Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 25. elokuuta 2013

Puuta, heinää ja UFO-abduktio - kalastusta Meltausjoella

Päätimme toveri Minkkisen kanssa lähteä kalalle Meltausjoelle. Kävin joella aiemmin kesällä Riskin kanssa, mutta siitä reissusta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Silloin aloitimme kalastuksen Unarinkönkäältä. Siellä kalastaminen sopii ainoastaan erittäin sosiaaliselle kalastajalle, sillä  hyvillä heittopaikoilla on kovasti porukkaa - ainakin viikonloppuisin.

Kuva: luontoon.fi
Unarinkönkään riippusillan vastarannalla sijaitseva vuokrakämppä on usein miehitetty, joten silläkään puolella jokea ei kehtaa kalastaa - sitä antaa mielummin kovalla hinnalla paikan vuokranneille oman rauhan. Kämpän varaustilanteen voi tarkistaa lomarenkaan -sivulta. Entinen uiton pirtti on kyllä komealla paikalla.

Kuva: lomarengas.fi
Takaisin tämänkertaiseen reissuun; nappasin Minkkisen kyytiin Ylikylän kulmilta ja lähdimme kohti Meltausjokea. Sinetän K-kaupasta kävimme täydentämässä eväspuolta. Aloitimme kalastuksen Marituvan kohdalta. Tuvalta suuntasimme jokea alaspäin. 

Kävimme Marivaaran kohdalla. Kaloista emme saaneet havaintoja. Naapurimökki oli miehitetty - samoin joki mökiltä alaspäin.

Kuva: luontoon.fi
Ainoastaan perhokalastajille pyhitetty alue alkoi häämöttää edessä. Minkkisellä ei ollut perhovehkeitä mukana, joten hän ei voisi kalastaa tästä alaspäin - "epäsosiaalisina kalastajina" päätimme kääntyä ympäri ja jatkaa jokea ylöspäin kohti Pahtakoskea.

Ylöspäin mennessä joki oli yhtä suvantoa. Vesilinnusta saati kaloista ei edelleenkään saatu havaintoja. Hieman ennen Pahtakoskea havaitsimme vastarannalla kaksi kalastaja. Toinen kalastajista heilautti iloisesti kättään, ja  näytti toisella kädellään meille isoa kalaa. Kalan muodosta päättelimme sen isoksi haueksi.

Aurinko paistoi kuumasti. Alkoi jo janokin olla. Minkkinen korkkasi kolmannen oluensa. Minä kuljettajana tyydyin lämpimään veteen. Joestakaan ei voinut juoda, sillä tuvan seinässä oli varoitus kolibakteereista.

Pahtakosken kota oli tyhjä. Kodan ovi oli sepposen selällään, samoin puuvajan ja huussin ovet. Savu nousi yhä nuotiopaikalta. Avattu kahvipaketti oli jätetty nuotiopaikalle. Ketään ei näkynyt missään. - mystistä. Minkkinen epäli UFO-abduktiota.                                                             

Paikka vaikutti komealta, juuri sellaiselta, mistä harjuksen tai taimenen saattaisi saada. Vesi oli tosin melko alhaalla. Minkkinen viritti papukaija -Loton virveliinsä. Minä valitsin Tobyn ja perhovapaani Kippuran sitoman perhon. Kalastettiin ilman mitään havaintoja kaloista. Minkkinen huikkasi kauempaa, että pidetään evästauko.

Keiteltiin kahvit ja syötiin eväät. Minkkinen lähti edeltä, jokea alaspäin. Mies heitti ja näin, että herran vapa niiasi kunnolla - kunnon kala. Haavi oli tietenkin minulla, joten lähdin kiireesti kohti koskenniskaa. Kala vei kunnolla siimaa ja yritti päästä niskalta koskeen. Epäilin kalaa heti haueksi, mutta en kehdannut sanoa sitä ääneen. Toivoin tietysti vilpittömästi, että kala olisi jalompaa sorttia.

Kala pääsi lopulta koskeen saakka ja Minkkinen harppoi perässä kiroillen. Seuraavassa suvannossa kala alkoi jo väsyä.   Minkkinen kelasi ja kala seurasi. Lopulta sain epäilylleni varmistuksen: reilu kolmikiloinen haukihan se oli.


Seuraavassa suvannossa tuli toinen hauki - tosin pienempi. Saaliiksi saatiin myös kymmenkunta ahventa, mutta harjuksista tai taimenista emme saaneet, 14-tuntisen kalastusrupeamamme aikana, minkäälaisia havaintoja.

Heikosta kalansaannista huolimatta tuli kuitenkin poimittua sangollinen mustikoita. Siinä mielessä kannattava reissu.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kalastusta isolla Inarilla

Inarilainen Koko kesä kalassa -blogin innokas lukija Jari kävi seurueineen järvellä. Komeaa kuvaa ja kalaakin, hämärissä olosuhteissa, onnistui herrasmies saamaan.


Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, kun lähdetään järvelle lähdetään Inarille - muihin järviin lisätään aina järven nimi. Videota pääset katsomaan tästä linkistä.

lauantai 10. elokuuta 2013

Kesän ensimmäinen taimen

Ajelin Rovaniemeltä kohti Ivaloa. Liikenne oli rauhallista Sodankylään saakka. Kävin tankkaamassa ST1:n kylmäasemalla tankillisen dieseliä.

Polttoainetäydennyksen jälkeen koetin kääntyä sivutieltä takaisin nelostielle, pohjoiseen - virhe. Jääkäriprikaatissa oli valapäivä ja liikenne etelän suuntaan sen mukainen. Odotin varmaan vartin, mutta kääntymiseen ei ollut mitään mahdollisuutta.

Ihminen on viisas mies, kun se vähän aikaa miettii, sanoisi Jaskan Valinnan Jaska. Päättelin, että parempi kääntyä takaisin etelän suuntaan ja käydä hakemassa liikenneympyrästä uutta vauhtia. Onnistuin pääsemään jonon jatkoksi ja pikkuhiljaa matelemalla ympyrään saakka. Loppumatka menikin sitten oikein mukavasti poroja ja poronvasoja sekä poroja ja niiden vasoja kuvaavia turisteja väistellen. 

Ehdin matkalla miettiä, että on kyllä ollut melkoisen kiireinen vuosi. Aikani on kulunut töiden merkeissä. Kesäkuun alussa kahta ulkomailla vietettyä viikkoa lukuunottamtta, ei muuta lomaa ole minulla koko vuonna ollut - miten tässä näin kävi.

Suomen suurimmassa kunnassa kalastukseni on ollut tänä kesänä todella vähäistä. Viimeksi olin täällä juhannuksena. Lähisukulaiseni hautajaisista ja siitä aiheutuneesta synkeästä tunnelmasta huolimatta pääsisin kuitenkin kalaan - se taitaakin olla parasta terapiaa, ihan kaikkeen.

Lähdin illalla puoli kahdeksan aikaan baskeripäisen Harjus-Anteron kera ajelemaan kohti Nellimiä. Isäni oli aiemmin kertonut vieneensä veneen eräälle järvelle Kontosjärventien varteen. Napattiin Siskelistä mukaan Harjus-Anteron kaksi hevosvoimaa kehittävä 80-luvun Mariner-perämoottori. Moottori on osoitautunut, kaasarin puhdistamisen ja prosenttilaskun opettelemisen jälkeen, oikein luotettavaksi peliksi. 

Saavutiin pelipaikalle. Käänsin auton keulan valmiiksi tulosuuntaan. Napattiin vavat ja perätuuppari mukaan ja lähdettiin tallustelemaan kohti suon reunustamaa järveä. Avasin veneen lukon ja asettelin pohjatapin paikoilleen. Harjus-Antero viritteli perämoottoria. Vastakkaisella rannalla näkyi asuntoauto ja pieni valkoinen jolla. Keli oli tyyni ja pilvinen.


Irtauduttiin vesille. Soutamalla päästiin syvemmille vesille. Harjus-Anteron valitsi vapaansa aiemmin päivällä ostamansa 12,5 senttisen Wake Jive -vaapun wild tiger -värityksellä. Minun vapaani Antero suositteli Onkimaton Super Porkkana Muunnos -vaappua - sillä oli kuulemma kesän aikana kalaa tullut. Hieman epäillen laitoin vaapun kiinni. 

Onkimaton Super Porkkana Muunnos
Uistatettiin lähtörannasta selkeästi erottuvan karikon suuntaan. Anteron vapa taipui. Havaitsin heti, että viehe oli pohjassa kiinnni. Irroitin vaapun ja puhdistin koukut.

Jatkettiin pikkuhiljaa kohti vastarantaa. Tuijottelin vapoja. Aurinkokin tuli pilven takaa esiin. Pystyin erottamaan edessä oleva asuntoauton merkin. 

Sitten taipui minun vapani. Otin vavastani tiukemman otteen. Samalla hetkellä veneestä noin 35 metrin päässä kävi kala ilmassa - taimenhan se siellä. Anterokin innostui ja varmisteli oikeaa jarrun asentoa. Käski vielä ottaa rauhallisesti. Kala pysyi kiinni ja mieleni säilyikin yllättävän rauhallisena. Kelailin kalaa kohti venettä. Veneen vieressä kala lähti odotetusti hurjaa syöksyyn, muttei saanut karistettua itseään vapaaksi. Antero nosti haavin avustuksella kalan veneeseen. 


Kaikki meni muuten hyvin, mutta Anteron Pariisisista tuoma villabaskeri tippui samassa hötkässä haaviin ja tarttui tiukasti, kolmen koukun avustama, sekä kalaan että haaviin. Baskeri kärsi aikamoiset vahingot koukkuja irroitettaessa, mutta minkäs teet, kun Antero ei antanut koukkuja katkaistakaan. 

Kaikesta huolimatta veneessä oli oikea Inarin salmo trutta. Kesän ensimmäinen taimeneni. Hieno tunne. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.