– Mitähän tästäkin tulee, Kippura sanoi. Se taisi olla ihan
ensimmäinen koulupäivämme Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Olimme
ruokasalissa ja istuimme pitkän pöydän molemmin puolin, lähes vastakkain.
Pöydässä istuivat myös samalle linjalle ilmoittautuneet Teme ja Eki, molemmat
myös keväjärveläisiä.
Olihan siinä kasassa sellainen kvartetti, että ei varmaan
ainakaan tylsiä tai hiljaisia hetkiä tulisi oppitunneilla olemaan, ja melkoista
hulabalootahan ne ensimmäiset koulupäivät olivatkin.
Päivät etenivät nopeasti koltansaamen kieltä ja kulttuuria
lukiessa. Teoriapainotteisten kurssien lisäksi lukujärjestykseen oli merkitty
muitakin mielenkiintoisia aiheita. Lokakuussa järjestettävää
kalastuskurssia odotimme kaikkein
eniten. Räjähtävän alkuhuuman jälkeen opiskelussa alkoi tasainen suvantovaihe.
Päivät etenivät kuitenkin yllättävän nopeasti uusien asioiden kanssa painiessa.
Kaukaisuudessa häämöttäneen kalastuskurssin ajankohtakin tuli päivä päivältä
lähemmäksi.
”Nåidd nååidai suu kueʹllen”
Maanantaina puoliltapäivin pakkasimme retkieväät ja
kalastuskamppeet kuomukärryyn. Pakkausoperaation jälkeen jakaannuimme kahteen
autoon ja lähdimme köröttelemään kapeaa tietä Sevettijärven suuntaan. Kippuran
kanssa päästiin sentään samaan autoon. Matka taittui Kippuran kalajuttuja
kuunnellessa. Jossain vaiheessa joku autossa istuvista luokkatovereistamme
kyllästyi päättömiin ja päättymättömiin
kalatarinoihin. – Voi saatana! hän huusi. – Kerropa sama saameksi! Loppumatka
istuttiin hiljaa.
Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme perillä kohteessa.
Porotila Sanilan pihalla porukka jaettiin neljän hengen huonekohtaisiin
ryhmiin. Päästiin tai jouduttiin Keväjärven poikien kanssa samaan porukkaan.
Majapaikkoihin tutustumisen jälkeen oli ruokailun vuoro. Maittavan ruokailuhetken
jälkeen riensimme pihamaalle verkkojen selvittelyyn. Se sujui yllättävän hyvin
isolla porukalla, kokeneempien opastaessa ensikertalaisia.
Onnistuneiden verkkosulkeisten jälkeen hypättiin taas
ajoneuvoihin ja matkattiin moottorimarssia lyhyen matkan verran vesistön
äärelle. Ensimmäinen kalapaikka oli pieni lampi, johon laskimme vain kaksi
verkkoa. Seuraava verkkopaikka olikin sitten huomattavasti suurempi vesialue.
Kahden veneen voimin laskimme järveen kaikki mukana olevat verkkomme. Rantaan
palattuamme sää viileni nopeasti.
”Poorri ooumaž tätt leeʹd rääuhast poorrâmääiʹj”
Hyvin nukutun yön ja tukevan aamiaisen jälkeen lähdettiin
taas verkoille. Lammen rannalle saavuttaessa Ekiä jännitti. – Onkohan siellä
mitään, hän tuumaili. – On, on, tietenkin on, sanoi puolestaan Kippura. Eikä
hän ihan väärässä ollut. Kahden tukevassa kunnossa olevan siian lisäksi
verkoissa oli myös hyvänkokoinen harjus. Saaliin oikeaoppisen käsittelyn
opettelun jälkeen matka jatkui isomman järven rannalle. Järven rannalla jaettiin
porukka kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä kokisi verkot, toinen lähtisi toisella
veneellä järvelle kuvaamaan verkon nostoa ja kolmas jäisi rannalle
odottelemaan. Minä pääsin kuvausveneen soutumieheksi. Se oli mieluinen tehtävä
– mukavaa vaihtelua pelkille kalastushommille. Kalaverkkojen kokemisporukka
selvisi hyvin tehtävästään. Siiat olivat liikkuneet yön aikana, ja saalis oli
verkkomäärään nähden kohtalainen. Rannalle odottelemaan jäänyt porukka sai
vastuulleen perkuuhommat. Päivän kalasaalis päätyi savustuspönttöön.
Majapaikkaan palattuamme vietimme hetken koulutehtävien parissa.
Koltansaamenkielisen kalasanaston tankkauksen jälkeen kävimme taas pienellä
porukalla kokemassa verkot. Siltäkään reissulta ei tarvinnut tyhjin käsin
palata. Illan tullen syötiin sitten reilusti savukalaa.
Keskiviikkoaamuna herättiin hyvissä ajoin. Porotila Sanilan
henkilökunnan loihtiman ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen suuntasimme jo tuttuun
tapaan verkon nostoon. Ensimmäiset verkot ammottivat tyhjyyttään. Ei ollut kala
liikkunut yön aikana. Pieni pelko tyhjänpyyntireissusta kummitteli jo mielessä,
kun lähdettiin Teemun ja muutaman muun kalastuskurssilaisen kanssa toiselle
järvelle verkon nostoon. Teemu nosteli varmoin ottein verkkoja ja minä seurasin
puittion paikalta touhua. Alkoihan sieltä lopulta nousta saalista, pulskassa
kunnossa olevia siikoja, mutta ei kuitenkaan ihan edellisen päivän tahtiin.
Saatiin kuitenkin ruokakurssille tarvittavat kalat. Rannalle päästyämme
perkasimme kalat ja selvittelimme verkot. Majapaikkaan palattuamme pakkasimme
tavarat kärryyn. Peräkärry jätettiin porotilan pihalle odottelemaan
paluumatkaa. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä piipahtamassa Näätämön
marketeissa ja rajan takana Neidenissä. Neidenissä tutustuimme paikallisen
museoon. Ä'vv Skolt Sámi museum oli todella hieno paikka.
Kiitos: Hanna-Maaria, Ääʹrhep, Pavlo, Janica, Porotila Toini Sanila, ǩiõllmäästra ja Kosaku 18–19.
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti