Viininpunainen lokakuu

Syksyn ja talven välinen reviirikiista äityi tänä vuonna melko pahaksi. Syksy näytti voimansa repimällä naapurin äijän halkovajasta katon irti. Talvi joutui perääntymään, mutta vannoi palaavansa pian.

Oma kalastuskauteni on tähän mennessä sujunut hyvin nihkeästi. Kalaa on tullut paljon, mutta ei niitä isoja, joita olen tavoitellut. Blogiinkaan en ole hirveästi kehdannut kirjoitella uistelujuttuja. Jutut olisivat olleet todella tylsiä, sillä reissut olivat sisällöltään aina samanlaisia. Monenlaisia vaappuja on tullut tälläkin kaudella veneen perässä vedettyä – kiitoksia pojille loistavista haukivaapuista! Viime reissulla kokeilin pitkästä aikaa legendaarista soutu-uistelua. Sain saaliiksi raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa. Paluumatkalla näin naapurin äijän vilkuttelevan rannassa. Jotakin se koitti huudella, mutta en kuullut, mitä. Oikeanpuoleisen airon hankain piti niin kovaa meteliä. Jouduin soutamaan lähemmäksi. Äijä kyseli, onko pojalla bensa lopussa, kun noin kovasti soutaa.  Vastasin, että ei ole – kunhan lämpimikseni vetelen. Käänsin veneen ja soutelin takaisin satamaan. Onneksi sääolosuhteet sallivat vielä vetouistelukauden jatkamisen. Kovin taimensesonkikin on kuulemma vielä edessäpäin. Ja eihän se saaliin saaminen ole tässäkään harrastuksessa tärkein asia. Paljon tärkeämmäksi muodostuvat ne kokemukset, joita harrastuksen parissa pääsee elämään. Kaikki ne yksin tai yhdessä koetut hetket, joita on mukava myöhemmin muistella. Kireitä siimoja kaikille blogin lukijoille. Isot kiitokset myös Aki-Tapanille avusta, seurasta ja Räsäsen seiskasta.   

Auto liikkui aamuhämärässä hitaasti. Märkä tienpinta imi suurimman osan ajovalojen loisteesta. Määränpää lähestyi metri metriltä. Enää kaksi mutkaa, ja mäen takana häämöttäisi päämäärä. Ensimmäinen mutka taittui hyvin, eikä toinenkaan tuottanut ongelmia. Tien päässä, kääntöpaikalla, automies joutui kuitenkin hirveään tilanteeseen. Mies oli pitänyt hirviä hyväkäytöksisinä eläiminä, mutta tällä kertaa kaikki meni toisin. Neljä isokokoista hirveä hyökkäsi täysin yllättäen metsästä tielle. Outo pakokauhun tunne hiipi miehen mieleen. Saatana, nehän saattavat kiimapäissään rusikoida auton paskaksi. Enempää miettimättä mies nakkasi peruutusvaihteen päälle. Eipä hän paniikin iskiessä hoksannut seurata edes peilejä. Toljotti vain lamaantuneen oloisena eteenpäin. Hirveä pamaus sai paniikin katoamaan. Auto pysähtyi kuin seinään osuessaan halkovajan tukitolppaan. Vajan kattopellit rämähtivät voimakkaan iskun seurauksena maahan. Onneksi ne eivät pudonneet auton päälle.  Mies kävi tarkastamassa aiheuttamansa vauriot. Auto näytti ehjältä, joten hän päätti paeta mahdollisimman nopeasti rikospaikalta. Seuraavana aamuna tutkittiin naapurin äijän kanssa riistakameran kuvaamaa materiaalia. Nauhalla näkyi neljä isokokoista hirveä. Kolme hirveä söi pihlajanmarjoja. Yksi näytti tarkkailevan tilannetta taustalla. Epäiltiin, että se piti vahtia.

-Harjus-Antero