Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





tiistai 28. kesäkuuta 2011

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.....

.....mutta se ei nyt liity tähän juttuun mitenkään.
Tämä blogipäivitys olisi pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, mutta kun en valitettavasti saanut kuvia kännykästä koneelle USB-piuhan hukassaolon johdosta, niin teen sen nyt.
Elettiin toukokuun loppua ja lähdin ystäväni Ilmon kanssa ivalojoen yläjuoksulle kokeilemaan kalaonnea. Pakkailimme tavarat autoon ja suunnistimme kohti hentansuvantoa, jossa kuuleman mukaan oli tolosenpoikia juhlistamassa kevään taittumista ja kesän tulemista. Perille päästyämme ensimmäinen juhlija tervehti meitä kuorsaamalla heinikon keskellä kolmenvartin suomiviinapullo kainalossa. Sisältä kuului enteilevää mesuamista juhlijoiden kunnosta. Avasimme oven ja siellähän poijaat oli tupella ja pöydässä useampi pullo ilolientä. Juhlistivat kuulemma edellispäivänä saatua suurtaimenta, joka oli perattuna painanut 4,7kg. Eihän me tuommosia kalavaleita uskota tuumittiin ja varsinkaan humalaisten suusta. Päätimme avata oluet ja kuunnella poikien kalavaletta ja höystää kuinka huonoja kusettajia pojat ovatkaan. Vai vielä oikein nousukala.
Ilta oli jo myöhällä, mutta kuitenkin veri veti joelle kalahommiin. Päätimme lähteä käymään hammas-suvannossa, joka on kovassa suurtaimenen maineessa paikallisten keskuudessa. Oppaaksi jokiveneellä saimme lähes selvinpäin olevan kipparin, joten hätäkös tässä.



Matkalla jo uistattelimme hieman ilman minkäänlaisia tapahtumia. Hammas-suvannossakaan ei liiemmälti elämää ollut lukuun ottamatta yhtä mittaharjusta, joka erehtyi lotto-beteen näykkäämään. Päätimme palata takaisin hentansuvantoon saunanlämmitykseen ja oluen juontiin.

Seuraavana päivänä tapahtunutta:
Kello löi jo ilta kuutta, kun heräilimme valvotun edellisyön jäljiltä. Päässä humisi enemmän kuin kuusikossa myrskytuulella. Pöydän tyhjien pullojen perusteella oli edellisiltana otettu useampi kaatoryyppy menneiden kesien suurkaloille, sekä syksyjen suurille metsästys saaliille. Kuulemma oltiin sovittu näätämöjoelle kumilautta reissuakin, vaan eipä allekirjoittaneella moisista ollut kovinkaan kovaa muistikuvaa.
Siinä suolaista aamupalaa ja loiventavaa olutta juodessa oli edellisiltana ruohikkoon sammunut mieskin jo heräillyt ja esitteli puhelintaan. Mitäs siellä on kysyin. Mies ojensi puhelimen ja tokaisi, että katohan poika mitä eilen saatiin.
Kännykän näytössä komeili julmetun kokoinen taimen. Ei saatana. Totta ne perkeleet puhui sittenkin tuumin. Tästä intoutuneena ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa kun aamupala oli syöty ja vehkeet veneessä. Tämä kuvan näyttänyt mies suostui lähtemään kuskiksi muiden vielä vedellessä sikeitä. Ilmon kanssa jatkoimme loiventavien ottamista. Nyt emme kalastelleet matkalla ollenkaan vaan ajoimme suoraan hammas-suvantoon, josta toissapäiväinen kalakin oli tullut. Suvannon alapäässä laskimme vieheet ja uistattelimme kohti hammas-suvannon yläpäätä. Ei nykyn nykyä. Päätimme kääntää nokan alavirtaan ja uistatella takaisin kämpälle. Juuri ennen suvannon alapuolella olevaa nivaa, jokin kävi näykkäämässä uistinta, mutta ei jäänyt kiinni. Pientä vetoliikettä vavalla ja TÄRPPI. Näimme veneen perässä n.30 metrin päässä, kun suurikokoinen taimen kävi ilmassa. Johan alkoi täpinä veneessäkin. Kaikki huusivat ja tepisivät ja elo oli kuin rovaniemen markkinoilla vanhaan hyvään aikaan.
Alle 15 min ja kala oli jo veneen vieressä. Kippari otti haavin käteen, odotti, että kala on kohdalla ja haavasi. PERKELE haavista varsi poikki. Kala otti hirmupysäyksen ja jokaisella jännitti jokohan se pääsee irti, mutta ei, kiinni pysyi. Otin kipparilta haavin jämän ilmon pidellessä vapaa ja uittaessa kalaa veneeen viereen ja koitin haavata varrettomalla haavilla kalaa veneeseen. Kala oli poikittain haavissa ja melkein jo veneessä, kun kala päätti potkaista ja tippui kyljelleen veteen. Nyt se pääsee mietin. Parin haavamiskerran jälkeen luovuin leikistä ja otin puukon, että isken perkele sen sille kylkeen kuhan tulee tarpeeksi lähelle. Kippari oli kuitenkin jo saanut kalan haavin jämään ja nosti sen veneeseen. Samassa kun kala oli veneessä irtosivat koukut taimenen suupielestä. Lähellä oli kalan menetys, mutta tälläkertaa kävi onnellisesti ja tuo kaunis kala potki viimeisiä potkujaan jokiveneen lattialla.
Rantauduimme ja mittailimme kalaa silmämääräisesti. Osa punnitsi kalan käsissään parikiloiseksi, itse olin jo lyömässä vetoa 4kilon pintaan. Päätimme puntarin näyttää oikean tuloksen ja siemailimme kaatoryypyksi kunnon kulauksen raakaa koskenkorvaa mieheen. Mökillä perattuna ja punnittuna kala painoi 2,9kg.



Suolasimme kalan välittömästi ja muutaman tunnin suolauksen jälkeen laitoimme kalan savustuspönttöön. Ai että osasikin tuore taimen maistua makealta.
Tämän jälkeen pietimmekin parin päivän peijaiset tälle hienolle valioyksilölle, joka oli sattunut tarttumaan vieheeseemme.

Tämmöinen oli tämä kalareissu. Valitettavasti ko reissun jälkeen ei ole päässytkään kiireiden takia kalalle, mutta onneksi asia tulee pian korjaantumaan. Seuraavaa blogipäivitystä pukkaakin sitten luultavasti ah niin rakkaalta näätämöjoelta, myös vetsijoen reissu on suunnitteilla, joten pysykäähän mukana ;)

3 kommenttia:

  1. Hyvä, Jari! Kesän toistaiseksi komein kala. Pistääköhän joku vielä paremmaksi?

    VastaaPoista
  2. Komia on taimen. Toivotaan vaan, että ei jää kesän suurimmaksi. Tai viimeiseksi.

    VastaaPoista
  3. komia oli kala mutta komia oli kohmaki niiten juhlien jälkeen :)
    tänä kesänä uudestaan

    -ilmo-

    VastaaPoista