Heinäkuun viimeinen reissu

Olin jo pitkään miettinyt lähteväni vielä kerran tälle kesälle Ivalojoelle, joten ei käynyt mielessänikään kieltäytyä kun paikallinen kauppamies, Visurin Jose, tuli tapaamaan minua töissä ja kysäisi lähdettäiskö viikonlopuksi mökille taimenta tappaamaan. Sovittiin sitten, että töiden jälkeen kaupan kautta joelle. Kaupasta evääksi makkarapaketti, pussi leipää ja janojuomaa jokunen pullo. Suunta Tolosta kohti. Mökille päästyämme kantamukset vietiin suoraan jokiveneeseen ja kone käyntiin. Kalareissu saattoi alkaa.

Perjantai-ilta meni uistellessa pitkin jokea. Välillä pysähdyttiin rantaan heittelemään. Tarjolla oli puukalaa ja lusikkaa joka lähtöön, mutta taimen ei vaan tuntunut olevan ottituulella tai se oli poissa koko joesta. No, epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia toimenpiteitä, joten ei muutakuin jokiveneen ankkurit alas ja perhovehkeet esille.

Pari heittoa ja kiinni oli! Vonkaleen taisteluhalusta pystyin päättelemään kyseessä olevan TODELLA pienen yksilön. Väsytyksiä ei juuri tarvittu ja kala oli veneessä. Katsaus kalaa, koukut irti, nopea kuva hirmu saaliista ja tammukka takaisin veteen.


Hurja saalis ja ylpeä perhomies jossain päin Ivalojokea.


Loppu ilta menikin melko hiljaisissa merkeissä. Muutama mittaharjus vieheisiin tarttui, mutta niistä luovuttiin heti koukuista irroituksen jälkeen sillä taimentahan tänne oltiin pyytämään tultu.

Hiukan ennen kahtatoista perjantai- iltana päätimme siirtyä saunaa lämmittämään. Kolme tuntia juomineen saunassa vierähti. Siinä vaihettiin mietteitä taimenten olinpaikasta, paikattomuudesta, veden korkeudesta, ja kaikesta muusta mikä saattoi liittyä taimenten tuntemattomaan sijaintiin, mutta vastauksia emme keksineet millään.

Lauantaina lähdimme heti aamusta uusin silmin ja mielin taimenen metsästykseen. Siinä taas meni tunti toisensa jälkeen ilman mitään havaintoa kaloista. Välillä uistatellen, välillä raivopäissään rannalta heitellen. Ja kaikkea tarjottiin. Aikoinaan hyviksi havaituista paikoista ei vaan tuntunut taimenta löytyvän.

Virhearvio heitossa ja tuloksena käsin selvittä-
tön ampiaspesä hyrräkelan puolalla. Puukolle
tuli töitä.


Pitkään jatkunut hiljaisuus alkoi valaa epäuskoa joukkoomme. Virrassa heiteltiin pitempikin tovi. Sitten se tapahtui. ''NYT ON KIINNI!'' jonka jälkeen pettynyt ''Taitaa olla harri''

Otettiin yksi harri ihan vaan paistokalaksi ja erään eräkämpän nuotiopaikalle paistohommiin. Vielä loppuilta uistelua ja takaisin mökille nukkumaan. Sunnuntaina heinäkuun viimeisenä pakkasimme tavarat ja lähdimme nöyrinä ajelemaan Ivaloa kohti. Mittataimen saalis jäi pyöreään nollaan ja menetyksinä oli kuparimepsi ja lotto bete. Että jäi vähän reissu miinuksen puolelle siltä osin. Mutta tulipahan tehtyä.