Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kalastusoppaana

Kesälomani alkoi viimein tai itseasiassa se alkoi jo kaksi viikkoa sitten, mutta ne vietin hieman lämpimämmissä oloissa. Pakkasin auton valmiiksi jo edellisiltana. Aamulla lähdin ajelemaan kohti pohjoista. Liikenne oli sopivan hiljaista, eikä porojakaan liiemmälti näkynyt. Pysähdyn vanhasta tottumuksesta Sodankylässä, pohjoispään Nesteellä, jossa söin lounaan.

Ivalossa pysähdyin Metsähallituksen palvelupisteellä ostamassa kalastusluvat. Kaikki olisi valmista kalastamista varten. Päätin kuitenkin vielä pysähtyä Keväjärvellä, Harjus-Anterolla, kuulemassa uusimmat kalajutut. 

Lapinkultalippispäinen isäntä itse olikin jo pihalla kalastusvarusteissaan. Huomioni kiinnittyi pihalla olleeseen Ruotsin kilvissä olevaan neliveto Volvoon. Onnittelin Anteroa uudesta autosta, mutta kulkine ei kuulemma ollutkaan Anteron vaan erään Surnulle suuntavan kalastusporukan. 

Samassa   kolmimiehinen poppoo saapukin. Olivat olleet vaihtamassa vaatteita. Lyötiin kättäpäivää. Herrat kertoivat suuntavansa Surnulle vasta seuraavana päivänä, joten kalastamaan teki mieli. Heillä oli tarkoitus mennäIvalonjoelle, mutta koska sinne ei saanut enää lupia oli seuraavanksi yritetty Juutuaa. Juutualle  myydään kuitenkin ainoastaan perhokalastuslupia, jotenki sekin idea piti hylätä. 

Seuruneen onneksi Harjus-Antero oli luvannut viedä herrat varmalle harripaikalle ja näytää samalla sopivan tasaisen leiripaikan, jonne seurueen teltan saisi hyvin pystettyä. Päätin liittyä mukaan. Lähdimme Anteron Corollalla kärkeen. Sovittin risteyksissä ja tienhaaroissa käytettävän vilkkukuittia. 

Herrat kantoivat varusteensa leiripaikalle ja alkoivat pystyttämään telttaa. Anteron kanssa tehtiin odotellessa kahvitulet. Juotiin kahvit ja käveltiin alas joelle. Harjuksia ja muutamia haukiakin saatiin. Herrat vaikuttivat tyytyväisiltä paikkaan. 



Ehdotin Anterolle, että käydään vielä illanpäälle uistelemassa järvellä. Heiluteltin retkueelle hyvästit ja lähdettiin järvelle. Inarilta saatiin kolme alamittaista taimenta ja kaksi ahventa. Hieno päivä!


torstai 23. heinäkuuta 2015

Koukku selässä

Kalavesillä sattuu ja tapahtuu monenlaista. Joku lukijoista varmaankin tietää Ivalon terveyskeskuksen uistintaulun. Kyseessä on siis eräänlainen "kunniataulu" johon on kiinnittetty ne vieheet, joiden koukut on irroitettu ihmisruumiin eri osista.

Tämäkin kalastusreissu alkoi samalla tavalla kuin kaikki aiemmatkin, mutta päättyi Ivalon terveyskeskukseen.

Hyppäsin Harjus-Anteron nuorekkaan kaksiväriseen, vuoden 1989 Corollan etupenkille. Ajeltiin tutulle kalapaikalle. Kuunneltiin matkalla Megadethia ja puhutiin niistä isoista, jotka pääsivät karkuun. Sorantien päästä lähtisi hyvä polku hakkuuaukean reunalle, jonka itäpuolella, noin 500 metrin päässä kohisisi vuolas koski.  

Koskenniskalla sovimme, että Harjus-Antero aloittasi kalastuksen niskalta ja minä suuntaisin perhovapani ja virvelini kera kosken alapuolelle. Minulla oli selässä haavin lisäksi myös reppu, johon olimme pakanneet eväät, sillä tarkoituksenamme oli olla paikan päällä aamuyöhön saakka. Havaitsimme useita kalojen pintomisia. Kaikki vaikutti hyvältä.

Päätin käydä viemässä repun valmiiksi leiripaikalle, joka sijaitsi pienen kumpareen päällä. Kumpu olikin lähitienoon ainoa kuiva paikka. Jos joenpenkan isoja kiviä ei oteta huomioon, alue oli lähestulkoon pelkkää suota. Otin valmiiksi viretetyn virvelini vasempaan ja 5-luokan perhovapani oikeaan käteeni.

Lähdin liikkeelleLeiripaikka näkyi joi miehen mittaisten koivujen takana. Väistelin oksia ja aloin nousemaan kummun päälle. Muutama askel vielä ja olisin perillä. 

Yhtäkkiä jalkani tarttui puunjuureen. Luulin, että saisiin korjattua tilanteen, mutta liike-energiaa oli sen verran paljon, että hyvistä keskivartalolihaksistani huolimatta kaadun vasemalle kyljelleni. Samalla tunsin kuinka oikea puolen lavassani vihlaisi. En ollut tajunnut päästää irti virvelistäni, joten lavassani oli nyt kiinni uistimen koukku. 

Vapa näytti säilyneen kaikesta huolimatta ehjänä ja perhovapakin oli kunnossa. Kiroilin hetken itsekseni ja koetin tunnustella lähtisikö koukku irti. Sain taivutettu kättäni sen verran, että yletyin vieheeseen. Väkänen tuntui kuitenkin uponneen sen verran syvälle, ettei koukku heilutteluyrityksestäni huolimatta irronut. 



Katkaisin siimaan ja lähdin astelemaan takaisin koskelle päin. Harjus-Antero vispasi kivellä ja kertoi karkuuttaneesa "mittataimenen". Anterokin koetti irroitella Lottoa tuloksetta, joten päätimme katkaista vieheen kaksi muuta koukkua ja lähteä kohti autoa ja Ivalon terveyskeskusta. Annoin eväsrepun Anterolle pykälään.



Terveykeskuksen iltapäivystyksen lääkäri kertoi, että olin vasta päivän toinen "koukullinen" ja ihmetteli, miten olin onnistunut saamaan koukun selkääni, sillä yleensä koukku on kiinni kädessä. Kerroin, että taikuri on itsekin ihmeissään, mutta selässä se nyt kuitekin on. Koukku saatiin lopulta irti. 



Iso kiitos Ivalon terveyskeskukselle hyvästä palvelusta ja kättä lippaan myös Harjus-Anterolle.