Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





torstai 18. lokakuuta 2018

Sevettijärvelle ja takaisin

– Mitähän tästäkin tulee, Kippura sanoi. Se taisi olla ihan ensimmäinen koulupäivämme Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Olimme ruokasalissa ja istuimme pitkän pöydän molemmin puolin, lähes vastakkain. Pöydässä istuivat myös samalle linjalle ilmoittautuneet Teme ja Eki, molemmat myös keväjärveläisiä.

Olihan siinä kasassa sellainen kvartetti, että ei varmaan ainakaan tylsiä tai hiljaisia hetkiä tulisi oppitunneilla olemaan, ja melkoista hulabalootahan ne ensimmäiset koulupäivät olivatkin.

Päivät etenivät nopeasti koltansaamen kieltä ja kulttuuria lukiessa. Teoriapainotteisten kurssien lisäksi lukujärjestykseen oli merkitty muitakin mielenkiintoisia aiheita. Lokakuussa järjestettävää kalastuskurssia  odotimme kaikkein eniten. Räjähtävän alkuhuuman jälkeen opiskelussa alkoi tasainen suvantovaihe. Päivät etenivät kuitenkin yllättävän nopeasti uusien asioiden kanssa painiessa. Kaukaisuudessa häämöttäneen kalastuskurssin ajankohtakin tuli päivä päivältä lähemmäksi.

”Nåidd nååidai suu kueʹllen”

Maanantaina puoliltapäivin pakkasimme retkieväät ja kalastuskamppeet kuomukärryyn. Pakkausoperaation jälkeen jakaannuimme kahteen autoon ja lähdimme köröttelemään kapeaa tietä Sevettijärven suuntaan. Kippuran kanssa päästiin sentään samaan autoon. Matka taittui Kippuran kalajuttuja kuunnellessa. Jossain vaiheessa joku autossa istuvista luokkatovereistamme kyllästyi päättömiin  ja päättymättömiin kalatarinoihin. – Voi saatana! hän huusi. – Kerropa sama saameksi! Loppumatka istuttiin hiljaa.

Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme perillä kohteessa. Porotila Sanilan pihalla porukka jaettiin neljän hengen huonekohtaisiin ryhmiin. Päästiin tai jouduttiin Keväjärven poikien kanssa samaan porukkaan. Majapaikkoihin tutustumisen jälkeen oli ruokailun vuoro. Maittavan ruokailuhetken jälkeen riensimme pihamaalle verkkojen selvittelyyn. Se sujui yllättävän hyvin isolla porukalla, kokeneempien opastaessa ensikertalaisia.

Onnistuneiden verkkosulkeisten jälkeen hypättiin taas ajoneuvoihin ja matkattiin moottorimarssia lyhyen matkan verran vesistön äärelle. Ensimmäinen kalapaikka oli pieni lampi, johon laskimme vain kaksi verkkoa. Seuraava verkkopaikka olikin sitten huomattavasti suurempi vesialue. Kahden veneen voimin laskimme järveen kaikki mukana olevat verkkomme. Rantaan palattuamme sää viileni nopeasti. 


”Poorri ooumaž tätt leeʹd rääuhast poorrâmääiʹj”

Hyvin nukutun yön ja tukevan aamiaisen jälkeen lähdettiin taas verkoille. Lammen rannalle saavuttaessa Ekiä jännitti. – Onkohan siellä mitään, hän tuumaili. – On, on, tietenkin on, sanoi puolestaan Kippura. Eikä hän ihan väärässä ollut. Kahden tukevassa kunnossa olevan siian lisäksi verkoissa oli myös hyvänkokoinen harjus. Saaliin oikeaoppisen käsittelyn opettelun jälkeen matka jatkui isomman järven rannalle. Järven rannalla jaettiin porukka kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä kokisi verkot, toinen lähtisi toisella veneellä järvelle kuvaamaan verkon nostoa ja kolmas jäisi rannalle odottelemaan. Minä pääsin kuvausveneen soutumieheksi. Se oli mieluinen tehtävä – mukavaa vaihtelua pelkille kalastushommille. Kalaverkkojen kokemisporukka selvisi hyvin tehtävästään. Siiat olivat liikkuneet yön aikana, ja saalis oli verkkomäärään nähden kohtalainen. Rannalle odottelemaan jäänyt porukka sai vastuulleen perkuuhommat. Päivän kalasaalis päätyi savustuspönttöön. Majapaikkaan palattuamme vietimme hetken koulutehtävien parissa. Koltansaamenkielisen kalasanaston tankkauksen jälkeen kävimme taas pienellä porukalla kokemassa verkot. Siltäkään reissulta ei tarvinnut tyhjin käsin palata. Illan tullen syötiin sitten reilusti savukalaa.



Keskiviikkoaamuna herättiin hyvissä ajoin. Porotila Sanilan henkilökunnan loihtiman ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen suuntasimme jo tuttuun tapaan verkon nostoon. Ensimmäiset verkot ammottivat tyhjyyttään. Ei ollut kala liikkunut yön aikana. Pieni pelko tyhjänpyyntireissusta kummitteli jo mielessä, kun lähdettiin Teemun ja muutaman muun kalastuskurssilaisen kanssa toiselle järvelle verkon nostoon. Teemu nosteli varmoin ottein verkkoja ja minä seurasin puittion paikalta touhua. Alkoihan sieltä lopulta nousta saalista, pulskassa kunnossa olevia siikoja, mutta ei kuitenkaan ihan edellisen päivän tahtiin. Saatiin kuitenkin ruokakurssille tarvittavat kalat. Rannalle päästyämme perkasimme kalat ja selvittelimme verkot. Majapaikkaan palattuamme pakkasimme tavarat kärryyn. Peräkärry jätettiin porotilan pihalle odottelemaan paluumatkaa. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä piipahtamassa Näätämön marketeissa ja rajan takana Neidenissä. Neidenissä tutustuimme paikallisen museoon. Ä'vv Skolt Sámi museum oli todella hieno paikka.




Kiitos: Hanna-Maaria, Ääʹrhep, Pavlo, Janica, Porotila Toini Sanila, ǩiõllmäästra ja Kosaku 18–19.

-Harjus-Antero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti