Talvikalastusta metsäjärvellä

Maanantain kauppareissulla törmäsin entiseen naapuriini Kariin. En ollut nähnyt häntä sen jälkeen kun muutin pois kylän keskustasta. Kari näytti yllättävän pirteältä. Hän kertoi jättäneensä viinan viisaammille. Kalastusharrastus oli kuulemma paikannut mukavasti entisen elämän ja ryyppykaverien jättämää tyhjiötä. Vaihdoimme kuulumisia ja aloimme miltei heti suunnitella yhteistä kalareissua. Pilkille päätettiin lähteä heti seuraavana viikonloppuna. Rajajoosepintien varressa olisi muutama pieni lampi, joihin voisi nyt tutustua paremmin. Sovittiin, että soiteltaisiin asiasta vielä perjantaina. Perjantai-iltana yritin soittaa monta kertaa Karille, mutta numero oli jatkuvasti varattu. Parin tunnin kuluttua Kari soitti takaisin. Hän kertoi puhuneensa ennustajan kanssa. Kysyin, että eikö ne ole melko kalliita tuommoiset ennustajat. Kalliiksihan se tulee, mutta nykyäänhän kaikki muukin on tolkuttoman kallista, Kari totesi. Ennustaja oli kertonut suuresta elämänmuutoksesta. Se toisi tullessaan asioita, joista olisi apua niin hyvinä kuin heikompinakin hetkinä. Vaikeudet oli kuulemma tehty voitettaviksi ja esteet ylitettäviksi. Raitistuminen oli tehnyt Karista syvällisen. Jotenkin mystinen persoona hän oli ollut jo aiemmin.

Sovittiin, että Kari koukkaisi minut aamulla Keväjärveltä matkaan. Heti kuuden jälkeen lähdettäisiin kohti Rajajooseppia. Heräsin aamuviideltä tekemään eväitä. Kuuden jälkeen Kari kurvasi pihaan. Hän oli vaihtanut autonsa. Loppuun ajettu Lada oli vaihtunut uudenkarheaan Toyotaan. Lastasin kamppeet kyytiin ja hyppäsin kartturin paikalle. Matka taittui vauhdikkaasti, lämpimässä autossa oli mukava istuskella. Tie oli hiljainen. Yhtään autoa ei tullut menomatkalla vastaan. Kello lähestyi kahdeksaa, kun saavuimme määränpäähän. Jätimme auton läheiselle levikkeelle, joka oli onneksi aurattu. 

Kävelimme kelkanjälkeä pitkin läheiselle lammelle. Jääpeitteeseen ei ollut kairattu yhtään reikää, joten päättelimme kelkkamiehen jatkaneen seuraavalle lammelle. Teimme muutaman avannon, kaira puri hyvin paksuun jäähän. Kaivoin repusta tasurilla varustetun vavan ja laskin pilkin veteen. Saman tien vavan kärki notkahti. Tein nopean vastaiskun ja totesin, että kiinni on. Tempaisin kalan ylös. Jäällä sätki noin 30-senttinen hauen poikanen. Päästin sintin takaisin kasvamaan. Hetken aikaa ehdin jo ajatella, että onpa hyvä lampi. Ensitärpin jälkeen pilkittiinkin sitten kolme tuntia saamatta mitään. Ei nykyn nykyä. Kairattiin koko lampi täyteen reikiä. Karikin alkoi turhautua. Se syytti verkkomiehiä. Ovat kesällä tuoneet kumiveneen tänne ja tyhjentäneet koko järven  Varmasti ovat vielä retostelleet kylillä Pietarin kalansaaliillaan. Voi saatana, sanon minä! Koitin rauhoitella maansa myynyttä miestä. Ehdotin, että kävelisimme toiselle lammelle. Kari sanoi, että nyt lähdetään kotiin. Pakkasimme tavarat reppuihin ja kävelimme päät painuksissa takaisin autolle. 

Auton ympärillä levikkeellä näkyi ihmisiä. Karin auton viereen oli parkkeerattu valkoinen pakettiauto. Hätävilkut vilkkuivat diskovalojen lailla. Mikähän noilla on hätänä, Kari kysyi. Vastasin, että varmaan vittuillessaan vilkuttelevat. Karikin piristyi ja nauroi kovaan ääneen. Vähän lähempänä näimme, mikä kavereilla oli hätänä. Auton vieressä sätki jokin valkoinen otus. Tyypit seisovat lamaantuneena katsellen kituvaa riekkoa. Kari juoksi riekon luo ja väänsi linnulta niskat nurin. Sen jälkeen hän ojensi saaliin yhdelle paikoillaan seisoskelevista tyypeistä. Kaveri perääntyi nopeasti. Kohta koko porukka hyppäsi autoon ja kaasutti hätävilkut päällä tielle. Kari säntäsi  riekko kädessään auton perään. Tämä unohtui, se huusi. Auto katosi nopeasti näkyvistä. Kari laahusti takaisin levikkeelle. Lähdetäänkö perään, hän kysyi leikillään. Kari tarkasteli hetken autoporukan yliajamaa riekkoa ja totesi, että ei tätä viitsi mukaan ottaa. Syyttävät saatana vielä meitä jostakin metsästysrikkomuksesta. Riekko jäi tien penkalle makaamaan. Heitettiin tavarat autoon ja lähdettiin paluumatkalle. 

Heti ensimmäisen mutkan takaa syöksähti porotokka tielle. Kari polkaisi jarrupedaalin pohjaan. Jarrut huusivat kuin hyrräkelojen räikät Juutuan yössä. Porot säntäilivät liukkaalla tiellä edestakaisin. Tehokkaiden jarrujen ansiosta auto kuitenkin pysähtyi ennen yhteentörmäystä. Saisivat nuo kisuran perkeleetkin opetella liikennesäännöt, Kari sanoi. Avasin ikkunan ja huusin poroille. Porot ilmeisesti säikähtivät karjumistani. Siihen malliin ne laukkoivat metsään. Kari ajeli loppumatkan vähän rauhallisemmin.

Hopeinen haalari

Pimeyden laskeuduttua metsän siimeksestä parkkipaikalle käveli hopeisiin haalareihin pukeutunut mies. Mies ei huomannut tienpenkalla makaavaa riekkoa, eikä hän näyttänyt tietävän mitään kuluneen päivän aikana levikkeellä sattuneesta välikohtauksesta.. Mies ylitti tien rauhallisin askelin. Tien toiselta puolelta lähti pieni, miltei huomaamaton lumeen tehty polku. Tieltä katsottuna polku näytti jonkin ison eläimen kulkureitiltä. Polku johti metsään rakennetulle piilopirtille. Pienen rakennuksen ulkoseinillä riippui käsinkudottuja verkkoja. Mies heitti raskaan rinkkansa selästään. Rinkan sisältä putosi avonainen muovikassi maahan. Mies myhäili tyytyväisenä tarkastellessaan päivän saalista. Musta kissa ilmestyi nurkan takaa saaliinjaolle. Mies heitti kissalle ison siian ja istui tuvan rappusille seuraamaan eläimen touhuja. Vajan sisältä kuului herätyskellon vaativa piipitys. Miehellä täytyi olla huono kuulo, sillä hän ei reagoinut mitenkään ääneen. Yritin huutaa miehelle, mutta suustani ei lähtenyt minkäänlaista ääntä. Lopulta heräsin omaan huutooni. Hetken aikaa mietin, olivatko unen tapahtumat sittenkään pelkkää unta. Lähtikö levikkeeltä oikeastikin huomaamaton polku? Seuraavalla reissulla käyn tarkistamassa asian.   

-Harjus-Antero