Oli perjantaiaamu, kun saavuin kämpille, Ivaloon Inarista. Edellisyönä olin Juutalla karkuuttanut ennätystaimenen, joten pieni vitutus oli päällä. Sää oli kuitenkin mitä mainioin. Puhelin käteen ja soitto Harjus-Anterolle.
-Anterolla Harjus puhelimessa ja toinen siiman päässä, Harjus-Antero vastasi puhelimeensa.
Kysyin: -Mitäs mies meinas touhuta näin perjantaina?
-Kalalle vai kaljalle?, kuului Harjus-Anteron vastakysymys.
Tuumasin siihen, että molemmat vaihtoehdot kuulostavat hyvältä, mutta jos sitä kalalle.
Antero oli kuullut uudesta kalapaikasta, Jääkaappijärvestä edellisiltana Gold-Linen kuljettajalta. Paikka olisi kuulemma hyvä, mutta sinne olisi reilusti matkaa. Lainasimme Visurin nuoremmalta maastokelpoisen auton ja lähdimme kohti pelipaikkaa.
Pääsimme tunnissa perille parin harhaan johtaneen metsäautotien kautta. Järvi oli komea. Nimeä paikalle en vieläkään tiedä. Jääkaappijärvi riittäköön.
Kalastusvehkeet esille. Olin jättänyt perhovavan kotiin jostain syystä, mutta laitoin perhotapsin uistimen kaveriksi, ja hetkeä myöhemmin ensimmäinen harri oli jo ylhäällä.
Ehdimme varmaan alle tunnin heitellä, ylös oli saatu pari syömäharria sekä kookas ahvena, kun taivaalla jyrähti. Kummallakaan ei tietenkään ollut minkäänlaisia sade- tai edes kuorivaatteita mukana, minun sadehousujani lukuunottamatta. Äkkiä kamppeet kasaan ja autolle suojaan sateelta..
Luulimme aluksi, että kyseessä olisi lyhyt, nopeasti ohimenevä sadekuuro. Myöhemmin meille selvisi, että kyseessä olikin kunnon puita kaatava ukonilma, joten ei ihmekään, että sade tuntui jatkuvan ikuisuuden.
Sateenpidosta tarpeeksi saatuamme suuntasimme takaisin maalikylään suunnittelemaan uusia seikkailuja.
Pikkusateessa näkyvyyden ollessa loistava ajeltiin pois.
Ukkosmyrskyn tuhoja.
Harjus-Antero pääsi lempipuuhaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti