Allaoleva katkelma on romaanihenkilö Alonso Hagenin laatima muistokirjoitus Taimenenkalastukselle Amerikassa, Richard Brautinganin kirjassa: Taimenenkalastus Amerikassa (1967).
Olen saanut tarpeekseni.
Olen käynyt kalassa nyt seitsemän vuotta
enkä ole saanut ainuttakaan taimenta.
Olen menettänyt joka ainoan joka tarttui koukkuuni.
Ne joko hyppäsivät irti
tai kiemurtelivat irti
tai rimpuilivat irti
tai katkaisivat minun perukkeeni
tai ponkasivat irti
tai vittuilivat irti.
Minä en ole koskaan saanut käsiini taimenta.
Kaikesta turhautumisesta huolimatta
oli mielenkiintoista saada kokea
täydellinen häviö
mutta ensi vuonna jonkun toisen
pitää mennä taimenenkalastukseen.
Jonkun toisen pitää mennä
sinne.
Hippiliikeestä innostuneen runoilija-kirjailija Richard Brautinganin teos kuvaa täydellisen kalapaikan etsimistä, mutta se on samalla myös ylistyslaulu vanhalle Amerikalle ja 1900-luvun alun elämänrytmille.
Viljalti symboliikkaa sisältävässä Taimenenkalastus Amerikassa -romaanissaan Brautingan kuvailee tarkasti erilaisia taimenpuroja ja niiden ominaisuuksia. Taimenpurot eivät kuitenkaan aina ole konkreettisia puroja vaan myös jotain muuta.
Myös Taimenenkalastus Amerikassa esiintyy teoksessa eräänlaisena henkilöhahmona tai käsitteenä - Taimenenkalastus Amerikassa lienee enemmänkin olotila kuin mitään konkreettista.
Suosittelen kaikkia taimenen kalastuksesta innostuneita tutustumaan, 49-vuotiaana itsensä ampuneen, Brautinganin kirjaan, vaikka vähän hämmentyneeksi se saattaa jättääkin tai ehkä juuri siksi. Kirja päättyy sanaan majoneesi.
 |
| Pastori ja inarilainen taimen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti