Kolme Päivää ja Kolmekymmentä Taimenta - Kalastusta Nuorttijoella

Taitaa olla Erätulilla -ohjelmaa kiittäminen siitä, että kaikki vähemmänkin kalastaneet ihmiset tuntevat Nuorttijoen. Itsekin kyseisen ohjeman nähneenä voin kertoa, että kyllähän se aikamoisen kalastuskuumen allekirjoittaneelle nosti.

Viiikon lupa Nuortille maksaa 35 euroa, ja se kattaa noin 150 km kalastukseen sopivia jokia ja puroja. Lupa kannattaa ostaa vasta Savukoskelta, esimerkiksi Opastuskeskus Korvatunturista, sillä silloin se kirjautuu alueen kalastuslupamyytituloihin. Samalla saa viime hetken tiedot olosuhteista joella.

Kalojen alamitta Nuorttijoen pääuomalla, puiston puolella, on taimenella 45 cm ja harjuksella 35 cm. Muualla taimenella 40 cm ja harjuksella 30 cm.

Päätimme lähteä Tärkkämöjoen sensein, Lökö-Petterin kanssa katsomaan joen tilanne - tulisko sitä kalaa niin paljon kuin internetin keskustelupalstoilla huudellaan. Ideana oli viipyä joella torstaista lauantaihin.

Rovaniemeltä matkaa tuli noin 250 km Hirvashaudan parkkipaikalle, josta aloitimme patikoinnin Nuortille. Toinen vaihtoehto olisi ollut aloittaa hieman etelämpää, Haukijärvenojan parkkipaikalta. Seurasimme hyvin merkittyä polkua(2,5 km) Hirvashaudan autiotuvalle saakka, josta lähdimme etenemään alavirtaan kohti Kutunivoja.

Poikkesimme merkityltä polulta sen alkaessa kaartamaan joelta pois päin, itään, ja otimme päinvastaisen suunnan. Tiheän vitikon ja usean pennalismipusikon jälkeen joki jo näkyikin. Hiestä märkänä heitimme rinkat selkästä, istuimme joenpenkalle ja ihailimme näkymää - joka puolella näkyi kalojen pintakäyntejä.

- Aika makee paikka, tuumasi Lökö-Petteri ja etsi kuumeisesti tulitikkuja sytyttääkseen pikkusikarinsa. Minä hörppäsin vettä ja tarjoisin kiireisesti tulta arvon Senseille. Tauon pidettyämme lähdimme jatkamaan alavirtaan.

UKK-puistossa avotulia ei saa tehdä muualle kuin rakennetuille tulipaikoille. Nuotiolla istumista varten pitäisi pystellä rakennettujen leiripaikkojen läheisyydessä. Tämä ei olisi meille ongelman, sillä olimme varustautuneet spriikeittimellä, joten voisimme leiriytyä parhaaksi katsomallemme paikalle. Tai ainakin luulimme niin.

Ohitimme ensimmäisen leiripaikan. Bongasimme sieltä neljä telttaa ja kolme leirinuotiolla istuvaa, oletettavasti pienessä hutikassa olevaa herrasmiestä. Miesten kovaääninen laulu raikasi pitkin jokivartta. Pian vastaan kävelikin ensimmäinen kalastaja. Kyselimme saaliista, mutta saamaamme vastaustusta emme käsittäneet - lierihattupäinen kalamies puhui meille aivan käsittämätöntä hieroglyfi-stadinslangia. Mies osoitteli perhovapaansa ja selvitti kuumeisesti jotain. Nyökyttelimme mitään ymmärtämättä ja lähdimme jatkaman.

Viimein, puolentoista kilometrin patikoinnin jälkeen saavuimme Kummalehdonsuvannon nuotiopaikalle. Ei ketään lähimaillakaan. Ei muuta, kun keittimeen tuli, kahvin keittoon, murua rinnan alle ja kalaan. Kaivoin keittimen rinkkani alaosasta. Sensei veti päälleen kuivan paidan ja etsi rinkastaan kahvipakettia. Hain vettä joesta.

Laitoin keittimen valmiiksi ja kysyin Senseiltä, että missäköhän se sinolipullo mahtaa olla. Etsittiin kiivasti kummastakin rinkasta ilman tulosta - pullo oli jäänyt pösön peräkonttiin. No voihan vittu saatana, totesin. Sensei kaivoi zeniläisen tyynesti rinkastaan jallupullon, otti pitkän siivun ja tarjosi minullekin.

Onneksi minulla oli varalta mukana Ruotsin armeijan pakki, jolla voisimme kokkailla nuotiolla. Homma ei menisi pelkäksi leivänsyönniksi, mutta meidän olisi leiriydyttävä nuotiopaikan viereen, ja toivottava hartaasti, ettei metsäpalovaroitusta annettaisi.

Keitettiin kahvit ja laitettiin leiri pystyyn. Kahluuvarusteiden kuivaamiseksi, Sensei viritti pyykkinarut puiden väliin. Otettiin vielä yhdet Olof Palmeelle ja lähdettiin kalaan.

Ensimmäisena iltana ei kalaa pahemmin saatu. Minä taisin saada yhden alamittaisen taimenen Kummalehdonsuvannosta. Sensei sai kolme, perholla, suvannon yläpuolelta. Keiteltiin iltatee ja laitettiin persesilmä kallelleen.

Aamulla tutustuimme tarkemmin ympäristöön. Leiripaikka oli yllättävän sotkuisessa kunnossa. Suoraan nuotiopaikan taakse oli kerääntynyt aikamoinen roskakasa. Välinpitämättömät ihmissiat olivat nakelleet tyhjät säilyke- ja kaljatölkkinsä roskista kertovan opastetaulun alle. Olipa joku viitseliäs vielä kätkenyt tyhjät kaasupullonsa puiden väliin, liiteriin ja kivien koloistakin pilkotti tyhjiä kaljapurkkeja. 

Nuotiopaikalla lojui noin 20 valmiiksi veistettyä makkaratikkua ja nuotiopaikan kivien alta löytyi vielä muutama tölkki lisää. Liiteri itsessään oli  siisti. Myös kirves ja saha olivat saaneet jäädä rauhaan - hyvässä terässä molemmat. Positiivista oli, että leiripaikan ulkohuussi oli uskomattoman viihtyisä ja siisti. Sensein mukaan, paras missä on koskaan asioinut.

Aamupalan ja siivoustalkoiden jälkeen leiri alkoi näyttää jo asumiskelpoiselta. Laitettiin vavat pelikuntoon ja paineltiin joelle. Käveltiin jokea alaspäin, Kutunivoille saakka. Vesi oli todella alhaalla. Sensei kahloi keskelle jokea ja  nosteli alamittaisia taimenia lukemattoman määrän. Muutama isompi taimen pääsi irti Montana -perhosta.

Kalastelttiin Kutunivoja  iltaan saakka. Kalaa joessa tuntui olevan valtavavasti.  Emme kuitenkaan saaneet yhtään mittakalaa ylös asti - suurin taimen taisi olla 35 senttinen.

Jälleen alamittainen.

Jyrkät rinteet reunustavat Nuorttijokea.

Nuortti virtaa "syvällä", korkeiden vaarojen välissä, joten kannattaa varautua siihen, ettei  kännykkä  kuulu. Pääseepä ainakin oikeaan tunnelmaan, kun ulkopuolisen maailman menosta ei tarvitse välittää. Voi keskittyä täysillä olennaiseen, kalastukseen.

Nuortin valtakala on taimen, mutta välillä saattaa siiman päässä olla sattumaharjus tai siika.

Seuraavat päivät menivät nopeasti - ne sekoittuivat toisiinsa. Aamu käynnistyi puiden sahaamisella ja halkomisella, jonka jälkeen viritettiin tulet ja keitettiin kahvit. Puuroa emme päässeet keittelemään, sillä sekin jäi ostamatta. Kuten myös voi. 

Kuivan leivän ja kahvin jälkeen paineltiin joelle. Yleensä kalasteltiin noin viisi-kuusi tuntia, jonka jälkeen tehtiin nuotiolla evästä ja vietettiin pieni siesta. Sen jälkeen jatkettiin kalastusta iltamyöhään.

Saalista saatiin tasaisesti, mutta mittataimenet loistivat poissaolollaan. Suurin taimen taisi olla toisena iltana saamani 35 senttinen. Senseikin kertoi siimansa päässä riuhtoneen isohkon kalan, mutta ei lähtenyt arvioimaan, olisiko se sitten ollut jopa 45 senttinen - parempi niin.

Sen sijaan harjuksia tuli kolmen päivänä vain neljä kappaletta. Suurin yksilö oli Sensein nappaama 36 senttinen yksilö. Harjuksista kaikki saatiin perholla. Yhtään siikaa emme joelta yhyttäneet. Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Kaloja saatiin runsaasti, mutta kalojen koko olisi voinut olla suurempi.

Ottipelejä Nuortille.

Lopuksi vielä muutamia, sekalaisia havaintoja ja ajatuksia:

- Nuortti on aloittelevalle perhokalastajalle loistava paikka - on tilaa ympärillä, joki on helppo kahlattava ja kalaa on varmasti.

- Sade vaikuttaa voimakkaasti matalan joen vedenkorkeuteen, jolloin joen luonne muuttuu täysin.

- Jollain paikoilla voi olla ruuhkaa ja sotkuista.

- Nuortilta on helppo aloittaa vaellus muualle UKK-puistoon.

- Nuortti ei maisemallisesti ole mikään aivan huikea paikka, mutta mukavan erilainen ja saalisvarma kalapaikka se kuitenkin on.