Syksyn
ja talven välinen reviirikiista äityi tänä vuonna melko pahaksi. Syksy näytti
voimansa repimällä naapurin äijän halkovajasta katon irti. Talvi joutui
perääntymään, mutta vannoi palaavansa pian.
Oma
kalastuskauteni on tähän mennessä sujunut hyvin nihkeästi. Kalaa on tullut
paljon, mutta ei niitä isoja, joita olen tavoitellut. Blogiinkaan en ole
hirveästi kehdannut kirjoitella uistelujuttuja. Jutut olisivat olleet todella
tylsiä, sillä reissut olivat sisällöltään aina samanlaisia. Monenlaisia
vaappuja on tullut tälläkin kaudella veneen perässä vedettyä – kiitoksia
pojille loistavista haukivaapuista! Viime reissulla kokeilin pitkästä aikaa
legendaarista soutu-uistelua. Sain saaliiksi raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa.
Paluumatkalla näin naapurin äijän vilkuttelevan rannassa. Jotakin se koitti huudella,
mutta en kuullut, mitä. Oikeanpuoleisen airon hankain piti niin kovaa meteliä.
Jouduin soutamaan lähemmäksi. Äijä kyseli, onko pojalla bensa lopussa, kun noin
kovasti soutaa. Vastasin, että ei ole –
kunhan lämpimikseni vetelen. Käänsin veneen ja soutelin takaisin satamaan.
Onneksi sääolosuhteet sallivat vielä vetouistelukauden jatkamisen. Kovin taimensesonkikin
on kuulemma vielä edessäpäin. Ja eihän se saaliin saaminen ole tässäkään
harrastuksessa tärkein asia. Paljon tärkeämmäksi muodostuvat ne kokemukset,
joita harrastuksen parissa pääsee elämään. Kaikki ne yksin tai yhdessä koetut
hetket, joita on mukava myöhemmin muistella. Kireitä siimoja kaikille blogin
lukijoille. Isot kiitokset myös Aki-Tapanille avusta, seurasta ja Räsäsen
seiskasta.
Auto
liikkui aamuhämärässä hitaasti. Märkä tienpinta imi suurimman osan ajovalojen loisteesta.
Määränpää lähestyi metri metriltä. Enää kaksi mutkaa, ja mäen takana
häämöttäisi päämäärä. Ensimmäinen mutka taittui hyvin, eikä toinenkaan
tuottanut ongelmia. Tien päässä, kääntöpaikalla, automies joutui kuitenkin
hirveään tilanteeseen. Mies oli pitänyt hirviä hyväkäytöksisinä eläiminä, mutta
tällä kertaa kaikki meni toisin. Neljä isokokoista hirveä hyökkäsi täysin yllättäen
metsästä tielle. Outo pakokauhun tunne hiipi miehen mieleen. Saatana, nehän
saattavat kiimapäissään rusikoida auton paskaksi. Enempää miettimättä mies nakkasi
peruutusvaihteen päälle. Eipä hän paniikin iskiessä hoksannut seurata edes peilejä.
Toljotti vain lamaantuneen oloisena eteenpäin. Hirveä pamaus sai paniikin
katoamaan. Auto pysähtyi kuin seinään osuessaan halkovajan tukitolppaan. Vajan
kattopellit rämähtivät voimakkaan iskun seurauksena maahan. Onneksi ne eivät pudonneet
auton päälle. Mies kävi tarkastamassa
aiheuttamansa vauriot. Auto näytti ehjältä, joten hän päätti paeta
mahdollisimman nopeasti rikospaikalta. Seuraavana aamuna tutkittiin naapurin
äijän kanssa riistakameran kuvaamaa materiaalia. Nauhalla näkyi neljä
isokokoista hirveä. Kolme hirveä söi pihlajanmarjoja. Yksi näytti tarkkailevan
tilannetta taustalla. Epäiltiin, että se piti vahtia.
-Harjus-Antero