Olen yrittänyt pukea
sanoiksi tätä tarinaa aiemminkin – siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina on puuttunut
jokin palanen. Se ratkaiseva palanen, jonka avulla saisin tarinasta ehjän. Yöllä näin kuitenkin taas
unta joenrantaa pitkin hiippailevasta lierihattupäisestä miehestä. Tunnistin miehen kasvot, olinhan nähnyt hänet kerran
aiemminkin. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui monta vuotta sitten. Jälleennäkeminen
herätti ristiriitaisia tunteita.
Helteinen kesä oli
tavottanut Keväjärven. Muutamaa päivää aiemmin olimme päässeet koulusta kesäloman viettoon. Siihen aikaan ei tarvinnut mennä edes kesätöihin. Sai vain
lomailla ja käydä joka päivä kalalla. Eikä reissuja tarvinnut edes suunnitella.
Kaikki tapahtui omalla painollaan.
Otimme virvelit ja hyppäsimme pyörien
selkään. Pyöräilimme lähilammelle ja tarkistimme edellispäivänä sinne
virittämämme katiskat. Pari isoa ahventa oli uinut yön aikana katiskoihin. Päätimme ottaa ne mukaamme, jotta olisi kotiin viemistäkin. Minua muutaman vuoden nuoremalla veljelläni oli
matkassaan uudenkarhea haspeli. Itselläni oli vielä siihen aikaan umpikela. Heittelimme jonkin aikaa lammella,
mutta saalis jäi laihaksi. Päätimmme lähteä takaisin kotiin. Kotimatkalla poikkesimme
kuitenkin eräällä joella. Se oli siihen
aikaan hyvä kalapaikka. Joessa ui isoja harjuksia, kirjolohia, taimenia,
ahvenia, siikoja ja haukia. Vieheen heittäminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä
rannat olivat pusikkoisia. Niinpä jo ensimmäisellä heitollani onnistuin saamaan
vieheeni kiini koivunlatvaan.
Jonkin aikaa siinä meni,
että uistimen sai irti. Pian kuulin jonkun halkovan puita jokivarressa. Kohta
haistoin jo nuotion savun. Ajattelin, että velipoika on sytyttänyt nuotion. Päätin
lähteä itsekin nuotiolle kahvinkeittoon. Nuotiota lähestyessäni huomasin, että
tulilla istuukin outo mies. Mies näki minut ja kysyi, olinko saanut kalaa.
Kerroin, ettei kalaa ollut tullut. Mies
kaivoi repustaan ison taimenen fileet ja sanoi, että on tässä sinullekin
syötävää. Keitimme kahvit ja paistoimme fileet nuotiolla. Kysyin jossain
vaiheessa mieheltä, oliko hän paikallisia. Mies vastasi olevansa Ruotsista. ”Suomen
ja Ruotsin rajalla sijaitsevassa pienestä kylästä”, hän tarkensi. Mies kertoi
uskomattomia tarinoita entisistä ajoista. Osaa niistä epäilin jo silloin
keksityiksi, mutta hyvä tarinankertojahan osaa vähän värittää juttujaan.
Mies kertoi omistaneensa
nuoruudessaan samanlaisen kelan kun minulla oli. Sen jälkeen hän pyysi kelaani
lainaksi. Hän aikoi käydä jokivarressa testaamassa sitä. Mies lähti kelani
kanssa joelle, ja minä jäin vartioimaan, ettei nuotio leviäisi. Aikaa kului,
eikä miestä kuulunut takaisin. Aloin olla jo vähän huolissani. Saman tien joku
lähestyi raskain askelin pusikon takaa. Se oli velipoika, joka oli jo kyllästynyt
virvelöintiin. Keitimme uudet kahvit ja paistoimme makkarat. Kysyin Ilkalta, oliko
hän nähnyt lierihattupäistä miestä jokivarressa. Ei ollut kuulemma näkynyt.
Kerroin, että olin lainannut jollekin oudolle äijälle virveliäni. Varmaan se
kohta kyllästyy nakkelemaan ja tulee tähän tulille meidän kanssamme, totesin.
Sanoin vielä, että äijä osasi kertoa uskomattomia kalatarinota. Sellaisia
tarinoita, että niistä voisi kirjoitaa vaikka kirjan. Kohta hän kertoo niitä
varmaan lisää, jatkoin. Ilkka vähän epäili, mutta uskoi kuitenkin.
Vähän aikaa siinä vielä
tulistelimme. Ilkka jäi vahtimaan tulta, ja minä menin katsomaan, onko mies
saanut kalaa. Joella ei näkynyt ketään. Kävelin monta kilometria jokivartta
pitkin, mutta miestä ei löytynyt.
Paluumatkalla huomasin, että yhtä jokirannan puuta vasten nojasi pitkä
keppi. Se oli koivusta tehty onkivapa. Paksussa
siimassa ei ollut ollenkaan kohoa, vain paino ja koukku. Jätin vavan siihen ja
kävelin takaisin nuotiolle. Sanoin Ilkalle, että ei näkynyt äijää eikä
virveliä. Vähän aikaa siinä kiroilimme. Sammutimme nuotion ja lähdimme kotimatkalle.
Matkalla mietimme, mitä kertoisimme kotona. Sovimme, että emme puhuisi mitään
siitä mystisestä miehestä. Eikä sanaakaan siitä, että virvelini oli varastettu.
Seuraavana päivänä
kävin ostamassa uuden virvelisetin.
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti