Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hipun pilkit 2016

Jo perinteeksi muodostuneet Kultahipun pilkit keräsivät tänäkin vuonna mukavasti pilkkikansaa Ivalojoen jäälle. Vaikka kisojen osallistujamäärä ei yltänytkään edellisvuosien tasolle, ilmassa oli silti juhlan tuntua. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät.  Keskitalven synkät, lyhyet päivät olivat enää vain muistoja historian hämärässä. Kevät ja jäidenlähdön odottelu saivat nämäkin, ajoittain raskaat muistot tuntumaan höyhenenkeveiltä.
Edellisvuoden kisan jälkeen olimme kokoontuneet Henkan ja Kippuran kanssa saunomaan. Saunan lämmössä muistelimme Henkan kanssa päivän tähtihetkeksi muodostunutta pilkkikilpailua. Kippura ei ollut työkiireidensä vuoksi ehtinyt jäälle asti, mutta kovana pilkkimiehenä hänkin osasi arvostaa juttujamme. Jossain vaiheessa iltaa sovimme, että seuraavan vuoden kisoihin lähdemme kaikki kolme.
Päivää ennen kilpailua Henkka soitti ja kertoi matkustaneensa opiskelupaikkakunnaltaan Rovaniemeltä Ivaloon.  – Pitihän se kisojen takia tulla, hän sanoi. Lyötiin puhelimessa seuraavan päivän sotasuunnitelma lukkoon. Kisa alkaisi puolilta päivin, ja aamulla kymmenen jälkeen voisimme käydä ilmoittautumassa.   Lauantaiaamuna olin hyvissä ajoin valveilla. Katselin lumisateen maalaamaa maisemaa. Sään puolesta kaikki näytti hyvältä. Aamupalan jälkeen lastasin pilkkivälineet autoon ja ajoin keskustaan. Kylän keskusta oli hiljainen, olihan nyt pääsiäinen. Ihmiset tietysti nauttivat mökeillään pääsiäispyhien tarjoamista vapaahetkistä.
Kävin ostamassa paikallisesta marketista syöttejä pilkkeihin. Marketin kalastusosastolla törmäsin Kippuraan. Miehen ostoskorissa oli pilkkivavan lisäksi kaksi pientä tasapainopilkkiä. Viime hetken ostosten jälkeen kävelimme kisapaikalla Soitin matkalla Henkalle. Hän kertoi jo ehtineensä rantaan pystytetylle kilpailuteltalle.
Kisan avaavan kuulutuksen kajahtaessa suurin osa porukasta katosi nopeasti jäälle. Odottelimme poikien kanssa vielä hetken, jonka jälkeen kävelimme kaikessa rauhassa vapaaksi jääneille paikoille. Nopeaan tahtiin kairasimme jäähän kolme reikää ja laskimme pilkkimme pyyntiin. Varsin pian huomasimme, että kilpailu tulisi noudattamaan täsmälleen samaa kaavaa kuin ennenkin. Kalaa ei tullut. Ei sitten millään. Kilpailun jännittävin hetki koitti, kun pystypilkkini tarttui jään reunaan. Hetken jo ehdin kuvitella, että nyt on iso kiinni. Haavekuva haihtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Kippuran avustuksella sain sentään pilkkini avannon reunasta irti.
Neljän tunnin kilpailuaika kului nopeasti. Ajoittain vilkuilin muita pilkkijöitä. Eivät hekään näyttäneet saavan mitään. Muutamat vapauttelivat korkeintaan alamittaisia harjuksia. Kisa päättyi summerin soittoon. Kävelimme punnituspaikalle pettyneinä, kuten niin monena vuonna aiemminkin. Pettymys sen kuin syveni, kun huomasimme  muutamien kilpailijoiden saaneen saalista. Palkinnot jaettiin pitkältä tuntuneen protestiajan jälkeen. Kalaa oli tullut viime vuotta vähemmän, mutta kolme parasta pilkkijää onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Voittosaalis oli 300 grammaa. 
Ensi vuonna uudestaan.

-Harjus-Antero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti