Pari viikkoa takaperin kyseinen luokka teki jotain, joka jää mieleeni pitkäksi aikaa. Loimme yhdessä tarinan, jonka päähenkilönä esiintyy koltankielisellä nimellään Fooma.
No kukas muu se olisikaan kuin Kippura eli Ǩiõbrr?
Olen sanaton.
Kiitoksia KOSAKU18-19! Suuri kiitos myös Hilkka Fofonoffille. Ilman Hilkan kielitaitoa ja ideaa tarinan kirjoittamisesta olisi tämäkin teksti jäänyt kirjoittamatta.
Fooma da ääkka
Piõgg
pååss da Fooma šeel kueʹl.
Fooma
lij õhttu da kuusiǩ läull.
Inn
lij čueʹcǩes da seuʹŋŋed,
da
luâđast lie jiânnai eeuʹn.
Ǩeârõkääkkažbuss
puätt seämma päikka,
ij-ka
Fooma leäkku teänab õhttu.
Âʹbrrpõlvv
sõrčč vueʹllen,
tõt
kasttad Fooma da ääkkaid.
Leekkas
Foomast lij kååvas.
Foomast
älgg põõlted,
ǥu
reʹssõõǥǥâst lij kaampâr.
Kaampâr
âpss porrmõõžž.
Ääkka
haaʹlee peälšted Fooma mieʹldd sauʹjje.
Fooma
ij haaʹled vueʹlǧǧed, ǥu kuʹvǯǯ lij ǩidd.
Tõt
lij fiin kuʹvǯǯ, leâša neälǥlaž kaampâr veekk tõn njälmmses.
Ääkka
vueʹlǧǧe sauʹjje, da kaampâr lij toođvaž.
Mââimõõzzâst
Fooma peäss rääuhast juäʹtǩǩed kueʹllšeellmõõžž.
Tuomas ja akat
Tuuli
puhaltaa ja Tuomas pyytää kalaa.
Tuomas
on yksin ja kuukkeli laulaa.
Yö
on kylmä ja pimeä,
mutta
luonnossa on paljon värejä.
Ruskamummobussi
tulee samaan paikkaan,
eikä
Tuomas ole enää yksin.
Sadepilvi
roikkuu alhaalla,
se
kastelee Tuomaksen ja mummot.
Onneksi
Tuomaksella on laavu.
Tuomasta
alkaa pelottaa,
kun
pusikossa on karhu.
Karhu
haistaa ruokaa.
Akat
haluavat pelastaa Tuomaksen mukaan etelään.
Tuomas
ei halua lähteä, kun taimen on kiinni.
Se
on hieno taimen, mutta nälkäinen karhu vie sen suuhunsa.
Akat
lähtevät etelään, ja karhu on tyytyväinen.
Viimein
Tuomas pääsee rauhassa jatkamaan kalastamista.
Yksi
ristiriita tarinasta jo löytyikin. Ruska-aikaan Virtavesien kuturauhoitus on
voimassa. (1.9-31.11) Mutta tarinassahan ei kerrottu Tuomaksen olleen järvellä
kalassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti