Lohi ja siikapitoisten jokien kuturauhoitus on alkanut tänään. Tarkoittaako se sitä että kalastuskausi on loppunut? Inarijärvi ei kuulu rauhoitusalueeseen. Itse en vapavälinen saanut yhtään mitta taimenta. Kesä oli haastava veden vähyyden takia. Kuivimmat jängät oli jo verrattavissa hiekka harjuiseen alueeseen. Sillä erolla kuitenkin että hiekkakankaat oli normaalia kuivemmat. Kuivuus myös töyllisti vapaaehtoistoimintaa. Ivalon palopäällikkö kertoi lehdistölle metsäpalojen lukumääräksi yli 40kpl, kun normaalina kesänä niitä on 5kpl.
Jukka soitti aamulla vähän seitsemän jälkeen... "Jaa olikko nukkumassa?" No olinhan minä... "Kuuleppa kun tuossa menin töihin niin sanoivat sieltä että olen kesälomalla vielä!" Lähettiin kahville sitten Ivalon St1 huoltoasemalle. Aikaisemmin kesällä haimme lupaa rajavyöhykkeellä liikkumiseen. Rajavyöhykelupa möynnettiin kotitarvekalastukseen ja luontaistuotteiden keräämiseen. Kahvilla saimme idean että lähdemme käymään vyöhykkeellä kalassa. Sinne kun ei jokainen turisti pääsekkään niin siellä saa ainakin olla rauhassa. Lähimme sitten matkaan tarkoituksenamme pyytää isoja ahvenia ja harreja. Keväällä kävin pilkillä samaisella järvellä. sillon punamusta mutu-leech petti 5kpl ahvenia joiden yhteispaino oli 4,5kg. pienin 600g ja suurin jopa 1100g! Ja isäni on vesiavantoa tehdessään puottanut pilkin veteen ja samantien nappasi harjuksen joka painoi kilonverran.
No eihän se lähteminen koskaan ole heleppoa... Hirveää säätämistä ja hääräämistä. Jouduimme jopa lainaamaan korkeamman auton jotta pääsisimme lähemmäksi kalapaikkoja. Mutta matkaan päästiin vastuksista huolimatta. 4km kävelyä ja pienissä jänkärapakoissa heittelyä. Kaks pientä karttraan järveksi merkattua rapakkoa heittelimme jo matkalla. Mutta vihdoin ja viimein pääsimme autiotuvalle johon jätimme tavaroita ja jatkoimme matkaa rajavyöhykkeen puolelle. Jukka sanoi järvellä että hänellä seurasi joku. No toisella heitolla se hauen sai eikä aikaakaan kun minunkin ul-vapani taipui. "P**KELE!!! KATKO SIIMAT!" huusin. Kelasin jäljelle jääneen siiman sisään ja aloin tarkastella siimaa. huomasin lukon pettäneen... No ei muutako 0,14mm paksuiseen punottuun siimaan vaappu ilman lukkoa kiinni ikäänkuin hätäavuksi. Lukot oli Jukalla repussa. Seurasi se kala vaappua ja näinkin lusikkauistimeni roikkuvan kalan leukapielessä. Muutaman heiton jälkeen annoin kalan rauhoittua ja kävin hakemassa lukot ja sidoin yhden niistä siimanpäähän. Laitoin toisen lusikan ja kun vapani taas taipui niin sain kalan rantaveteen jossa huomasin edellisenkin lusikkani roikkuvan kalan leukapielessä, "VOI V*TTU! KATKO TAAS!" Ei autttanut kuin sitoa uutta lukkoa siimanpäähän. Ja kolmatta lusikkaa perään. Kala ei ottanut enään. sitten huomasin kalan rantavedessä mutta vain yksi lusikka suupielessä killumassa. Laitoin lusikan sen hauen nokan eteen ja heiluttelin sitä tuloksetta. Sitten mieleeni juolahti pieni kalamiestapoja vastaan sotiva tapa jolla kalan sitten loppupeleissä sain rantaan ja toisen lusikkani takaisin. Muutamia haukia saatiin ja menimme tuvalle keittelemään kahvit ja paisteltiin makkarat. Paluumatkalla vielä lapin luonto näytti komeita värejänsä. Metsä oli satumainen. Taivas oli komeanvärinen ja valaisi koko metsän värillänsä. 10km kävelyä ja päivä kalastusta. Hieno reissu vaikka tavoitteet ei täyttynytkään...
hieno reissu jokatapauksessa.
VastaaPoistaReissu voi olla onnistunut vaikka ei saalista tulisikaan. Ja tulihan reissussa muutama komea hauki. :)
VastaaPoista