"Sano Kippuralle että pari bomberia pikana!"

Kuului kaverini suusta illalla kun tupakkaa yritimme keinolla millä hyvänsä pummata kyliltä yöllä. No 2 kpl olin valmistanu ja lupauduin seuraavana päivänä valmistamaan lisää nuita ainutlaatuisia perhojani kunhan ensin käytäisiin Suutai-Sepon kalastusvälinekioskissa koukkuja hakemassa, ja ehkä vähän materiaaliakin. No niin koitti aamu ja Sarre tuli herättämään minut luolastani. Ivalo River Camping oli ensimmäinen osoitteemme. Enhän voinut mitään perhoja kuvitellakkaan sitovani ilman tupakkaa ja kahvia. Terassilla kuulin että oli Sarre ja Jönssi menossa Näätämöjoelle lohta pyytämään ja että kuulemma sitä ihan kiitettävästi sieltä tuleekin ja että seuraavana iltana olisimme jo takaisin kotiseudulla Ivalossa. En kauaa miettiny kun jo sanoin että voisin lähteä jos otatte minut mukkaan. Ja niin sitten Suutari-Sepon kautta lähdettiin perhonsidontaluolaani sitomaan jos jonkinmoista lohiperhoa. Toistakymmentä perhoa sidoin meille reissuun mukaan ja kohta jo oltiinkin menossa.

Ite lähdin edellä kävelemään, kun pojat pakkasivat mönkijän ja lähtivät sillä. 12km oli taivallettavana ja sitä tahtia ilman kantamuksia kävelinkin. Pojat jopa ihmettelivät sitä kuinka kauas olin kerennyt kävellä ennenkuin he saivat moottoriajoneuvollansa minut kiinni. Kilometrin päähän kerkesin siitä mihin mönkijä jätettiin maastoliikenneluvan riittämättömyyden vuoksi. Mutta eipä siitä enää pitkästi ollut. Ja päästiin joelle niin kaljan korkkasin ja katsoin Opukasnivan niskaa. Komeasti pojilla oli nousuja pinta Bomberiin ja Jönssi jopa karkuuttikin yhen titin (titti<3,5kg) niskalla. Kohta se jo alempana huutaa että kiinni on ja kun pääsen paikalle niin hädintuskin kerkeän saada tiedon mahdollisesta jalka luokan kalasta eli 3,5kg aina 7 kiloon saakka. Sekin irtosi pirulainen. Pääsin takaisin ylös niskalle ja Sarre ilmoittaa niskalla olevan kalaa. Punamustan foamista rakennetun Bomberin sidoin siiman nokkaan ja kosken nielusta lasahtaa komea tärppi! Noin 10sec kestävä taistelu joka päättyi hyppyyn ja koukun irtoamiseen kalan suupielestä...

Yö onkin sitten lohestuksessa huonoa aikaa mutta sitkaasti jaksoin yrittää kun pojat jo paineli nukkumaan. Aamulla viimein sitkauteni palkittiin ja titti nappasi oliivin vihreään sarvijaakkoon. Sain kuin sainkin sen 6-luokkaisella yhdenkäden perhovavalla ja jarruttomalla kelalla väsymään ja pysrtöstä nostin sen rantaan. Yritin huutaa pojille että nyt on kiinni mutta Sarre nukkui niin sikeästi ettei itsekkään kuullut oman kuorsauksen läpi mitään.

"Mulla ois tässä pojat toista kiloa Näätämöläistä kädessä. Hei! Herätys!" Ja niin pojat vihdoin nousivat ylös ja onnittelivat minua ensimmäisestä Näätämöjoen lohestani. Minuutin pari juteltuamme Sarren herätyskello soi merkiksi että kello on 8.00 etteivät nukkuisi koko päivää. Olin edellisenä kesänä saanut 1,7kg painavan lohen Utsjoesta ja tämä venytti puntaria 2,1 kiloon. Joten siis ensimmäinen reissuni Näätämöjoelle oli alkanut ennätyksellä. WUHUU!

Menin ite nukkumaan Jönssikin jatkoi uniaan. Sarre oli saanut kummasti virtaa tuosta 4 tunnin levosta ja minun saamastani kalasta. Se pomppas pystyyn ja alkoi touhuamaan ja heittämään niskaa vaihtaen Bomberinsa väriä vähän väliä. Loppuviimein se herätti minut kun Jönssikin oli hereillä. Lähettäis kuulemma vähän matkaa alavirtaan seuraavalle koskelle. Heittelin koskea ja harmikseni huomasin vavastani kärkirenkaan olevan irti. No ei se ole ollenkaan ihme jos heitto ei kulje ja perho ei kellu... Mikä nyt avuksi? Sähköteippi korjaa aina kaiken ja sähköteipillä sen lopuksi kasasin ennen kuin lähdin alemmas.

