Tänä vuonna perinteinen Ivalojoki-uistelu kisattiin tavallista myöhemmin. Syynä tähän järjestelyyn oli edellisviikonlopun huono sää. Sen vuoksi kisaa piti siirtää viikolla. Kippuran kanssa päätimme osallistua kilpailuun.
Ensin mietimme, mistä saisimme veneen. Normaali soutuvenekin kelpaisi. Veneen saimme lainaksi isältäni. Seuraavaksi veneeseen piti saada moottori. Kippura hommasi viime metreillä jostakin sähköperämoottorin.
Nyt oli vene ja moottori. Ei siis muuta kuin kisoihin mukaan. Toivion Jonikin saatiin houkattua mukaan veneeseen. Tai eipä sitä tarvinnut edes paljon houkutella. Kisat alkoivat neljältä iltapäivällä. Laskimme veneen Huuhkajasta vesille. Toinen lähtöpaikka olisi ollut Seon ranta.
Vene vesille ja menoksi. Sähkömoottori toimi hyvin jokiolosuhteissakin, kun ajoi täysillä. Kippura toimi veneen kapteenina ja käytteli varmoin ottein moottoria. Toivio viritti veneeseen edellispäivänä ostetut vapatelineet. Itse hoitelin yhtä vapaa, ja Kippuralla oli veneen peräosassa vapa. Matka taittui leppoisasti, ja kelikin suosi.
Toiviolla kävi kala kiinni heti alkumetreillä, mutta ylös asti sitä ei saatu. Jatkoimme matkaa vastavirtaan leppoisasti lipuen. Nopeammat veneet ohittelivat meitä. Totesimme, että sähkömoottori on loistava keksintö. Vauhti on sopiva, ja meluhaitat ovat minimaaliset. Kippura uitteli lusikkaa, ja Toiviolla oli vaaput pyynnissä. Itse luotin pieneen, siian pyynnissäkin toimivaan vaappuun.
Ja eikä aikaakaan, kun kelan jarru alkoi huutaa. "Nyt on Harjus-Anterolla kala kiinni!" Toivio huusi iloisesti. Luulin, että haukihan se sieltä tulee, kun ei pahemmin pistä edes hanttiin. Suureksi pettymykseksi vedestä nousi vaapun mukana vain isokokoinen puunoksa. Naureskelin tapahtuneelle ja laskin vaapun takaisin veteen. Sitten aivan yllättäen moottori sammui. Kippura kiroili. Se epäili, että akku oli loppunut. Onneksi vain akun kenkä oli löystynyt ja irronnut. Matka jatkui entistä vauhdikkaammin.
Seurasimme edessä uistattelevaa venettä. Miehet kiskoivat vähän väliä pieni harjuksia ja taimenenpoikasia ylös. Päästivät kalat tietenkin takaisin. Ihmettelimme, että mikä siinä on, kun meillä ei nappaa. Ja saman tien tunsin kuinka kala tarrasi vaappuun. "Tämä on pieni", sanoin pojille ja kelasin kalan veneen vierelle. Pieni taimenenpoikanenhan se oli. Päästin kalan takaisin. Jonkun matkaa vielä uistelimme eteenpäin.
Kello lähestyi jo seitsemää. Pumppurannan jälkeen päätimme kääntyä takaisin. Paluumatkalla ei tapahtunut mitään kummempaa. Ohitimme lähtöpaikan ja päätimme keskittyä hauen pyyntiin. Isolla hauella voisi päästä vaikka palkinnoille. Vähän aikaa myötävirtaan uisteltuamme huomasimme, että sähkömoottori alkaa hyytyä. Päätimme jatkaa kuitenkin matkaa. "Kyllä siinä akussa on vielä virtaa", Kippura totesi.
Sitten Toivion lusikkauistin tarttui pohjaan. Kippura yritti kääntää veneen takaisin päin, mutta moottori hyytyi täysin. Päätin tarttua airoihin. Onneksi Toiviolla oli reilusti siimaa kelalla. Nopein vedoin soutelin paikkaan, jossa Toivion uistin oli pohjassa. Saimme uistimen ylös.
Moottori oli edelleen eloton. Päätimme soutaa takaisin lähtöpaikalle. Onneksi sinne ei ollut kovin pitkä matka. Toivion kanssa soudimme vuorotellen Kippuran huudellessa hyviä ohjeita veneen perältä.
Pääsimme rantaan ja palautimme kilpailunumeron ja kisakortin. Pakkasimme kalastusvehkeet ja nostimme veneen kärryn päälle.
Kotimatkalla autossa oli hiljaista. Kaikki olivat pettyneitä mutta yhtä kokemusta rikkaampia.
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti