Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





maanantai 3. lokakuuta 2011

Kesä 2011

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kesä oli aivan sanottaisko että syvältä. Paitsi tietenkin sekä vanhat että tutut komeat maisemat, luonnonrauha ja tietenkin kalastuksen ilo olivat jopa hiukan mahtavampia kuin ennen. Kesällä tuli kalastettua ahkerammin kuin edellisinä kesinä mutta tulos sitäkin huonompi. Esimerkiksi mittataimen jäi saamatta kun viimekesänä niitä tuli kuitenkin peräti kolme ja muutenkin ennätyksien rikkominenkin oli toispuoleista hommaa. Mutta toisaalta sen ymmärtää kun tuli hiukan laajennettua reviiriä tuolta Nellimön ja Keväjärven seudulta Ivalon pohjoispuolelle. Ja ehkä osasyynä oli taitojen ruostuminenkin.

Naajoki antoi minulle alkukesästä viidellä reissulla kuusi taimenen karkuutusta. Piti siinä käydä sitten reenaamassa väsyttelyä ja mikä olisi parempi vaihtoehto kuin hauenpyynti tähän hommaan? Uusia järviä tuli kalasteltua hiukan Ja myös positiivisia yllätylsiä sieltäkin tuli. Esimerkiksi en tiennytkään että Härkäsaareen pääsee kalhaamalla. Ja samalta kohdalta kahlasin Ivalojoen yli ensimmäistä kertaa. Ja myös Inarijärvellä uistattaminen lisääntyi. Muistankin että eräänä kauniina kesäiltana uistimet oli Kaamasnuorassa, Kaikunuorassa ja Peskanlahdessa yhteensä 8 tuntia. Ja saaliiksi saimme 42cm Taimenenpenikan Ja juuri puolikiloa rikkovan Harrin.

Ivalojoellakin kävin palauttamassa vanhoja muistoja vaan eipä tuo joki ole parantunu yhtään talvenaikana. Tyhjää saa pyytämättäki. Toki siellä kalaa on, kun osais ottaa sen kalan sieltä.

Mietitäänpäs muita harrastuksiamme kuin kalastus. Aika yleistä on metsästys. Noniin panoksia menee ja lupahinnatkin ovat suhteellisen tyyriitä. Saalista et saa myydä eteenpäin. Ja rahaa menee huomaamatta. Jos mennään vaikka karkkikauppaan (ei harrastemielessä) niin huomataan kuinka paljon rahaa menee. Mutta tosipuheessa jos lasket kalastuksen hinnan niin karkki on melko halpaa! Huomasin kesän aikana tämmöisen seikan. Kun on kysymys harrastuksesta rahanmenoa ei ajattele. Eräs tuttavani tätä vielä varmisti oman vesicrossi-harrastuksen myötä. Ja tässä tuleekin neuvo jota soveltamalla itseensä kannattaa ottaa vaari: ÄLKÄÄ AJATELKO RAHAA KUN LÄHDETTE HARRASTAMAAN! Sillä muuten se reissu jää tekemättä. Mutta takaisin kesään.

Myös Muoniojoella kouluhommissa tuli käytyä mutta. Se reissu meni vähän sivusuun johtuen rannelastasta. No enhän minä joesta malttanu pois olla, mutta onhan se hankalaa heittää "väärällä" kädellä. Tuo reissu sitten paikkaantui kun koulun järjestämä reissu Norjaan jäikin vain haaveeksi ja tilalle pukattiin reissu Hossan upeisiin maisemiin. Olihan se peruuntuminen tietty pettymys mutta hieno reissu Hossassa. Ja ensimmäisen Vapavälinein järvestäpyydetyn kirjoloheni nostin.

Keväällä suunnittelin kalareissua tunturiin vaeltamalla sopiva annos päivässä. Hieno viikonkestävä reissu oli tulossa ja kalaa olisi saanut vaikka vasemman jalan saappaalla. Mutta raha sitten loppupeleissä oli este. Nimittäin kaveri sai työpaikan ja ei sitten kerennyt reissuun. Mutta parempi kai tienata ku tuhlata. Ja Mites Itä-Inarin kisat? Mites isot Inarin kisat? Kusi ja kovasti. Ja loppukesästä sitten totesin myös tämmöisen pienen kalakaverivajauksen eikä oikeastaan ihan pienen. Mutta miten se sanonta menee? Naisia tulee ja menee mutta kalakaverit säilyy, ja eikös perhokalastajat saa parhaat naiset?

Onhan tässä tietenkin vielä siianpyynnissä käytävä mutta valitettavasti en voi nuita reissuja julkaista. Mutta minun osaltani pistetään homma pakettiin ja odotetaan innolla ensi kevättä ja ensikevään kuumotuksia. Ei nyt syksyllä muista tuota tunnetta mutta takaan että ennen jäiden lähtöä on "pakko päästä heittämään-fiilis" Siis muistakaa seurata blogia myös ensikesänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti