Pääsiäiskalaa

Ääni tunkeutui unen läpi, joku hiippaili käytävällä. Askeleet lähestyivät, lähenivät uhkaavasti ja nopeasti. Olin valveilla, varuillaan ja yritin ennustaa salaperäisen hiiviskelijän seuraavaa siirtoa. Pidättelin vaistomaisesti hengitystä ja pelkäsin tulevaa, katsellessani hitaasti alaspäin aukeavaa makuuhuoneen ovenkahvaa. Tapahtumaketjun loput tarkat muistikuvat ovat edelleen hämäränpeitossa, makasin peiton alla ja kuulin lapsen äänen, hän kutsui minua äänellään - Isi, isi nyt on aamu! 

Nousin ylös sängystä ja lähdin etenemään keittiön suunnalta kuuluuvaa ääntä kohti, taidolla ja tuurilla onnistuin väistämään kaikki käytäville levitetyt lelut ja Lego-Palikat. Taitaapi tulla tuosta pojasta ihan oikea rumpali, ajattelin kokeellisen kuuloista kovaa ja rytmikästä kattiloiden kansien paukutusta kuunnelessani. Keittiössä loputkin unihiekat karisivat nopeasti pois silmäkulmista ja samalla rahalla irtosivat vaikutkin korvista, aamulla kello viisi.

Nimensä veroisesti alkanut pitkäperjantai eteni arkirutiineja noudattaen. Yhdeksän aikaan jalokala Jukka soitteli ja hoputti - Eiköhän sitä lähetä jo sinne mökille ja pilkille. Ilmoitin olevani valmis ja hetken kuluttua istuinkin jo Jukan auton kyydissä. Nellimintie oli  pehmeässä kunnossa, eikä autonperässä kärynpäällä matkustava moottorikelkka, ainakaan helpottanut matalalla maavaralla varustetun henkilöauton etenemistä. Hitaasti ja varmasti ryömimme kuitenkin perille.

P-paikalla purettiin kamppeet autosta ja laskettiin kelkka alas kärryltä. Rekeä Jukalla ei ollut joten muutaman kerran jouduttiin kamppeita kelkkomaan mökille. Mökillä purettiin tavarat, keitettiin kahvit ja haukattiin muutamat leivät. Eväshetken jälkeen hyökkäsimme mökki järven jäälle pilkille. 

Heti alusta lähtien kaikki näytti hyvältä, kalat näyttivät olevan liikkeellä ja kovalla syönnillä. Jukan kanssa nosteltiin harjuksia pilkkiavannoista jääpeitteen päälle ihan solkenaan. Yhtään isompaa yksilöä ei kuitenkaan onnistuttu vielä tavoittamaan. Tunnit kuluivat jäällä istuen nopeasti, eikä kelissäkään ollut mitään valittamista. 

Jossakin vaiheessa havaitsimme vastarannalla liikettä, joku siellä näytti hiihtelevän. Mietiskelin, että mihinhän se suksimies on suksimassa, kun päättäväisesti ja nopeaan tahtiin mökkiä kohti lykkii. No Artohan se tietenkin oli, kukapa muukaan. Vähän aikaa siinä vielä porukalla pilkittiin, eipä ne harrit siitä silti suurentuneet ja Artokin alkoi jo kyllästyä sintti luokan kalojen narraukseen. Jukallakin tuntui olevan mielessään jotakin, sen verran hiljaiseksi yhtäkkiä meni. Järvenselälle se näytti tuijottelevan ja aloin olla jo hieman huolissani, kunnes huomasin vastarannalla liikettä. Kaksi hahmoa näytti tulevan jään yli meitä kohti. Toinen hiihti ja toinen käveli kelkanjälkeä pitkin. Kerättiin pilkkivehkeet kasaan ja tuijotettiin rivissä tulijoita. Jonkin ajan kuluttua tunnistimme hahmot. Tiimi vahvistui taas yllättäen kahdella jämäkällä miehellä. Komennettiin uudet tulokkaat saunan lämmitykseen.

Seuraavana aamuna pilkittiin vielä hetken verran koko porukan voimin. Ei ne kalat siitä vieläkään suurentuneet. 

Arto joutui lähtemään päivällä takaisin kylän pintaan työhommiin ja Teme lähti samalla kyydillä. Kippuran ja jalokala miehen kanssa ei luovutettu, kierrettiin kaikki lähiseudun lammet ja järvet läpi. Pilkittiin ihan tosissaan, saatiin hyvän kokoisia ahvenia ja yksi hauki, mutta isommat harrit eivät meille näyttäytyneet. Illan päälle saunottiin. 

Viikonloppu hurahti taas nopeaa vauhtia ohitse ja sunnuntai aamuna hyvästelimme haikein mielin majapaikkamme ja hiljennyimme kukin tahoillamme pääsiäisen viettoon.

-Harjus-Antero