Ivalojoki-uistelu 16.06.2012

Tänä vuonna perinteinen Ivalojoki-uistelu kisattiin tavallista myöhemmin. Syynä tähän järjestelyyn oli edellisviikonlopun huono sää. Sen vuoksi kisaa piti siirtää viikolla. Kippuran kanssa päätimme osallistua kilpailuun. 

Ensin mietimme, mistä saisimme veneen.  Normaali soutuvenekin kelpaisi. Veneen saimme lainaksi isältäni. Seuraavaksi veneeseen piti saada moottori. Kippura hommasi viime metreillä jostakin sähköperämoottorin.

Nyt oli vene ja moottori. Ei siis muuta kuin kisoihin mukaan. Toivion Jonikin saatiin houkattua mukaan veneeseen. Tai eipä sitä tarvinnut edes paljon houkutella. Kisat alkoivat neljältä iltapäivällä. Laskimme veneen Huuhkajasta vesille. Toinen lähtöpaikka olisi ollut Seon ranta. 

Vene vesille ja menoksi. Sähkömoottori toimi hyvin jokiolosuhteissakin, kun ajoi täysillä. Kippura toimi veneen kapteenina ja käytteli varmoin ottein moottoria. Toivio viritti veneeseen edellispäivänä ostetut vapatelineet. Itse hoitelin yhtä vapaa, ja Kippuralla oli veneen peräosassa vapa. Matka taittui leppoisasti, ja kelikin suosi.

Toiviolla kävi kala kiinni heti alkumetreillä, mutta ylös asti sitä ei saatu. Jatkoimme matkaa vastavirtaan leppoisasti lipuen. Nopeammat veneet ohittelivat meitä. Totesimme, että sähkömoottori on loistava keksintö.  Vauhti on sopiva, ja meluhaitat ovat minimaaliset. Kippura uitteli lusikkaa, ja Toiviolla oli vaaput pyynnissä. Itse luotin pieneen, siian pyynnissäkin toimivaan vaappuun.

Ja eikä aikaakaan, kun kelan jarru alkoi huutaa. "Nyt on Harjus-Anterolla kala kiinni!" Toivio huusi iloisesti.  Luulin, että haukihan se sieltä tulee, kun ei pahemmin pistä edes hanttiin. Suureksi pettymykseksi vedestä nousi vaapun mukana vain isokokoinen puunoksa. Naureskelin tapahtuneelle ja laskin vaapun takaisin veteen. Sitten aivan yllättäen moottori sammui. Kippura kiroili. Se epäili, että akku oli loppunut. Onneksi vain akun kenkä oli löystynyt ja irronnut.  Matka jatkui entistä vauhdikkaammin.

Seurasimme edessä uistattelevaa venettä. Miehet kiskoivat vähän väliä pieni harjuksia ja taimenenpoikasia ylös. Päästivät kalat tietenkin takaisin. Ihmettelimme, että mikä siinä on, kun meillä ei nappaa.  Ja saman tien tunsin kuinka kala tarrasi vaappuun. "Tämä on pieni", sanoin pojille ja kelasin kalan veneen vierelle. Pieni taimenenpoikanenhan se oli. Päästin kalan takaisin.  Jonkun matkaa vielä uistelimme eteenpäin.

Kello lähestyi jo seitsemää. Pumppurannan jälkeen päätimme kääntyä takaisin. Paluumatkalla ei tapahtunut mitään kummempaa. Ohitimme lähtöpaikan ja päätimme keskittyä hauen pyyntiin. Isolla hauella voisi päästä vaikka palkinnoille. Vähän aikaa myötävirtaan uisteltuamme huomasimme, että sähkömoottori alkaa hyytyä. Päätimme jatkaa kuitenkin matkaa. "Kyllä siinä akussa on vielä virtaa", Kippura totesi. 

Sitten Toivion lusikkauistin tarttui pohjaan. Kippura yritti kääntää veneen takaisin päin, mutta moottori hyytyi täysin. Päätin tarttua airoihin. Onneksi Toiviolla oli reilusti siimaa kelalla. Nopein vedoin soutelin paikkaan, jossa Toivion uistin oli pohjassa. Saimme uistimen ylös.

Moottori oli edelleen eloton. Päätimme soutaa takaisin lähtöpaikalle. Onneksi sinne ei ollut kovin pitkä matka. Toivion kanssa soudimme vuorotellen Kippuran huudellessa hyviä ohjeita veneen perältä.

Pääsimme rantaan ja palautimme kilpailunumeron ja kisakortin. Pakkasimme kalastusvehkeet ja nostimme veneen kärryn päälle.

Kotimatkalla autossa oli hiljaista. Kaikki olivat pettyneitä mutta yhtä kokemusta rikkaampia.

-Harjus-Antero

Jaa Lapin Kesä!

Innokkaille kalastuksen harrastajille ja muillekin Lapin kesästä nauttijoille on järjestetty mukava videokilpailu Lapin liiton toimesta. 

Kisan ideana on kuvata hauska ja luova video, jossa lapin kesän voi tuntea. Kilpailuvideoiden aihetta ei ole mitenkään rajattu vaan luovuuden voi päästää vapaasti valloilleen. 

Videon aiheena voi olla vaikkapa hauska satttumus, erikoinen tilanne tai yleistä hauskanpitoa lapin kesästä nauttien. 

Kilpailuaikaa on 10.8.2012 saakka.

Lisätietoa kilpailusta löytyy alla olevasta videosta.

 Sekä osoitteista  www.jaalapinkesa.fi, www.facebook.com/JaaLapinKesa sekä twitteristä @jaalapinkesa.

Ei muuta kun kamerat laulamaan ja videoita postailemaan. 

Koko Kesä Kalassa Team on messissä mukana, osallistuhan se sieki!

Taimenen kilohinnan romahtamisen syy!

Jos jossainpäin suomea on taimenen ostohinta romahtanut niin täällä saattaa olla syyllinen. Lähettiin perjantaina Harjus-Anteron ja Titolan kanssa käymään yöreissulla Nellimissä! Mukanahan oli koiraperheeni, Bella ja pentunsa Roope. Roope kylläkin lähti erisuuntaan heti narusta päästyään, autolle jätin muutaman raksun ettei koira raukka kuole nälkään jos autolle löytää.

No Titolahan avas reissun omallla ennätyskalallaan. Komea 54cm taimen ja vartin heittelyn jälkeen. Mutta kello oli paljon ja päämäärä kaukana! Järven yli uistellen ja päämäärä koskille. Roope hukassa. Uistelu ei tuottanut tulosta.

Ja korjattakoon tähän että masto on suomen puolella oleva siikavaaran vartiotorni! Jos vieläkin olen väärässä niin saa korjata.

Mutta ensimmäiseltä päämääräkoskelta muutama mittaharri ja pari pientä tammukkaa, Titola sai vielä n.4kg hauen mutta se pääsi takaisin kasvamaan! (vahingossa) Roopea ei näy vieläkäään vaikka ollaan huudeltu ja vislattu, liekkö hirven haistanu? Toiselle päämäääräkoskelle saavuttaessa ensimmäisen heiton sain minä heittää. Muuten kalatonta touhua.

No tulet tehtiin ja paistoimma makkaraa ja keittelimme kahvit! Koira hukassa vieläkin. Pikkuhiljaa takaisinpäin koska kello alkoi lähennellä kahta! Ja joka jätkä halus kalaa syömään. Paluumatkalla pari jokirosvoa tapoin ja menetin yhen räsäsen hauen suuhun. Harjus-asiantuntija uistellessa takaisinpäin sai noin puolenkilon ahvenen Ja minä tapoin taas yhden jokirosvon! Mitrikään ei oo vielä kerenny noin isoa haukea tappamaan. Todistettavasti Asiantuntija-Anterokin on ollut mukana reissulla.

