-KAS-TAAAN EMÄN-TÄÄ, JOKA AAMULLA AULIISTI AN-TAA, Mitri hoilasi keskellä Rautujärveä ja vettä satoi. Moottori pysyi hengettömänä laulusta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Soutaminen onneksi helpottui, kun pääsimme lopulta Venelahden suojaan tuulelta. Rantaudutiin. Kiskottiin vene rannalle. Istuttiin rantakivillä. Mitri tupakoi. Vettä satoi. Ylivuotinen hirvenvasa kävi rannassa ihmettelemässä hiestä ja vedestä märkiä kalamiehiä. Kerättiin siinä hetki motivaatiota ja lähdettiin tallustamaan kohti Sevettijärveä. Paluumatka meni nopeasti ilman turhia ketunlenkkejä.
Jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti