Vettä oli sadellut jo pari päivää ja mieleni teki kalalle. Sen sijaan että menisin Ivalo River Campingin baarin puolelle juomaan. Vesisade oli hieman tauonnut päivällä ja säätiedotus näytti siltä että yö olisi sateeton, joten eikun soittoa kavereille. Oli niin huono keli että kukaan ei viitsinyt lähteä. Soitin vielä tätini miehelle, Tuukalle joka oli lomailemassa Keväjärvellä. Hän kertoi harkitsevansa asiaa koska huomenna hänen tulisi auttaa setääni kattoremontissa. Oli kerenny luvata jo. Menin vierailemaan ja moikkaamaan sukulaisia ja kysymään onko sielä halukkaita kalalle lähtiöitä. Tuukan poika, serkkupoikani Tommi oli valmis lähtemään kalalle. Tuukan kanssa päätimme, että lähden Tommin kanssa kahdestaan, ja että joku heittää ja hakee meidät pois sitten yöllä Hoikkaniementien päästä. No ei muutakuin Kamat kasaan ja joelle Ivalossa piti käydä hakemassa kalakamppeeni ja ostamassa makkaraa. Alumalompolon rantaan ja hiukan kävelyä, VIIMEINKIN JOELLA!
"Jos tänään saan mittataimenen...
... jätän koko joen rauhaan loppukesäksi" sanoin Tommille kun kasasimme vavat ja kiinnitimme uistimet siimaan. Sitten se alkoi, heitto heiton perään ja kalat tuntuivat olevan Sammakkoselän pohjassa, eli aika kaukana. Kuljimme jokea tulipaikalta ylöspäin, jokaisessa hyvässä montussa ja akanvirrassa heitellen. Kun saavuin tuon suvannon alle jossa ennen juhannusta karkuutin +2kg Taimenen, silloin tunsin jonkun nykivän. Tammukka hyppäsi korkealle ilmaan ja samassa näin kuinka Rapala lentää kalan suupielestä. "Se oli melko pieni" ajattelin ja jatkoin tämän "kelatyhjäksi-suvannon" yläpäähän. Nimen suvanto on saanut juurikin tuosta karkuutuksesta. Kun olin aivan kuohujen kupeessa, suvannon yläpäässä heittelemässä, muistin tuon Taimenen, joka oli noin kolmea kammen kierrosta lukuun ottamatta vetänyt kaikki siimat puolalta ennenkuin lähdin perään. Rantakivikossa sählätessäni päästin siiman löystymään hetkeksi ja kalan karkaamiseksi. Nyt muistin sen ottaneen Nilsmateriin ja vaihdoin vaappua ja heitin täysin samoin kuin viimeksi. KALA, oli jossain muualla. Tommi tuli perässäni ja parikin kertaa sain irroitella koukkua puusta ja milloin mistäkin. Matkamme jatkui edelleen ylöspäin jokea ja huomasin Tommilla pieniä epäuskoisuuden ja luovutuksen merkkejä. Saavuimme "100 metrin-montulle" Tuolle montulle josta lapsuudenystäväni Rantala sai noin 1,5kg Taimenen, joskus aikoinaan. Tuolloin olin nähnyt kun Rantala väsyttää kalaa ja menin apuun. Haavi oli tietenkin jäänyt kotiin. "Mie tuon tämän kalan sinne rantaan, ota kiinni ja juokse niin kauas kun jaksat! Oletko valmis?" sanoi Rantala. Nyökkäsin ja vastasin "selvä!" Silloin hän kiristi jarruaan ja alkoi vetämään kalaa väkisin rantaan, tiukka ote kalan niskasta ja 100 metrin päähän joesta. Siihen päätin pysähtyä ja siinä tuo monttu sai nimensä. Nyt kuitenkin vinkkasin Tommille "näin saa varmasti jonkun kalan" ja annoin hetken Nilsmasterin lipua tuossa montussa, virran uittamana, ja ei mitään. Kalastin nopeaa vielä kosken niskalle saakka ilman tulosta. "Onpa kumma kun kumpikaan ei ole saanut yhtään kalaa, normaalisti pieniä harreja saa niin paljon kuin jaksaa nostaa" sanoin Tommille.
Tulet!
Päätimme lähteä paistamaan makkaraa, alkuun tulet ei meinannu syttyä. Kuitenkin saimme makkarat paistettua. Kahvia en viitsinyt keittää, koska Tommi ei kahvia juonut. Tulet melkein jo kerkesivät sammua, mutta teimme oikeen kunnon roihut tylsyyksissämme. Päätin käydä vielä heittämässä muutaman kerran "tulipaikan-suvannossa" Tommi tuli seuraamaan viereeni. Heitin epäuskoisena monta kertaa ennen kuin vaappuni meni sekaisin siiman kanssa ja pyöri pinnalla minua kohti. Aivan jalkojeni juuressa olevasta pienestä montusta nousi mittataimen ja yritti ottaa tuohon sekaisin olevaan uistimeen. Juuri noustessaan näin sen veteen ja vastaisku oli täydellinen. Tunsin kalan vavassani mutta koukuista se ei saanut kiinni. Selvitin siiman ja heitin uudestaan, ei mitään ennen kuin siima meni sekaisin taas. Taas kala pärskäytti hieman vettä ja tuntui vavan päässä, mutta sekaisin olevasta vaapusta ei ilmeisesti saa kiinni kovin hyvin. Tällä kertaa en selvittänyt sitä vaan heittelin niin että vaappu pyöri pinnalla. Kalaa ei näkynyt. Vaihdoin ison sinihopean räsäsen helmilusikan, ja näin kalan seuraavan sitä mutta ei ottanut. Nyt jopa tämänkin laitoin sekaisin ja yritin saada kalan innostumaan, ei mitään vaikutuksia. Kävimme vielä hiukan alempana heittelemässä jotta kala hiukan rauhoittuisi ja kun palasimme takaisin, niin kala ei antanut merkkiä olemassaolostaan. Lähdimme kotiin ja käveleskellessäni totesin taas tutun lausahduksen "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä" Päätin lähteä Ivaloon! Tarkoituksena ei ollut lähteä juopottelemaan, mutta hetken mietittyäni kuinka heikko reissu on takana, ei kalan kalaa kahden miehen voimin. Päätin, Keväjärveltä Tuukka mukaan ja Ivalo River Campingiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti