Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hipun pilkit 2015

Lauantaiaamu avautui sinisenä. Yön aikana oli satanut lunta. Pakkasmittari huiteli nollan tuntumassa. Pieni tuulenvire heilutteli hennosti männynoksia. Nyt on kelit kohdallaan, myhäilin, ja laitoin aamukahvit tulille. Pilkkirepun olin pakannut jo edellisenä iltana valmiiksi. Syöttejä ja eväitä vaille kaikki oli valmiina. Olin sopinut anopin kanssa, että pääsisin hänen kyydissään aamulla Ivaloon. Menin pihalle odottelemaan. Pihalla muistin syötit. Kävin poimimassa ne jääkaapista mukaan. Sitten muistin kairan. Se löytyi pienen inventaarion jälkeen varastosta. Jatkoin kyydin odottelua. Naapurin Teppokin oli jo hereillä. Se käynnisteli lumilinkoaan. Kone ei käynnistynyt millään, joten Tepon oli tartuttava kolaan. Teppo näki pilkkikamppeeni ja kysyi, olenko kisoihin lähdössä. Vastasin myöntävästi. Enempää ei ehditty jutella, kun anoppi kurvasi pihaan. 
Heitin kairan lavalle ja hyppäsin apukuskin paikalle. Lähdettiin Ivaloa kohti. Alkumatkasta vaihdettiin kuulumisia, loppumatka istuttiin hiljaa ja kuunneltiin Souvareitten kasettia. Lasse lauloi ja orkesteri soitti. Puolisen tuntia myöhemmin oltiin keskustassa. Porukkaa näytti olevan liikkeellä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Paikallisen marketin paikoitusalue oli täynnä. Oli ajettava monta kierrosta ympyrää ennen kuin vapaa paikka löytyi.
Anoppi lähti suorittamaan ostoksiaan. Minä kävelin tien yli kisapaikalle. Sain ilmoittautua ihan rauhassa. Olin hyvissä ajoin paikalla. Kymmenen euroa köyhempänä kävelin kisateltalle odottelemaan. Ostin kahvin ja makkaran. Porukkaa valui tasaiseen tahtiin paikalle. Henkkaa ei näkynyt, joten päätin soittaa sille. Puhelin hälytti pitkään ennen kuin Henkka vastasi. Mies olisi kärsinyt pahasta oksennustaudista mutta lupasi kuitenkin ilmestyä paikalle. Hyvinhän se vielä ehtii, ajattelin. Parinkymmenen minuutin päästä kajahti lähtölaukaus. Samassa näin Henkan ilmestyvän rantatörmän takaa. Käveltiin yhtä matkaa jäälle. Mentiin samoille paikoille, josta viime vuonna nousi kilpailun voittokalat. Samoille paikoille näytti tulevan suurin osa muistakin. Kairattiin reiät ja laskettiin pilkit pyyntiin. Henkka nosti saman tien jäälle ensimmäisen kalan. Kala oli pieni harjus, joka oli laskettava takaisin. Hyvinhän se alkoi, ajattelin. Heti kohta nyki minullakin. Tein nopean vastaiskun, mutta kala ei pysynyt kiinni. Laskin pilkin takaisin, mutta uutta tärppiä ei tullut.
Kairattiin useita reikiä ja vaihdettiin ahkerasti paikkoja. Kuulimme, että joku oli saanut hauen. Kisan voitto oli sitten siinä, sanoi Henkka. Totesin, että pilkitään nyt loppuun asti, aikaa on hyvin jäljellä. Tunnit kuluivat, mutta Ahti ei suonut meille antejaan. Tosin eivät muutkaan näyttäneet saavan sen enempää kalaa. Aina välillä joku sentään nosti pienen harjuksen jäälle, mutta laski sen sitten saman tien takaisin kasvamaan. 
Kilpailun lähestyessä loppuaan kävelimme Henkan kanssa yhtä matkaa punnituspaikalle seuraamaan palkintojenjakoa. Ensimmäiseksi palkittiin kilpailun nuorimmat pilkkijät. Sitten oli kilpasarjan vuoro. Naiset keräsivät tällä kertaa kaikki palkinnot. Voittajan saalis oli yli kilon painoinen. Kilpailun positiivisimmaksi pilkkijäksi valittiin tällä kertaa positiivinen ja vieläpä selvin päin oleva pilkkijä. Neljän tunnin kisaan osallistui yhteensä 107 pilkkijää.

-Harjus-Antero