Syksyn väriloisto väistyy talven tieltä. Päivät lyhenevät, yöt
pitenevät. Sama ilmiö toistuu vuodesta toiseen. Silti se tavallaan osaa aina
yllättää. Kalamies tietää, koska talvi tulee. On aika laittaa vene
talviteloille.
Kulunut kalastuskausi jätti hyvän maun suuhun: onnistumisen iloa ja
muutamia epäonnistumisia. Niistä on hyvä ammentaa oppia tulevaan. Yksin tai
kalakavereiden kanssa vesillä vietetyt hetket olivat kaikki hienoja kokemuksia.
Joka kerta oppi jotain uutta. Monta kertaa oli samanlainen fiilis kuin lapsella
karkkikaupassa. Ilon ja pettymyksen tunteet vaihtoivat paikkojaan todella nopeasti.
Monesti tuli mietittyä, miksi ne kaikkein isoimmat kalat aina karkaavat.
Toisaalta se on hyvä – jää jotain tavoiteltavaa seuraavaksikin
kalastuskaudeksi. Uusia vaappuja tuli hankittua taas aikamoinen läjä. Eihän
sitä ikinä tiedä, mihin se kala milloinkin nappaa. Muutamia ottivaappuja löytyi
kauden aikana. Yksi vaappu oli ylitse muiden. Portin Henkan suosikkiväreillä
varustettu Onkimaton-uistimen valmistama taimenvaappu toimi hyvin läpi koko
kauden. Se toi kalaa ruokapöytään lähes joka reissulla.
Yllättävän paljon tuli veneessäkin istuttua. Rannalta virvelöinti jäi selvästi vähemmälle kuin edellisvuosina. Kalastusalueena toimivat pääosin
Inarijärven Nanguvuono, Rahajärvi ja muutamat pienemmät metsäjärvet.
Kalasaalis oli suurimmaksi osaksi taimenta – toki joukkoon mahtui muutama
haukikin, lukuisia ahvenia unohtamatta.
Kuivasta kesästä johtuvan vesitilanteen takia virtavesissä tapahtuva
kalastus jäi vähäiseksi. Omalta osaltani se rajoittui vain yhteen reissuun. Poikkeuksellisen
lämmin kesä ja todella pitkään jatkunut syksy tarjosivat kuitenkin mahtavat
puitteet vetouistelun harrastamiselle.
Kiitokset velä kaikille blogin lukijoille!
-Harjus-Antero