Keväjärven Siikapilkit Peuravuonolla

Ikkunan takana tuulenvire huokaili hiljaa, loppukevään aikaisessa aamussa, suuriksi kasvaneiden pihapuiden oksistoissa. Keittiön ikkunan edessä aamukahvia juodessa, mielen maisemat olivat oudolla tavalla haikeat. Olohuoneen suunnalta kuuluva puhelimen soittoääni ei antanut kuitenkaan tilaa perusteellisemmalle mielen tutkiskelulle joten se saisi odottaa.

- Päivää, lähdin tulemaan Inarista, munkit on matkassa, sanaili henkilö puhelimen kaiuttimessa. -Niin joo, nähdään vähän ajan päässä Ivalossa, sanoin ja katkaisin puhelun. Tässähän tulee taas kiire, että saadaan munkit ajoissa kisapaikalle. Pukeuduin ja kasasin pilkkivehkeet ennätysvauhtia, heitin kamppeet autoon ja lähdin ajamaan Ivaloa kohti.

Tarkalleen kello kymmenen yli kymmenen olin munkkikuorman kanssa Keväjärven Peuravuonon rannalla sijaitsevalla kisapaikalla. - On sulla mahtavat munkit, vitsaili ilmottautumispaikan suunnalta tuleva, minulle tuntematon viikseksäs pilkkimies. - Näin on, vastasin ja jatkoin pysähtymättä matkaani, aina kisateltalle asti. Kisapalaverissa omalle kohdalle napsahtaneet talkoohommat olivat nyt suoritettu.

Kävelin parkkipaikalle sijaitsevalle autolleni ja pukeuduin enolta  noin 15 vuotta sitten saamaani vanhaan kaamasen kansallisasuuni ja asettelin myös puukon vyölle. Muistelin enon sanoneen, että hopean eri sävyissä välkkyvä asuni on oikea saamamiehen haalari. Kysyin, että mistä sen oikein tunnistaa, että onko haalari tyhjänpyytäjän vai saamamiehen? Hajusta, eno vastasi.

Hetken kuluttua olin taas kisapaikalla täyden pilkkivarustuksen kera. Ilmoittauduin mukaan koitokseen ja lähdin 15 euroa köyhempänä siirtymään jonon jatkeena järven jäälle. 

Kilpailu alkoi ja ehdin pilkkiä pari minuuttia rauhassa, kunnes kuulin selkäni takaa lähestyvä raskaat askeleet. Katsahdin tulijan suuntaan ja tunnistin hänet heti. Artohan se siellä kahlasi loskan seassa, jäätä pitkin, minua kohti. 

Arto liittyi seuraan ja aloitti pilkkimisen. Melko nopeasti mies nostikin pilkkiavannosta ensimmäisen ahvenen. - No niin! Pääset sentään puntarille, huudahdin ja jatkoin pilkkimistä. Omalla kohdalla peli avautui vain hetkeä myöhemmin. - Ahven tuli, sanoi peukaloa heilutteleva pilkkikaverini. Hetken aikaa vielä pilkittiin samoilla paikoilla. Sitten siirryttiin hieman etäämmälle rannasta.

Seuraavalla avannolla tuplasin ahvensaldoni. Yksi ahven per avanto, ajattelin uutta reikää  jääpeitteeseen kairatessani. Sama tahti jatkui aina neljänteen reikään asti, mutta sen jälkeen oli hiljaista kalojen suhteen. - Perhana käänsi tuulen pohjoiseen, kuulin lähietäisyydellä istuvan Arton sanovan. Kilpailualue oli rajattu heikon jää tilanteen vuoksi edellisvuosia pienemmäksi. Arto veisteli vitsiä siitäkin, - taitaapi olla, että kilpailun järjestävä taho on rajannut parhaat ottipaikat tahallaan pois, lähtevät sitten huomenna porukalla virkistäytymään, jäälle siikaa kiskomaan.    

Kolme tuntia hurahti yllättävän nopeasti, lisää kalaa ei löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta.

Kilpailuaikaa oli vielä tunti jäljellä, kun aloin kikkailemaan ja sitomaan siiman nokkaan siikapilkkejä. Ei edes kova tuuli ja kohmeiset sormet hidastaneet. No ei auttanut sekään. Kisapaikan rannasta kajahtanut merkkiääni, pysäytti kuitenkin epätoivoiseksi muuttuneen yrittämisen.

Punnituspaikalla näytti olevan jo porukkaa. Painavan näköisistä, kilpailunumeroin varustetuista, muovikasseista päätellen näyttivät olevan saamahenkilöitä kaikki. Tosin poikkeuksiakin oli, sillä Kippura ja Teme esittelivät tyhjiä pussejaan ja kertoivat kalojen kiertäneen kaukaa koukut ja myös ne etukäteen varmana pidetyt ottipelit.

Punnituksen jälkeen koitti vartin protestiaika, jonka aikana arvottiin hienoja tavarapalkintoja kaikkien kilpailuun osallistuneiden ja arvan lunastaneiden kesken. Ei osunut edes arpa omalle kohdalle. Juuri ennen sarjapalkintojen jakoa, Arto ilmoitti lähtevänsä kotia kohti.  Minä lupasin käydä pokkaamassa palkinnon jos joku palkinto tulisi. Miestensarjan viimeinen hajasijoituspalkinto jaettiin kilpailussa 18. sijoittuneelle pilkkimiehelle, joka oli Arto! Kilpailun alkumetreillä saatu ahven painoi kokonaiset 160 grammaa.

Kilpailuun osallistui yhteensä 73 pilkkijää. Kilpailun suurin siika painoi 432g. Siikapilkkien viralliset sarjatulokset löydät täältä: https://www.facebook.com/KevajarvenSiikapilkit/ 
Ensi vuonna uudestaan.

-Harjus-Antero