Kevättä kohden Keväjärven kisoissa

- Siikapilkit Peuravuonossa

 

Lähdin toiveikkaana 28.4. Ivalon Keväjärven siikapilkkikisoihin. Luvassa oli kisan suurimman siian saajalle veneen perämoottori, ja olipa arpajaisissakin päävoittona kesärengassarja asennuksineen. Lisäksi monia pikkupalkintoja oli jokaisessa sarjassa muutaman kympin arvosta sataan euroon asti.

Meteorologit povasivat päivälle pilvistä, mutta aamulla silmiä raottaessa kasvoille levisi hymy - Aurinko paistoi lämmittävästi suoraan petiin! Olikin hyvä tekaista iso lautasellinen aamupuuroa ja pistää koneelta soimaan Kai Hyttisen ikivihreä "voiko ihanammin päivä enää alkaa?" Strategiat tuli hiottua kuntoon aamiaisella ja madot ja toukat tarkistettiin kahteen kertaan, jotta perämoottori olisi taattu.

 

Paikalla oli noin 140 pilkkijää. Ikähaitari oli laaja ja molemmat sukupuolet olivat hyvin edustettuina. Pilkkiminen tuntui alkuun keskittyvän lähelle ilmoittautumis- ja palkintojenjakopaikkaa, mutta hiljalleen väki alkoi etsiintyä myös pilkkialueen reunamille. Itse päätin ajoissa lähteä etsimään tuttua 3-4 metrin syvyyttä, josta luulin saavani voittosaaliin.

Kairasin yhteensä 23 reikää. Viehettä tuli kokeiltua jos jonkinmoista. Myöhemmin kuulin, että paras tulos oli tullut mormuskalla. Itse olin moista testannut alussa, mutta sitten siirryin itselleni tutumpiin pitkänmallisiin pystypilkkeihin.

Oma saalini jäi köyhäksi: mukava rusketus naamalle ja kaksi nykäisyä. Ensimmäinen nykijä tärytti hetken lupaavasti, mutta vei lopulta koko madon, enkä hoksannut pistää uutta tilalle riittävän ajoissa, kun peijooni pääsi jo livahtamaan muille ruokapaikoille.

Viimeisen tunnin alkaessa otin strategiaksi saada ison siian. Valitsin pienet terävät koukut ja luottopilkit siiman päähän. Viimeinen nykäisy tapahtuikin melko pian tuon jälkeen.

Kun aikaa oli jäljellä enää n. 20minuuttia, vaihdoin tähtäimeeni saada hauen. Käytin samaan aikaan kahta pilkkivapaa ja siiman päässä sukkuloivat suuret vaakapilkit.Kaikki tuntuivat yrittävän viimeiseen asti ja vain muutaman näin tallustelevan palkintojenjakopaikalle minuutteja ennen kisan loppua. Kun torvi soi, menin ostamaan arvan.

Perämoottorin voittajalla oli hyvä päivä. Hän sai siian, joka painoi 330g. Toiseksi suurin siika oli vain 20g kevyempi. Kun arpajaiset alkoivat, tuo perämoottorin voittaja tallusteli pian pokkaamaan myös pelastusliivit. Uskonpa, että kesän kalastusaikoja odottaa tuollaisen voiton jälkeen sormet syyhyten. Oma neljän euron arpani ei voittanut mitään, mutta huomasin iloisuuden tarttuvan minuunkin, kun muutamat arvalla voittaneet tuulettivat ja olivat selvästikin onnessaan voitoistaan.



 Päivän suurimman saaliin sai paikallinen vanhempi naishenkilö. Saaliiksi punnittiin kokonaiset 6370 grammaa. Olikin hauska yhteensattuma, että naisystäväni oli juuri muutamia minuutteja tuota tietoa ennen kysynyt minulta, sopiko mielestäni pilkkiminen naisille. Olin vastannut myöntävästi, tottakai.

Miesten sarjan suurin saalis oli yhteensä 5020g. Tämänkin saaliin veteli ylös hieman vanhempi paikallinen osaaja. Paikallistuntemus on pilkkikisoissa menestyksen suola.

Harjus-Anteronkin saalis jäi laihanlaiseksi.

Olen itse kova kesäkalastaja, enkä ole pilkkinyt vielä kuin muutaman vuoden. Nämä olivat ensimmäiset pilkkikisani, ja nyt odotan jo innolla seuraavia. Jospa onnetar suosisi seuraavalla kerralla. Joukkueessani tullee olemaan vahvistuksena myös kauniimman sukupuolen edustaja nyt, kun saaimme esimerkkiä siitä, kuinka naisen saalistusvaistollakin voi kahmia kiloittain kalaa.

-Hansi

Sevettijärvellä osa 2/2

Takaisin Sevettijärvellä

Perillä avasimme kaljat ja istuimme vähän aikaa pirtin penkeillä. Laitoimme saunaan tulet, kannoimme vedet ja samalla reissulla heitimme muutaman verkon järveen, Mitrin mukaan varmoille siikapaikoille. Saunoimme, evästelimme ja pelasimme korttia. Uni maittoi.



Aamulla lähdimme kokemaan verkkoja. Keli oli niin kuin se kuuluisa morsian. Kahdesta verkosta nousi kolme oivaa siikaa. Yksi oli vähän muita kookkaampi. Savustimme kalat ja keitimme potut. Syötyämme lähdimme takaisin järvelle uistelemaan. Kiersimme aikamme ympäri isoa Sevettijärveä. Kaikki vanhat ottipaikat osoittautuivat pettymyksiksi. Illan päälle laitoimme kolme verkkoa pyyntiin, ettei mene ihan hernekeittohommiksi.





Herätessä olo oli samanlainen kuin Bill Murray:lla Päiväni murmelina –elokuvassa. Pirtin radio pärähti itsestään päälle joka aamu kello 9.00, ja pysyi päällä kello 09.30 saakka. Radio Suomen ohjelmat tuntuivat toistavan itseään. Aamulla kuuli uudestaan samat jutut ja kappaleet, mihin edellisiltana oli nukahtanut. Keitimme kahvit. Vapaiden aamutoimien jälkeen lähdimme takaisin järvelle. Verkoissa oli tällä kertaa kaksi siikaa. Perkasimme kalat ja laitoimme suolaan.





Jatkoimme kalastusta heittelemällä veneestä. Tällä kertaa otimme mukaan myös ankkurin, ettei vene karahtaisi kiville tuulessa. Mitri ajoi moottorilla karikon reunaan. Laskimme ankkurin varovasti pohjaan, viime kesän Päijänteen konkoilusta viisastuneena. Ensimmäinen heitto ja heti kiinni. Kala osoittautui nopeasti pieneksi harriksi.



Enempää kalaa ei tullut. Suuntasimme uuteen paikkaan ja siiman päässä jälleen alamittaisia. Kolmas paikka ja sama juttu. Jatkoimme uistellen takaisin tukikohtaan. Illaksi pyöräytimme siikakeiton.



Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Ajelimme takaisin ytimeen, Ivaloon vasta illalla. Heikosta kalasaaliista huolimatta kaikin puolin onnistunut reissu. Lopuksi vielä matkamusiikivinkki Sevetin reissulle: Tiina Sanila - Tuõddâr Casanova.