Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





torstai 11. heinäkuuta 2013

Aamu-taimenta Inarilta

Nousin aamulla aikaisin ylös, vaikka yhtä hyvin olisin voinut nukkua paljon pitempäänkin. Olinhan viettämässä työllä ja tuskalla ansaittua kesälomaa. Hyvän ja erittäin tukevan aamiaisen jälkeen istahdin hetkeksi sohvalle lukemaan erästä kalastusaiheista julkaisua. Monta mielenkiintoista vinkkiä rikkaampana päätin lähteä itsekin kokeilemaan, olisiko kala otillaan Nanguvuonolla.
 
Ajelin Keväjärvelle, pysäköin auton ja hyppäsin veneeseen. Vanha uskollinen työhevonen, kaksiheppainen perämoottorini, lähti ensi nykäisyllä käyntiin. Tuuli toi terveisensä vuonolta, ja alkumatka sujui hitaasti mutta varmasti vastatuulessa. Vuonolle päästyäni tuuli kuitenkin rauhoittui.
Vuonolla oli hiljaista; ei näkynyt edes retkiuistelijoita siililtä näyttävine veneineen. Päätin vetää vain yhdellä vavalla. Se on mielestäni ihan riittävä määrä yhdelle miehelle. Varsinkin semmoiselle miehelle, joka vetää perstuntumalla ilman kaikuluotainta, pelkkään paikallistuntemukseensa luottaen.
 
Vaapuksi valitsin Onkimaton-uistimen valmistaman 100 mm -taimenvaapun. Onkimaton-uistin oli värittänyt muutaman vaapun Portin Henkan suosikkiväreillä. Olin huomannut edellisillä uistimenkastelureissuilla tuon väriyhdistelmän toimivan todella hyvin. Koukut olivat kemiallisesti teroitetut, ja uintikin oli omasta mielestäni kohdallaan jo valmiiksi. Minun ei siten tarvinnut alkaa heti itse viritellä uintia paremmaksi. Siispä vaappu veteen  ja pelipaikoille pyörimään.
Ensimmäinen kierros ei tuottanut tulosta, mutta toisella kierroksella nappasi noin 30-senttinen taimenenpoikanen. Päästin sen nopeasti ja kivuttomasti takaisin Ahdin valtakuntaan jatkamaan pituuskasvuaan. Kolmannella kierroksella vapa taipui oikein kunnolla. Hetken jo epäilin hauen tarranneen vaappuuni. Pelkäsin samalla parhaan ottikoneeni menettämistä.

Kala laittoi hanttiin oikein kunnolla, mutta lähemmäksi venettä sen oli tultava. Näin vilauksen siiman päässä sinnittelevästä kalasta ja tunnistin sen heti hyvänkokoiseksi taimeneksi. Jännittävien väsyttelyhetkien päätteeksi veneen pohjalla köllötti järvitaimen. 

Aurinko heijastui kauniisti yli kaksikiloisen taimenen hopeisista suomuista. Nykäisin moottorin käyntiin ja ajoin myötätuulen saattelemana kotirantaan.



Taimen 58 cm
 
-Harjus-Antero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti