Ruuhkaa Rahajärvellä

Teksti sisältää Harjus-Anteron ja Portin Henkan näkemyksiä Rahajärven uistatusreissusta.

Anteron kanssa päätimmä lähteä päivällä kalaan. Kalapaikaksi valikoitui lähellä sijaitseva Rahajärvi ja taimenen kuvat vilisivät molempien silmissä. Ei muutakun kamat autoon ja veneen tankkia ja airoja hakemaan.

 Matkan varrella jututimme veneen omistajia, jotka olivat edellisenä päivänä olleet kyseisellä järvellä kalastamassa. Kalaa oli kuulopuheiden mukaan tullut, mutta pieniä olivat kaikki olleet. Läksiäisiksi sanoivat, notta hakekaahan vähän isompi poissa.

Perille päästiin ja vehkeet veneeseen. Teron kalavehkeet olivat Keväjärvellä, joten minun varusteilla oli pärjättävä. Olin ottanut kaksi vapaa mukaan, joista toinen ei sovellu uistatukseen ensinkään, mutta jo ylimääräiseksi käyneenä uskalsin sitä kyseiseen hommaan käyttää. Anterolla sentään oli haavi peräkontissa mukana. Pienen lainen tosin. Itsehän en haavia edes omista, joten sillä oli pärjättävä mitä on.

Ensimmäiset vieheet veteen ja siiman päähän valikoitui jo vakioksi valikoitunut Kaitsalon Maurin kojamo vaappu vihreässä värissä ja onkimaton kokokesäkalassa jaskan aamu väreissä. Sitten vain odoteltiin. Veneitä näkyi matkan varrella useampia. Siinä vaiheessa tuumattiin, jotta jo on ruuhkaa Rahajärvellä.

Oltiin vedetty jo neljättä tuntia uistimia Rahajärvellä, Paria tärppiä lukuunottamatta tapahtumat oli vähissä. Säänpuolesta ei onneksi ollut valittamsita. Vesi oli tyyni, ja aurinko paistoi.

 Lähestyimme toista uistelemassa ollutta venettä, luultiin molemmat venettä Toivion veneeksi. Pidimme onneksi kuitenkin sopivan välimatkan, ettei häiritty toistemme uistelua. Henkka morjesti Toisen veneen miehistöä. Huutamalla, että tuleeko kalaa. Vene kuski vastasi että ei ole tullut vielä mitään. Ihmeteltiin hetki siinä hetki, että Toivionhan piti olla yksin liikenteessä. Henkka kertoi tarinan Rahajärven keisarista. Tarina oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka olihan toki kuullut saman tarinan monesti ennenkin.

Mikäs se on täällä ollessa. Toistelimme molemmat tuota kulunutta lausetta. Olimme ottaneet mukaan vain kaksi vapaa. Henkka asetteli vavat uuden karheisiin vapatelineisiin. Vaaput ja lusikat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Oman uistinpakkini olin unohtanut päivällä Keväjärvelle, mutta onneksi Henkallakin oli ihan kitettävästi erinvärisiä ottivaappuja, ja kiiltäviä vetopeltejä pakissaan. Seuraava havainto oli puhelimen pirinä joka kuului tällä kertaa minun taskustani. Henkan puhelin oli soinut tiuhempaan.

 Ajattelin että hyvä kaverini lehtikauppias se sieltä taas soittelee. Ja lähestyy minua hyvin mukavilla asioilla. Mutta suureksi hämmästyksekseni linjan päässä oli Toivion Joni. Ahkerana Inarinjärven uistelijana tunnettu Toivio oli Rahajärven satamassa laskemassa venettä vesille. Sovittiin että, soiteltaisiin vielä myöhemmin.

 Kello lähestyi ilta kymmentä, kun päätimme lähteä takaisin päin kohti satamaa. Saaren takaa ilmestyi vene. Venekuski ajeli yllättävän lähelle. Ajateltiin että tuon täytyy olla Toivio, mutta sehän on yksin. Ei viititty kertoa edes, että huudeltiin aikaisemmin väärille venemiehille. Hetki siinä rupateltiin niitä näitä kolmestaan. Ja sovittiin että autettaisiin Jonia satamassa veneen nostamisessa trailerille. Joni palautti edellisviikolla lainaamansa vaaput. Sanoin Henkalle, että pistähän onkimaton uimaan. Kehuttiin molemmat vaapun uintia, ja väritystä. Samantien vapa taipui! 

Taimen oli tarttunut tietenkin juuri siihen hennompaan vapaan. Vapa oli aivan luokilla koko taistelun ajan. Nappasin vavan telineestä ja parempaa tukea jaloille saadaksen laitoin lattialle istumaan ja rupesin kiskomaan. Alkuun kala vei siimaa kuin isompikin Kojamo, mutta rauhallisuudella odottelin, että kala lakkaa menemästä kauemmaksi ja lakkaa hyppimästä. Siiman loppumiselta puolalta ei ollut pelkoa. Antero itsekkin nappasi toisen vavan käteen ja lakoi kelaamaan vaappua ja siima ylös, ettei taimen vain sotkeutuisi niihin.

 Väsytellessäni vilkaisin taaksepäin ja näin Toivion veneen vielä kuuloetäisyydellä. Huusin Toiviolle, ETTÄ KALA KIINNI! ja jatkoin väsytystaistelua.

Lopulta kala alkoi tulla lähemmäs venettä ja nousin lattialta seisomaan. Säälittävän pieni haavi kouraan ja asento niinkuin kahden käden lohiperhomiehellä konsanaan haavilla kala ylös. Mitta esille ja 51 senttiä rikki.

Ennen lähtöä vesille asetettu kalan kokotavoite täyttyi juuri ja juuri. Sukupuolikin selvisi urokseksi.

Loppumatkan käännyimme satamaa kohti ja vedimme vielä hiukan uistinta. Enempää tärppejä ei tullut, mutta yksi kala veneessä auttoi lievittämään viikon kiireiden stressiä.

Satamassa vielä nostimme oman veneemme ja Toivion veneen ylös vesiltä. Hetken jutustelu Rahajärven kaloista ja kotia kohti.

Terveisin Ivalon Oma Poika ja Harjus-Antero