Kokokesäkalassa: KISA!

Harrastatko talvikalastusta? Vastaa kysymykseen Facebook-ryhmässämme tai tähän viestiin ennen kuin vuosi vaihtuu niin olet mukana arvonnassa!

Yhdelle onnettaren suosikille lähtee kuvan kaltainen, Onkimaton uistimen valmistama numeroitu vuosivaappu. Vuosivaappua 2014 on valmistettu vain viisi kappaletta.

Saimme kunnian arpoa niistä yhden blogin lukijoiden ja Facebook-ystäviemme kesken

Lisätietoja vaapuista löytyy Onkimaton uistimen Facebook-sivulta. 

Kalahullu Taskisen paluu

Viime talvena kirjoitin omaelämäkerrallisen novellin eräästä Taskisesta, joka valmisti mielestäni varsin surkeita uistimia. Teksti julkaistiin keväällä Lauri Oinon toimittamassa Iso Siika -antologiassa. 

Tekstissä epäilin uistinvalmistajan keulakuvana toimivaa kalastusmestari Taskista fiktiiviseksi hahmoksi. Samalla pohdiskelin, mitähän miehelle mahtaisi nykyään kuulua, jos hän sattuisikin olemaan todellinen henkilö.

Kirjoitin muun muassa näin: ”Mikkelissä asuu puhelinluettelon mukaan 54 Taskista. Heistä 24 on miehiä. On täysin mahdollista, että yksi heistä on kalastusmestari Taskinen. Tietysti eläkkeellä oleva mies on voinut muuttaakin. Ehkä hän asuu Saimaan saaristossa ja kalastaa kaiket päivät järvilohia itse tekemillään vieheillä. Silloin tällöin hän näkee, kuinka utelias saimaannorppa puhkaisee veden kirkkaan kalvon. Taskinen arvostaa norppaa suuresti. Mestarikalastaja osaa antaa arvoa vertaisilleen. 

Aivan yhtä todennäköistä on, että kuuluisa kalastusmestari on jo kuollut. Viehepaketin mustavalkoinen kuva on voitu ottaa jo 1980-luvulla. 30 vuotta sitten viisikymppinen kalastusmestari on saattanut maata muistomerkin alla jo vuosia. Innokkaana kalastajana hän on ollut jatkuvasti kylmien säiden armoilla. Myrskysäällä riskinä on aina veneen kaatuminen ja hukkuminen. 

Kalastusmestari on saattanut elää muutenkin kuluttavaa elämää. Ehkä Taskinen irtisanottiin kalastusmestarin tehtävästään 1990-luvun laman aikoihin. Kansikuvamiehelle on saattanut riittää selkääntaputtelijoita ja oluen tarjoajia Etelä-Savon yöelämässäkin. 

Toisaalta voisi kuvitella, että kalastusmestarin ruokalautasella on usein ollut kalaa. Kevyt ja tuore ruokavalio on hyvinkin voinut pidentää mestarin elinikää. Ehkä Taskinen on edelleen vetreä ja aktiivinen eläkeläinen. 

Pitää kuitenkin muistaa, että kalastusmestari on kalastanut paljon Saimaalla, johon Tsernobylin cesium-laskeuma iski pahasti. Ehkä Taskisen nauttimiin kaloihin piiloutunut alkalimetalli vei kalamiehen hengen jo vuosia sitten.” 

Olin tänään pudota tuoliltani, kun Taskisen ystävä otti yhteyttä. Hän oli innoissaan tekstistäni. Kalahullu Taskinen elää ja voi hyvin. Sain puhelinnumeron. En tiedä, uskallanko soittaa.

-Aki-Tapani

Talvi tekee tuloaan

Syksyn väriloisto väistyy talven tieltä. Päivät lyhenevät, yöt pitenevät. Sama ilmiö toistuu vuodesta toiseen. Silti se tavallaan osaa aina yllättää. Kalamies tietää, koska talvi tulee. On aika laittaa vene talviteloille.

Kulunut kalastuskausi jätti hyvän maun suuhun: onnistumisen iloa ja muutamia epäonnistumisia. Niistä on hyvä ammentaa oppia tulevaan. Yksin tai kalakavereiden kanssa vesillä vietetyt hetket olivat kaikki hienoja kokemuksia. Joka kerta oppi jotain uutta. Monta kertaa oli samanlainen fiilis kuin lapsella karkkikaupassa. Ilon ja pettymyksen tunteet vaihtoivat paikkojaan todella nopeasti.

Monesti tuli mietittyä, miksi ne kaikkein isoimmat kalat aina karkaavat. Toisaalta se on hyvä – jää jotain tavoiteltavaa seuraavaksikin kalastuskaudeksi. Uusia vaappuja tuli hankittua taas aikamoinen läjä. Eihän sitä ikinä tiedä, mihin se kala milloinkin nappaa. Muutamia ottivaappuja löytyi kauden aikana. Yksi vaappu oli ylitse muiden. Portin Henkan suosikkiväreillä varustettu Onkimaton-uistimen valmistama taimenvaappu toimi hyvin läpi koko kauden. Se toi kalaa ruokapöytään lähes joka reissulla.

Yllättävän paljon tuli veneessäkin istuttua. Rannalta virvelöinti jäi selvästi vähemmälle kuin edellisvuosina. Kalastusalueena toimivat pääosin Inarijärven Nanguvuono, Rahajärvi ja muutamat pienemmät metsäjärvet. Kalasaalis oli suurimmaksi osaksi taimenta – toki joukkoon mahtui muutama haukikin, lukuisia ahvenia unohtamatta.

Kuivasta kesästä johtuvan vesitilanteen takia virtavesissä tapahtuva kalastus jäi vähäiseksi. Omalta osaltani se rajoittui vain yhteen reissuun. Poikkeuksellisen lämmin kesä ja todella pitkään jatkunut syksy tarjosivat kuitenkin mahtavat puitteet vetouistelun harrastamiselle. 

Kiitokset velä kaikille blogin lukijoille!

-Harjus-Antero