Nousin aamulla aikaisin
ylös, vaikka yhtä hyvin olisin voinut nukkua paljon pitempäänkin. Olinhan
viettämässä työllä ja tuskalla ansaittua kesälomaa. Hyvän ja erittäin tukevan aamiaisen jälkeen
istahdin hetkeksi sohvalle lukemaan erästä kalastusaiheista julkaisua. Monta
mielenkiintoista vinkkiä rikkaampana päätin lähteä itsekin kokeilemaan, olisiko
kala otillaan Nanguvuonolla.
Ajelin Keväjärvelle,
pysäköin auton ja hyppäsin veneeseen. Vanha uskollinen työhevonen, kaksiheppainen perämoottorini, lähti ensi
nykäisyllä käyntiin. Tuuli toi terveisensä vuonolta, ja alkumatka sujui
hitaasti mutta varmasti vastatuulessa. Vuonolle päästyäni tuuli kuitenkin rauhoittui.
Vuonolla oli hiljaista;
ei näkynyt edes retkiuistelijoita siililtä näyttävine veneineen. Päätin vetää vain yhdellä vavalla. Se on
mielestäni ihan riittävä määrä yhdelle miehelle. Varsinkin semmoiselle miehelle, joka vetää
perstuntumalla ilman kaikuluotainta, pelkkään paikallistuntemukseensa luottaen.
Vaapuksi valitsin
Onkimaton-uistimen valmistaman 100 mm -taimenvaapun. Onkimaton-uistin oli värittänyt muutaman
vaapun Portin Henkan suosikkiväreillä. Olin huomannut edellisillä
uistimenkastelureissuilla tuon väriyhdistelmän toimivan todella hyvin. Koukut olivat kemiallisesti teroitetut, ja
uintikin oli omasta mielestäni kohdallaan jo valmiiksi. Minun ei siten tarvinnut
alkaa heti itse viritellä uintia paremmaksi. Siispä vaappu veteen ja pelipaikoille pyörimään.
Ensimmäinen kierros ei
tuottanut tulosta, mutta toisella kierroksella nappasi noin 30-senttinen
taimenenpoikanen. Päästin sen nopeasti
ja kivuttomasti takaisin Ahdin valtakuntaan jatkamaan pituuskasvuaan. Kolmannella kierroksella vapa taipui oikein
kunnolla. Hetken jo epäilin hauen tarranneen vaappuuni. Pelkäsin samalla
parhaan ottikoneeni menettämistä.
Kala laittoi hanttiin oikein kunnolla, mutta lähemmäksi
venettä sen oli tultava. Näin vilauksen siiman päässä sinnittelevästä kalasta
ja tunnistin sen heti hyvänkokoiseksi taimeneksi. Jännittävien väsyttelyhetkien päätteeksi
veneen pohjalla köllötti järvitaimen.
Aurinko heijastui kauniisti yli kaksikiloisen taimenen hopeisista
suomuista. Nykäisin moottorin käyntiin ja ajoin myötätuulen saattelemana
kotirantaan.
Taimen 58 cm
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti