Puuta, heinää ja UFO-abduktio - kalastusta Meltausjoella

Päätimme toveri Minkkisen kanssa lähteä kalalle Meltausjoelle. Kävin joella aiemmin kesällä Riskin kanssa, mutta siitä reissusta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Silloin aloitimme kalastuksen Unarinkönkäältä. Siellä kalastaminen sopii ainoastaan erittäin sosiaaliselle kalastajalle, sillä  hyvillä heittopaikoilla on kovasti porukkaa - ainakin viikonloppuisin.

Kuva: luontoon.fi

Unarinkönkään riippusillan vastarannalla sijaitseva vuokrakämppä on usein miehitetty, joten silläkään puolella jokea ei kehtaa kalastaa - sitä antaa mielummin kovalla hinnalla paikan vuokranneille oman rauhan. Kämpän varaustilanteen voi tarkistaa lomarenkaan -sivulta. Entinen uiton pirtti on kyllä komealla paikalla.

Kuva: lomarengas.fi

Takaisin tämänkertaiseen reissuun; nappasin Minkkisen kyytiin Ylikylän kulmilta ja lähdimme kohti Meltausjokea. Sinetän K-kaupasta kävimme täydentämässä eväspuolta. Aloitimme kalastuksen Marituvan kohdalta. Tuvalta suuntasimme jokea alaspäin. 

Kävimme Marivaaran kohdalla. Kaloista emme saaneet havaintoja. Naapurimökki oli miehitetty - samoin joki mökiltä alaspäin.

Kuva: luontoon.fi

Ainoastaan perhokalastajille pyhitetty alue alkoi häämöttää edessä. Minkkisellä ei ollut perhovehkeitä mukana, joten hän ei voisi kalastaa tästä alaspäin - "epäsosiaalisina kalastajina" päätimme kääntyä ympäri ja jatkaa jokea ylöspäin kohti Pahtakoskea.

Ylöspäin mennessä joki oli yhtä suvantoa. Vesilinnusta saati kaloista ei edelleenkään saatu havaintoja. Hieman ennen Pahtakoskea havaitsimme vastarannalla kaksi kalastaja. Toinen kalastajista heilautti iloisesti kättään, ja  näytti toisella kädellään meille isoa kalaa. Kalan muodosta päättelimme sen isoksi haueksi.

Aurinko paistoi kuumasti. Alkoi jo janokin olla. Minkkinen korkkasi kolmannen oluensa. Minä kuljettajana tyydyin lämpimään veteen. Joestakaan ei voinut juoda, sillä tuvan seinässä oli varoitus kolibakteereista.

Pahtakosken kota oli tyhjä. Kodan ovi oli sepposen selällään, samoin puuvajan ja huussin ovet. Savu nousi yhä nuotiopaikalta. Avattu kahvipaketti oli jätetty nuotiopaikalle. Ketään ei näkynyt missään. - mystistä. Minkkinen epäli UFO-abduktiota.                                                             

Paikka vaikutti komealta, juuri sellaiselta, mistä harjuksen tai taimenen saattaisi saada. Vesi oli tosin melko alhaalla. Minkkinen viritti papukaija -Loton virveliinsä. Minä valitsin Tobyn ja perhovapaani Kippuran sitoman perhon. Kalastettiin ilman mitään havaintoja kaloista. Minkkinen huikkasi kauempaa, että pidetään evästauko.

Keiteltiin kahvit ja syötiin eväät. Minkkinen lähti edeltä, jokea alaspäin. Mies heitti ja näin, että herran vapa niiasi kunnolla - kunnon kala. Haavi oli tietenkin minulla, joten lähdin kiireesti kohti koskenniskaa. Kala vei kunnolla siimaa ja yritti päästä niskalta koskeen. Epäilin kalaa heti haueksi, mutta en kehdannut sanoa sitä ääneen. Toivoin tietysti vilpittömästi, että kala olisi jalompaa sorttia.

Kala pääsi lopulta koskeen saakka ja Minkkinen harppoi perässä kiroillen. Seuraavassa suvannossa kala alkoi jo väsyä.   Minkkinen kelasi ja kala seurasi. Lopulta sain epäilylleni varmistuksen: reilu kolmikiloinen haukihan se oli.

Seuraavassa suvannossa tuli toinen hauki - tosin pienempi. Saaliiksi saatiin myös kymmenkunta ahventa, mutta harjuksista tai taimenista emme saaneet, 14-tuntisen kalastusrupeamamme aikana, minkäälaisia havaintoja.

Heikosta kalansaannista huolimatta tuli kuitenkin poimittua sangollinen mustikoita. Siinä mielessä kannattava reissu.