Suurilta aalloilta rauhallisemmille vesille

Mökkireissulta palattuani lupauduin ensitöikseni koiravahdiksi äitini huusholliin. Olin ollut vahtimassa talossa majailevaa koirakaksikkoa aiemminkin, aina silloin, kun talon isäntäväki oli tarvinnut apua työkiireiden tai muiden menojensa vuoksi. 

Heräsin puolenpäivän aikaan, talo oli hiljainen ja koiratkin nukkuivat vielä. Kävelin keittiöön, latasin kahvinkeittimen ja istahdin pöydän ääreen odottamaan kahvin valmistumista. Hetken kuluttua koiratkin tassuttelivat keittiöön.

- No niin karvakamut, eiköhän lähdetä käymään pihalla, täräytin ilmoille. Koirat näyttivät ymmärtävän sanoman ja säntäilivät iloisesti ulisten pitkin asunnon käytäviä.

Riemukkaan ulkoiluhetken jälkeen koirat vetäytyivät vähin äänin päiväunille. Kahvinkeittimen ajastettu virtakytkin oli tehnyt ulkoilun aikana tehtävänsä. Kahvi oli haaleaa ja kitkerän makuista. Päätin mennä suihkuun. Sekoitinsuihku puski lämmintä vettä suuttimestaan, vesi valui ihoani pitkin varpaisiin asti. Suljin silmäni ja hieroin shampoota hiuksiini. Uppouduin tunnelmaan. Nautinto jäi lyhyeksi koirien intensiivisen ja kiivastahtisen haukahtelun vuoksi. Oli pakko lähteä tarkistamaan tilanne. 

Joku astui ulko-ovesta sisään. Pysähdyin hetkeksi kuulostelemaan. Koirien haukunta muuttui iloiseksi vinkumiseksi, tulijan täytyi olla niille tuttu. Keittiöön saavuttuani yllätyin totisesti: pöydän ääressä istui mies ilman paitaa. 

- Tiõrv! hän tervehti iloisesti.

- Tiõrv, tiõrv! vastasin tervehdykseen. 

- Totta sitä tänään lähetään hillamettään? paidaton kesämies kysyi. 

- Taitaa olla hillat vielä raakoja näillä palkisilla, vastasin.

Illan tullen talon isäntäväen palattua reissusta kotiin lähdettiin Ilen kanssa tarkistamaan hillapaikkoja. Ile ehdotti, että lähdettäisiin reissuun minun autollani. Ei minulla ollut mitään suunnitelmaa vastaan, kun tiesin, että Ilen auton ilmastointilaite oli sanonut sopimuksensa irti Sodankylän kieppeillä. Autossa oli ollut kuulemma niin kuuma, että Vuotson kohdalla oli ollut pakko pysähtyä p-paikalla ja ottaa paita pois.

Hillajängälle saavuttuamme huomasimme heti, että raakaa hillaa oli valtavasti. Kypsiä marjoja ei löydetty, kovasta kyykkimisestä huolimatta. Käytiin katsastamassa vielä toinenkin hillapaikka, samanlainen tilanne oli sielläkin. 

- Viikon päästä tullaan uudestaan ja otetaan 80 litran saavi mukaan, Ile sanoi.

Hillan kypsymistä odotellessa päätettiin lähteä kalalle. 

- On se hyvä, että on hyvät hilla- ja kalapaikat näin lähekkäin, sanoin, kun saavuimme kahden järven välissä virtaavalle pienelle joelle. Ile oli ehtinyt jo ensimmäiselle heittopaikalle. Katselin aitiopaikalta, kun hänen heittämänsä lippauistin loiskahti veteen. Näin myös suurikokoisen taimenen, joka hyökkäsi sivusta uistimen kimppuun. 

- Nyt on iso taimen kiinni! Tuo haavi! Ile huusi. Noudatin käskyä ja lähdin harppomaan ottipaikkaa kohden. Taimen juroi paikoillaan joenpohjassa. Neuvoin Ileä pysymään rauhallisena. Taimen ei neuvoani noudattanut, se syöksyi alavirtaan ja kiersi kiven taakse. Siitä rytäkässä siimakin katkesi. Ile kirosi, minä kirosin. Vähän aikaa siinä manattiin yhdessä huonoa tuuria. Lopulta kokosimme itsemme ja jokivarressa levällään olevat kalastuskamppeet ja lähdimme kotia kohti. Kotona ei maltettu istuskella toimettomina, joten lähdimme vielä illan päälle metsäjärvelle taimenen soutuun.

-Harjus-Antero

Ivalojoella

Heräsin lauantaina neljän aikaan päivällä. Edellisilta oli mennyt viihteellä. Jääkaapista raavin kasaan viimeiset ruuat. Sipulia, tonnikalaa ja pari kananmunaa pannulle. Oli hiljaista. Söin rauhassa pahimpaan nälkään.

Kämppis tuli paikalle. Hirveellä kiireellä pakkasi kamojaan. Ilmoitti että joelle yöksi.

-Lähetkö mukaan?

-No voisha sitä lähtiäkki, vastasin.

Kaupan kautta kämpille ja kamat kasaan. Johannes kertoi suunnitelleensa, että menemme Hammassuvantoon yöksi. Telttakin oli kuulemma mukana. Ja kalan saanti oli kuulemma varma. Tämän kuultuani nappasin hyllystä vielä sampanja pullon mukaan ja tokaisin, jotta tämä juuaan jos mittataimenen saamma.

Läksimmä kahdeksan jälkeen Johanneksen autolla hänen porukoiden mökille, jossa itse suunnitelman keksijän vene odotti. Kamat veneeseen ja vesille. Hiukan uistattelimma ja totesimme, että jo on lämmin. Kirjoittaneellakin kolome paitaa ja takkia päällekkäin. Hikihän siinä tuli. Sää oli todella kaunis ja ei auttanut muu kuin avata oloa helpottava virvoitusjuoma ja vaatetta vähemmäksi.

Ilma oli kuin morsian.

Joella oli jonkin verran liikennettä ja juttelimmekin kahden paikallisen kajaakki melojan kanssa. Kertoivat että pientä oli tullut. Matkan jatkuttua tuli käsky laskea ankkuri. Johannes tuumas, se on heittelytauon paikka.

Johannes on viimeaikoina katsonut kovasti Ax Men nimistä televisiosarjaa, joka seuraa amerikkalaisia metsureita ja tukkijätkiä. Mies heitellessä kovasti bongailiki tukkeja.

-TUOLLA NÄKYY! Johannes huusi.

Ja eikun ankkuri ylös ja täysiä rantaan tukkia kohti. Piti saada kuulemma mukaan se. Samantien ristin miehen uudelleen Loggeri-Johannekseksi.

Ja taas tuli hikeä pintaan.

Allekirjoittanut ja Loggeri-Johanneksen tukki.

Tukki kyytiin ja matka jatkui taas kerran. Pari harria ja pientä tammukkaa oltiin parkista saatu, mutta ei mitään mainittavaa. Sitten Johanneksen vapa alkoi heilua. KALA KIINNI. Mies taiteili vavan kanssa ja yritti samalla ohjailla venettä. Sitten kuulin karmivan EEEIIIIII rääkäisyn. Haukihan siinä veneen vierellä oli. Vapa siirrettiin käteeni ja käskettiin ottaa hauki ylös. Tukki tuli sitten hieman tielle nostopuuhissa joten tukin päälle vaan istuskelemaan ja haukea irroittelemaan. Tajusin vasta jälkeenpäin kuinka koomiselta tilanne olisi näyttänyt kuvattuna.

Vihdoin perillä. Veneen purku, joka aloitettiin tukista. Tukki kun oltiin saatu osiin, niin metsuri itse ilmoitti tekevänsä nuotion. Kävelin joen rantaan ja heittelin Zutturalla matkan ylöspäin. Ylhäällä vaihoin jo suosikikseni valikoidun värin lotto betestä ja alaspäin nuotiota kohti. Hetken matkaa käveltyäni tunsin nykäisyn. Uusi heitto ja uusi nykäisy. KIINNI. Harjus sieltä nousi ja pettymys oli suuri. Nuotiomaisterikin ehti jo pompata työnsä äärestä ylös. Harjus irti ja takaisin jokeen ja laskua jatkamaan.

Uusi nykäisy. Pari jatkoheittoa samoille paikoille missä nykäisy tuntui ja PAM! TAIMEN KIINNI! Menin taimenen perässä alaspäin varmaan viitisenkymmentä metriä ennenkuin Johannes pääsi paikalle.

Kaks ja puolikilonen ja reilu satakilonen.

 Ensimmäinen ylhäällä. Parin viikon kalastustauon jälkeen tämä oli mahtava avaus. Painoa oli puntarin mukaan 2,5kg ja pituutta 62cm. Kala säkkiin ja nuotiolle avaamaan sampanja pulloa.

Loggeri-Johannes ottaa sampanjakulausta.

Ilta meni heitellessä ja nuotiolla istuskellessa. Joskus yhden kahden maissa laitoimme telttaan nukkumaan.

Ivalojoen ottivieheitä. Vasemmalta Lotto Bete ja 2 Zutturaa.

Heräsin Johanneksen huutoon. En saanut huudosta selvää. Katsoin kelloa. Vähän yli kymmenen. Aloin kuunnella. Kelan jarru huusi välillä. Avasin laavun kangasta ja katsoin rantaan. Johannes väsytti taimenta. Vaatteet päälle ja rantaan. Kala oli kuulemma aamuvirkun toinen. Oli aikaisemmin nostanut puolitoistakiloisen. Siniseen Zutturaan oli kuulemma molemmat ottaneet. Johannes sai kalan rannalle ja puntari ilmoitti kaksi kiloa.

Johanneksen aamun toinen taimen.

Heittelimme vielä hetken. Vastarannalle ilmestyi perhokalastajia. Kasasimme kamppeet ja kävimme veneellä jututtamassa pariskuntaa. Olivat tulleet harjuksia pyytämään. Näytimmä kalapussejamme ja naispuolinen perhostaja tuumaili ettei halunnut taimenta vapansa päähän, kun oli kuulemma liian pienet vehkeet.

Jätimme perhosteliat ja kävimme vielä pienen kierroksen ylempänä. Joukko saksalaisia oli kanootteilemassa. Totesimme että täyttä on ja lähdimme kotia kohti.

Taimen syötiin illan aikana grillattuna koivunkantosienimuhennoksen ja perunaporkkanasipuli-lisukkeiden kanssa.

Kokokesäkalassa taimenkeitto

Jotku kohtaukset saattavat olla ennestään tuttuja.

Ja ei kun kokkailemaan.

Oulankajoki, Salla

Toinen video Sallasta, tällä kertaa Oulankajoelta. Tulevan viikonlopun koko kesä kalassa -team seikkailee Näätämöjoella. Jonnelle iso kiitos musiikista.