Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





maanantai 13. elokuuta 2012

Ivalojoella

Heräsin lauantaina neljän aikaan päivällä. Edellisilta oli mennyt viihteellä. Jääkaapista raavin kasaan viimeiset ruuat. Sipulia, tonnikalaa ja pari kananmunaa pannulle. Oli hiljaista. Söin rauhassa pahimpaan nälkään.

Kämppis tuli paikalle. Hirveellä kiireellä pakkasi kamojaan. Ilmoitti että joelle yöksi.

-Lähetkö mukaan?

-No voisha sitä lähtiäkki, vastasin.

Kaupan kautta kämpille ja kamat kasaan. Johannes kertoi suunnitelleensa, että menemme Hammassuvantoon yöksi. Telttakin oli kuulemma mukana. Ja kalan saanti oli kuulemma varma. Tämän kuultuani nappasin hyllystä vielä sampanja pullon mukaan ja tokaisin, jotta tämä juuaan jos mittataimenen saamma.

Läksimmä kahdeksan jälkeen Johanneksen autolla hänen porukoiden mökille, jossa itse suunnitelman keksijän vene odotti. Kamat veneeseen ja vesille. Hiukan uistattelimma ja totesimme, että jo on lämmin. Kirjoittaneellakin kolome paitaa ja takkia päällekkäin. Hikihän siinä tuli. Sää oli todella kaunis ja ei auttanut muu kuin avata oloa helpottava virvoitusjuoma ja vaatetta vähemmäksi.

Ilma oli kuin morsian.

Joella oli jonkin verran liikennettä ja juttelimmekin kahden paikallisen kajaakki melojan kanssa. Kertoivat että pientä oli tullut. Matkan jatkuttua tuli käsky laskea ankkuri. Johannes tuumas, se on heittelytauon paikka.

Johannes on viimeaikoina katsonut kovasti Ax Men nimistä televisiosarjaa, joka seuraa amerikkalaisia metsureita ja tukkijätkiä. Mies heitellessä kovasti bongailiki tukkeja.

-TUOLLA NÄKYY! Johannes huusi.

Ja eikun ankkuri ylös ja täysiä rantaan tukkia kohti. Piti saada kuulemma mukaan se. Samantien ristin miehen uudelleen Loggeri-Johannekseksi.

Ja taas tuli hikeä pintaan.

Allekirjoittanut ja Loggeri-Johanneksen tukki.

Tukki kyytiin ja matka jatkui taas kerran. Pari harria ja pientä tammukkaa oltiin parkista saatu, mutta ei mitään mainittavaa. Sitten Johanneksen vapa alkoi heilua. KALA KIINNI. Mies taiteili vavan kanssa ja yritti samalla ohjailla venettä. Sitten kuulin karmivan EEEIIIIII rääkäisyn. Haukihan siinä veneen vierellä oli. Vapa siirrettiin käteeni ja käskettiin ottaa hauki ylös. Tukki tuli sitten hieman tielle nostopuuhissa joten tukin päälle vaan istuskelemaan ja haukea irroittelemaan. Tajusin vasta jälkeenpäin kuinka koomiselta tilanne olisi näyttänyt kuvattuna.

Vihdoin perillä. Veneen purku, joka aloitettiin tukista. Tukki kun oltiin saatu osiin, niin metsuri itse ilmoitti tekevänsä nuotion. Kävelin joen rantaan ja heittelin Zutturalla matkan ylöspäin. Ylhäällä vaihoin jo suosikikseni valikoidun värin lotto betestä ja alaspäin nuotiota kohti. Hetken matkaa käveltyäni tunsin nykäisyn. Uusi heitto ja uusi nykäisy. KIINNI. Harjus sieltä nousi ja pettymys oli suuri. Nuotiomaisterikin ehti jo pompata työnsä äärestä ylös. Harjus irti ja takaisin jokeen ja laskua jatkamaan.

Uusi nykäisy. Pari jatkoheittoa samoille paikoille missä nykäisy tuntui ja PAM! TAIMEN KIINNI! Menin taimenen perässä alaspäin varmaan viitisenkymmentä metriä ennenkuin Johannes pääsi paikalle.


Kaks ja puolikilonen ja reilu satakilonen.
 Ensimmäinen ylhäällä. Parin viikon kalastustauon jälkeen tämä oli mahtava avaus. Painoa oli puntarin mukaan 2,5kg ja pituutta 62cm. Kala säkkiin ja nuotiolle avaamaan sampanja pulloa.

Loggeri-Johannes ottaa sampanjakulausta.
Ilta meni heitellessä ja nuotiolla istuskellessa. Joskus yhden kahden maissa laitoimme telttaan nukkumaan.

Ivalojoen ottivieheitä. Vasemmalta Lotto Bete ja 2 Zutturaa.
Heräsin Johanneksen huutoon. En saanut huudosta selvää. Katsoin kelloa. Vähän yli kymmenen. Aloin kuunnella. Kelan jarru huusi välillä. Avasin laavun kangasta ja katsoin rantaan. Johannes väsytti taimenta. Vaatteet päälle ja rantaan. Kala oli kuulemma aamuvirkun toinen. Oli aikaisemmin nostanut puolitoistakiloisen. Siniseen Zutturaan oli kuulemma molemmat ottaneet. Johannes sai kalan rannalle ja puntari ilmoitti kaksi kiloa.

Johanneksen aamun toinen taimen.

Heittelimme vielä hetken. Vastarannalle ilmestyi perhokalastajia. Kasasimme kamppeet ja kävimme veneellä jututtamassa pariskuntaa. Olivat tulleet harjuksia pyytämään. Näytimmä kalapussejamme ja naispuolinen perhostaja tuumaili ettei halunnut taimenta vapansa päähän, kun oli kuulemma liian pienet vehkeet.

Jätimme perhosteliat ja kävimme vielä pienen kierroksen ylempänä. Joukko saksalaisia oli kanootteilemassa. Totesimme että täyttä on ja lähdimme kotia kohti.

Taimen syötiin illan aikana grillattuna koivunkantosienimuhennoksen ja perunaporkkanasipuli-lisukkeiden kanssa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti