Lauantaiaamu
avautui sinisenä. Yön aikana oli satanut lunta. Pakkasmittari huiteli nollan
tuntumassa. Pieni tuulenvire heilutteli hennosti männynoksia. Nyt on kelit
kohdallaan, myhäilin, ja laitoin aamukahvit tulille. Pilkkirepun olin pakannut
jo edellisenä iltana valmiiksi. Syöttejä ja eväitä vaille kaikki oli valmiina.
Olin sopinut anopin kanssa, että pääsisin hänen kyydissään aamulla Ivaloon.
Menin pihalle odottelemaan. Pihalla muistin syötit. Kävin poimimassa ne
jääkaapista mukaan. Sitten muistin kairan. Se löytyi pienen inventaarion
jälkeen varastosta. Jatkoin kyydin odottelua. Naapurin Teppokin oli jo
hereillä. Se käynnisteli lumilinkoaan. Kone ei käynnistynyt millään, joten
Tepon oli tartuttava kolaan. Teppo näki pilkkikamppeeni ja kysyi, olenko kisoihin
lähdössä. Vastasin myöntävästi. Enempää ei ehditty jutella, kun anoppi kurvasi
pihaan.
Heitin kairan lavalle ja hyppäsin apukuskin paikalle. Lähdettiin Ivaloa
kohti. Alkumatkasta vaihdettiin kuulumisia, loppumatka istuttiin hiljaa ja
kuunneltiin Souvareitten kasettia. Lasse lauloi ja orkesteri soitti. Puolisen
tuntia myöhemmin oltiin keskustassa. Porukkaa näytti olevan liikkeellä. Ilmassa
oli suuren urheilujuhlan tuntua. Paikallisen marketin paikoitusalue oli täynnä.
Oli ajettava monta kierrosta ympyrää ennen kuin vapaa paikka löytyi.
Anoppi
lähti suorittamaan ostoksiaan. Minä kävelin tien yli kisapaikalle. Sain
ilmoittautua ihan rauhassa. Olin hyvissä ajoin paikalla. Kymmenen euroa
köyhempänä kävelin kisateltalle odottelemaan. Ostin kahvin ja makkaran. Porukkaa
valui tasaiseen tahtiin paikalle. Henkkaa ei näkynyt, joten päätin soittaa
sille. Puhelin hälytti pitkään ennen kuin Henkka vastasi. Mies olisi kärsinyt
pahasta oksennustaudista mutta lupasi kuitenkin ilmestyä paikalle. Hyvinhän se
vielä ehtii, ajattelin. Parinkymmenen minuutin päästä kajahti lähtölaukaus.
Samassa näin Henkan ilmestyvän rantatörmän takaa. Käveltiin yhtä matkaa jäälle.
Mentiin samoille paikoille, josta viime vuonna nousi kilpailun voittokalat.
Samoille paikoille näytti tulevan suurin osa muistakin. Kairattiin reiät ja
laskettiin pilkit pyyntiin. Henkka nosti saman tien jäälle ensimmäisen kalan.
Kala oli pieni harjus, joka oli laskettava takaisin. Hyvinhän se alkoi,
ajattelin. Heti kohta nyki minullakin. Tein nopean vastaiskun, mutta kala ei
pysynyt kiinni. Laskin pilkin takaisin, mutta uutta tärppiä ei tullut.
Kairattiin
useita reikiä ja vaihdettiin ahkerasti paikkoja. Kuulimme, että joku oli saanut
hauen. Kisan voitto oli sitten siinä, sanoi Henkka. Totesin, että pilkitään nyt
loppuun asti, aikaa on hyvin jäljellä. Tunnit kuluivat, mutta Ahti ei suonut
meille antejaan. Tosin eivät muutkaan näyttäneet saavan sen enempää kalaa. Aina
välillä joku sentään nosti pienen harjuksen jäälle, mutta laski sen sitten saman
tien takaisin kasvamaan.
Kilpailun lähestyessä loppuaan kävelimme Henkan kanssa
yhtä matkaa punnituspaikalle seuraamaan palkintojenjakoa. Ensimmäiseksi palkittiin
kilpailun nuorimmat pilkkijät. Sitten oli kilpasarjan vuoro.
Naiset keräsivät tällä kertaa kaikki palkinnot. Voittajan saalis oli yli kilon
painoinen. Kilpailun positiivisimmaksi pilkkijäksi valittiin tällä kertaa
positiivinen ja vieläpä selvin päin oleva pilkkijä. Neljän tunnin kisaan
osallistui yhteensä 107 pilkkijää.
-Harjus-Antero