Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kesän ensimmäinen kalareissu



Aamu alkoi paneelikeskustelulla paikallisen rakennustarvikeliikkeen varastomiehen kanssa. Löysimme lopulta yhteistuumin sopivat paneelit seinäremonttia varten. Varastomies kertoi käyneensä jo järvellä. Matalista lahukoista nousee kuulemma hyvin ahvenia. Viime reissulla oli tullut niin paljon, että koko yö oli mennyt kaloja peratessa. Ajattelin, että kaveri taitaa vähän liioitella. Tuskin se oli laittanut vielä edes venettä vesille.

Sen verran paneelimiehen kalajutut alkoivat kuitenkin kaihertaa, että kotiin oli pakko ajaa sataman kautta. Rantaan vievällä tiellä oli kova ruuhka. Osa toi veneitä, osa vei niitä pois. Satamassa näin tutun kalastajan. Hän oli palannut juuri järveltä. Kalasaalis ei ollut kummoinen verkkomäärään nähden. Katiskoihin oli kuitenkin uinut yön aikana hyvin ahvenia. Jätin kalastajan rantaan pakkaamaan tavaroitaan ja ajoin kotiin. Kotona purkasin paneelikuorman peräkärrystä. Päätin jättää siistit sisätyöt seuraavalle päivälle. Menin ulos ja istahdin portaille. Hetken aikaa siinä surkuttelin viime syksynä hajonneen veneeni kohtaloa. Ei se auta, ajattelin ylös noustessani. Pakkasin virvelin ja uistinpakin autoon ja ajoin paikkakunnan kuuluisimman kosken rantaan. Koski näytti pieneltä vesiputoukselta tulvakorkeudella olevan veden keskellä. Joen toisella puolella mies viuhtoi perhovapansa kanssa. Hän käsitteli vapaansa kuin palomies letkua. Ei ole täkäläisiä, ajattelin. Jätin miehen jatkamaan harrastustaan ja suuntasin vähin äänin ylävirtaan. Pysähdyin suvannolle heittelemään. Heti ensimmäisellä heitolla uistimeen tarrasi kala. Se syöksyi raivokkaasti kohti alavirtaa. Syöksy jäi kuitenkin yllättävän lyhyeksi. Väsyttelin kalan näköetäisyydelle ja tunnistin sen isokokoiseksi koskihaueksi. Kala näytti jo väsymisen merkkejä, kun koukkasin sen haavilla ylös. Kala päätyi myöhemmin maanmainioitten haukipullien pääraaka-aineeksi.

Veneen osto
Remonttihommat olivat edenneet enimmäkseen hyvin, vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin oli matkan varrelle mahtunut. Päätin vähän hemmotella itseäni. Ajelin kylille ja ostin hetken mielijohteesta uuden soutuveneen. Hinta oli aika suolainen, mutta kyllähän mies aina venettä tarvitsee. Näin perustelin spontaania ostopäätöstä kotiin palattuani. Samana iltana kävimme Henkan kanssa laittamassa veneen vesille. Henkalla oli kiire kylille tynnyrisaunan lämmityshommiin, joten emme ehtineet testata venettä lainkaan. Seuraavana aamuna kävin heittämässä järvellä lyhyen testilenkin. Otin mallin vuoksi yhden vavan mukaan, etteivät sentään turistiksi luule. Menomatkan soudin ja paluumatkan taitoin moottorin avustuksella. Vene kulki hyvin. Pienessä aallokossa se tuntui vakaalta. Airotkin olivat sopivan mittaiset. Satamassa vedin veneen kuiville odottelemaan seuraavaa reissua.

Kalalla viimeinkin
Viikon kestäneen tapahtumarikkaan kesälomareissun jälkeen kävin ihailemassa paikallisen marketin kalastusosaston tarjontaa. Hyllyjen välissä törmäsin erääseen innokkaaseen kalamieheen. Hänen ostoskorinsa oli täynnä Rapalan vaappuja. 
”Onko täällä jo alennusmyynnit menossa?" kysyin. Ei kuulemma ollut. 
”Nämä uudenmallisella uintilevyllä varustetut ovat vaan niin helkkarin hyväuintisia”, hän perusteli. 
Pyysin kaveria näyttämään minulle sellaisen vaapun, jolla ei saisi ikinä minkäänlaista kalaa. Mies pudisteli päätään ja tokaisi, ettei sellaista ole olemassakaan. 
”Ja mihin helkkariin sinä sellaista puukalaa tarvit?” 
Vastasin, että en minä itselleni sellaista aikonutkaan, mutta naapurin äijälle voisi jotain tuliaisiksi viedä.

Kahvihammastakin alkoi kolottaa, joten suunnistin marketin kahvioon. Kahviossa oli vielä hiljaista. Muutama vakionaama siellä tietysti jo kulutti aikaansa. Kahvit juotuani suuntasin raikkaaseen ulkoilmaan. Pihalla satoi räntää ja tuuli voimakkaasti. Tuulenpuuska tempaisi lippiksen päästäni.  Lakki lensi ison vesilammikon keskelle. Mietin hetken, jätänkö lippiksen siihen vai kastelenko kengät sitä hakiessani. Varovasti lähdin kahlaamaan vesilammikon keskelle. Veden kylmyys pakotti kuitenkin toimimaan nopeasti. Kaappasin lippiksen lammikosta ja juoksin takaisin kuivalle maalle. Katselin ympärilleni. Kukaan ei näyttänyt huomanneen lippalakin pelastusreissuani.

Tutunnäköinen hahmo seisoi kuitenkin parkkipaikalla autoni vieressä. 
”Oliko vesi jo lämmintä?” hän kysyi. 
”Yhtä kylmää kuin syksyllä, kun putosit laiturilta”, vastasin. 
Olin nähnyt kaverin viimeksi syksyllä. Yhdellä vuoden viimeisistä kalastusreissuista kaveri oli pudonnut venettä lastatessaan laiturilta veteen. Pohjasta kuluneet huopasaappaat olivat luistaneet jäisellä laiturilla. Tuostakin tapauksesta kaveri selvisi säikähdyksellä ja lyhyellä uintireissulla. Olen kutsunut kaveria siitä lähtien maisteriksi. 

Kerroin maisterille uudesta soutuveneestäni. Hän ehdotti saman tien kalareissua. Sovimme, että jo parin tunnin päästä lähtisimme. Hyppäsin autoon ja ajelin kotiin. Kotona laitoin märät lenkkarit kuivumaan ja valmistin eväät illan reissua varten. Parin tunnin kuluttua maisteri saapui paikalle. Jätimme maisterin auton pihalle parkkiin ja pakkasimme kamppeet minun autooni. Satamassa päätimme yhteistuumin, että kolme vapaa olisi kahdelle miehelle sopiva määrä. Vetäisin perämoottorin käyntiin ja suuntasin veneen keulan vuonoa kohti. Matka taittui jouhevasti pienen myötätuulen saattelemana. Vuonolla laskimme vaaput veteen. Ensiksi kokeilimme joidenkin paikallisten uistelijoiden suosimaa retkiuistelutaktiikkaa. Vedimme pitkiä siivuja vailla päämäärää. Taktiikka ei tuottanut tulosta, joten vaihdoimme tyyliä. Aloimme käydä järjestelmällisesti läpi tuttuja ottipaikkoja. Vaappuja vaihdeltiin tiuhaan tahtiin, mutta kalat olivat kranttuja. Tunnit kuluivat vaihtelevissa sääolosuhteissa. Lopulta maisterin kädessä oleva vapa taipui kunnolla. Iso taimen hyppäsi muutaman kerran veneen perässä. Yritin saada kalan rauhoittumaan vähentämällä vauhtia. Rauhoittuihan se, mutta pääsi samalla irti.

Ei ollut meidän kalamme, totesin. Maisterillakin alkoi pinna kiristyä, joten päätimme lähteä kotiin. Kelasimme siimat ylös ja ajoimme vauhdilla takaisin satamaan.