Autolle saavuttaessa löytyi Roopekin joka oli minusta hienoa että jos eksyy porukasta niin autolle menee ootteleen. Koira oli kyllä sen näkönen että jossaki pusikossa on rymynny mutta minkä perässä? Se on arvoitus vieläkin! Ei muutako kämpälle tulentekoon ja kaloja savustamaan. Nukkumaan ja herättyämme Ivaloon Harjusteron pitää mennä töihin. (PRKL!)

Välipäivä

Jouduin pitämään parikin välipäivää kuskihommien ja isän takia. Isä meinaa vei virvelin mutta tuurasi minua taimenen tappamisessa Inarinjärvellä. Oli saanu vielä isomman taimenen uistattamalla! Kiitollinen oli soutajalle joka niin ihmeellisesti "siksakkia oli soutanut että uskoi kalan napanneen tämän vuoksi. Tässä kala.

Naajoki!

No sitten maanantai iltana soitin kaverilleni mitä hänellä oli suunnitelmissa? Kertoi olevansa menossa naajoelle parin muun kaverin kanssa, no mie olin valmis 10 minuutin sisällä. Eikun neljän miehen voimin tuonne tuttuakin tutumpaan paikkaan. Heti kättelyssä nappasin tulipaikan montusta 44cm taimenen. Keskikoukku suussa ja peräkoukku silmässä. En tohtinu takasin laskea kuolemaan kalaparkaa.

Kalasteltiin jokea ja lukuisia pieniä harreja nostettiin tulet tehtiin ja löysin puukkoni jonka viimekesänä olin unohtanut tulipaikalle. Makkaraa kahvia ja teetä! Pojat houkkas että tehtäis loimutaimenta mutta sitten mietin kuinka hyvää suolakalaa tuosta tulee niin eipä loimutettu. Perhovälinein takaisin joelle ja alapuolella tein havainnon taimenesta. Eräässä nielussa kala yritti ja jäin narraamaan kalaa. Perhoa vaihdoin lukuisia kertoja ja caddikseen kala yritti toisenkerran jolloin pääsin näkemaan kalan niin että varmuudella sanoin sen taimeneksi. Rantaan sitä ei saatu. No taas tulille ja siinä mietiskellen katselin rasiaani ja keliä. Näytti siltä että kohta alkaisi satamaan. Rasiassa oli perho jota päätin kokeilla. Keltainen hela, crest pyrstö, musta runko hopeakierteellä, Sininen kukko kurkkuhäkilänä, ja oravasiipi. Heitin erään kuohun alapuolella olevaa "poolia" ja harri nappas. Rantauttaessani pientä harria huomasin kiven takana käyvän pinnassa isomman kalan. Harri ilman käsikosketusta takaisin jokeen ja huusin Pietulle "Katoppa tätä!" Kolmas heitto ja kala kiinni. siinä väsytellessäni ajattelin että jos tämä ei ole taimen niin sitten kilon harri. Kaks senttiä isompi taimen nousi rannalle ja perhovälinein saatuna.

Polttelin tupakin ja lähdin ylemmäs kokeileen "kelatyhjäksi-suvantoon" Ja kun heitin kuohun yli tein korjausliikkeen ja kelasin siimaa sormienväliin näin kalan nousevan perhooni. Vastaisku myöhässä, eikun uutta samallaista heittoa putkeen ja kala oli kiinni. No tuosta on vaikea rantauttaa kala joten jouduin hypätä rantaan ja juosta alavirtaan. Sitten kala tuli minuapäin hiukan ja sai senverran löysää että irtosi. Kalastelimme vielä jonkinaikaa ja lähdimme kotiin osa vittuuntuneena osa kateellisena osa ihan perus mielialalla ja yksi osa tyytyväisenä!

Näihin tunnelmiin päätän juttuni tälläkertaa. Pysykää mukana!