Kesän ensimmäinen taimen

Ajelin Rovaniemeltä kohti Ivaloa. Liikenne oli rauhallista Sodankylään saakka. Kävin tankkaamassa ST1:n kylmäasemalla tankillisen dieseliä.

Polttoainetäydennyksen jälkeen koetin kääntyä sivutieltä takaisin nelostielle, pohjoiseen - virhe. Jääkäriprikaatissa oli valapäivä ja liikenne etelän suuntaan sen mukainen. Odotin varmaan vartin, mutta kääntymiseen ei ollut mitään mahdollisuutta.

Ihminen on viisas mies, kun se vähän aikaa miettii, sanoisi Jaskan Valinnan Jaska. Päättelin, että parempi kääntyä takaisin etelän suuntaan ja käydä hakemassa liikenneympyrästä uutta vauhtia. Onnistuin pääsemään jonon jatkoksi ja pikkuhiljaa matelemalla ympyrään saakka. Loppumatka menikin sitten oikein mukavasti poroja ja poronvasoja sekä poroja ja niiden vasoja kuvaavia turisteja väistellen. 

Ehdin matkalla miettiä, että on kyllä ollut melkoisen kiireinen vuosi. Aikani on kulunut töiden merkeissä. Kesäkuun alussa kahta ulkomailla vietettyä viikkoa lukuunottamtta, ei muuta lomaa ole minulla koko vuonna ollut - miten tässä näin kävi.

Suomen suurimmassa kunnassa kalastukseni on ollut tänä kesänä todella vähäistä. Viimeksi olin täällä juhannuksena. Lähisukulaiseni hautajaisista ja siitä aiheutuneesta synkeästä tunnelmasta huolimatta pääsisin kuitenkin kalaan - se taitaakin olla parasta terapiaa, ihan kaikkeen.

Lähdin illalla puoli kahdeksan aikaan baskeripäisen Harjus-Anteron kera ajelemaan kohti Nellimiä. Isäni oli aiemmin kertonut vieneensä veneen eräälle järvelle Kontosjärventien varteen. Napattiin Siskelistä mukaan Harjus-Anteron kaksi hevosvoimaa kehittävä 80-luvun Mariner-perämoottori. Moottori on osoitautunut, kaasarin puhdistamisen ja prosenttilaskun opettelemisen jälkeen, oikein luotettavaksi peliksi. 

Saavutiin pelipaikalle. Käänsin auton keulan valmiiksi tulosuuntaan. Napattiin vavat ja perätuuppari mukaan ja lähdettiin tallustelemaan kohti suon reunustamaa järveä. Avasin veneen lukon ja asettelin pohjatapin paikoilleen. Harjus-Antero viritteli perämoottoria. Vastakkaisella rannalla näkyi asuntoauto ja pieni valkoinen jolla. Keli oli tyyni ja pilvinen.

Irtauduttiin vesille. Soutamalla päästiin syvemmille vesille. Harjus-Anteron valitsi vapaansa aiemmin päivällä ostamansa 12,5 senttisen Wake Jive -vaapun wild tiger -värityksellä. Minun vapaani Antero suositteli Onkimaton Super Porkkana Muunnos -vaappua - sillä oli kuulemma kesän aikana kalaa tullut. Hieman epäillen laitoin vaapun kiinni. 

Onkimaton Super Porkkana Muunnos

Uistatettiin lähtörannasta selkeästi erottuvan karikon suuntaan. Anteron vapa taipui. Havaitsin heti, että viehe oli pohjassa kiinnni. Irroitin vaapun ja puhdistin koukut.

Jatkettiin pikkuhiljaa kohti vastarantaa. Tuijottelin vapoja. Aurinkokin tuli pilven takaa esiin. Pystyin erottamaan edessä oleva asuntoauton merkin. 

Sitten taipui minun vapani. Otin vavastani tiukemman otteen. Samalla hetkellä veneestä noin 35 metrin päässä kävi kala ilmassa - taimenhan se siellä. Anterokin innostui ja varmisteli oikeaa jarrun asentoa. Käski vielä ottaa rauhallisesti. Kala pysyi kiinni ja mieleni säilyikin yllättävän rauhallisena. Kelailin kalaa kohti venettä. Veneen vieressä kala lähti odotetusti hurjaa syöksyyn, muttei saanut karistettua itseään vapaaksi. Antero nosti haavin avustuksella kalan veneeseen. 

Kaikki meni muuten hyvin, mutta Anteron Pariisisista tuoma villabaskeri tippui samassa hötkässä haaviin ja tarttui tiukasti, kolmen koukun avustama, sekä kalaan että haaviin. Baskeri kärsi aikamoiset vahingot koukkuja irroitettaessa, mutta minkäs teet, kun Antero ei antanut koukkuja katkaistakaan. 

Kaikesta huolimatta veneessä oli oikea Inarin salmo trutta. Kesän ensimmäinen taimeneni. Hieno tunne. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.