Niskalle päästiin ja Sarren kanssa siinä heiteltiin Jönssin painellessa alavirtaan jututtamaan kahta ulkopaikkakuntalaista jotka oli heittämässä. Sarrella nappasi kala mutta sekin karkasi koukusta lyhyen taistelun jälkeen. Sarre meni jututtamaan turisteja myös ja minäkin lopulta jätin niskan "rauhoittumaan." Muutamia lohia olivat kuulemma saaneet en udellut enempää kuin senverran että olisko mahollisesti pikaliimaa matkassa heillä ja löytyi sitä viimein sieltä perholiivin taskuista. Vapa kasaan ja reissu jatkuu...

Viimein sitten nuotille painelin minäkin Opukasnivan niskalle ja pojilla taas oli nousuja. Sarre oli titin saanu alemman kosken niskalta nuotiolle palatessaan. Makkaran söin ja odottelin vuoroani niskalle, Jönssi lähti alas ja jäätiin Sarren kanssa niskaa heitteleen. Sarre alkoi nukkumaan Ja itse heittelin niskaa Bomberilla kun siihen oli nousuja ollut. Ja sitten mitään ilmoittamatta kala iski. Katsoin että kun se on tuossa paikallaan nielussa että mitäkhän itse kala meinaa tehdä ja kelailin hiukan siimaa sisään kunnes se lähti viemään ja hetken päästä hyppäsi kaukana ylävirrassa. Silloin tajusin että siima jäi jonkun kiven taakse kiinni ja jouduin taas kahlaamaan kalleuksiani myöten jokeen jotta sain siiman pois kiven takaa. Siihen kiven juureen kalan kelasin ja sillä hetkellä se oli alle mertin päässä minusta. Näin sen olevan jalkaluokan kala ja huusin Sarrea saadakseni herätettyä hänet kaveriksi. Juuri kun Sarre nousi ylös kala hyppäsi korkealle ilmaan ja irtosi. Jalka luokan kala irtosi, se olis ollu toinen ennätyksen rikkoja tälle reissulle. Seuraavaksi nuotiolle kiroamaan.

Toveri Jönssi hiipi alavirrasta katsomaan mitä täällä on oikein meneillään kun huutelin kaveria. Ja paineli miltei samantien takaisin alavirtaan. Tupakan poltin ja menin takaisin ennenkuin Sarre ehti edes vapaa ottaa käteen. Noin 7 heittoa myöhemmin taas mitään ilmoittamatta oliivinvihreä Bomberi pinkeillä siivillä oli kalan suussa taas. Nyt kala ei käynyt pinnassa kun vasta 20m syöksyn jälkeen ja hyppäsi korkealle ilmaan. Sarre nosti kädet pystyyn ja huudahti ikäänkuin voiton merkiksi. 4 kertaa kala hyppäsi ja olin jo varma että nyt tulee ylös toinen ennätys samaan reissuun. Jalka oli sekin. Sitten kala ei edes hypännyt vaan selkäevä ja pyrstö kävi pinnassa ja siima lensi kuin tykin suusta rannalle ilman perhoa. Heitin vavan rantaan ja kirosin. hypin tasajalkaa. Juoksin ympyrää, toinen isompi kala 10 minuutin sisään karkuun. Ja tämä vielä katkaisi perukkeeseen tulleen solmun kohdalta... Ei voi kuin itteä syyttää... Kello alkoi olemaan paljon ja pojat vuorotellen heittivät niskaa kun itselläni usko loppui tuohon niskaan. Lähdin alavirtaan. Alavirrassa kalastellessani koskessa kalleuksiani myöten seisten sain päähäni ajatuksen. Pojat oli heittäny Bomberia ja useita eri värejä myöskin oliivin vihreää. Mutta yksi poikkeus siinä oli. Valkoiset siivet ja pyrstö. Kala ei ilmoitellut itsestään vaan iski suoraan kiinni kun siivet ja pysrtö oli pinkkiä. Joten palasin nuotiolle ja kerroin pojille teoriani jonka mukaan täytyy olla pinkkiä siinä perhossa. Ja ei muutakuin heittämään.

Pitkän aikaa heittelin niskaa ja kerran tai kaksi kävi aallot perässä. Mutta juuri aina kerkesin vetää perhon pois jälkeen päin huomaten että kala oli ottamassa. Tälläkertaa runkona oli ruskea peurankarva ja vaalea häkilä. Pinkit siivet ja pyrstö. Pojat rannalla jo alkoivat kyllästymään ja heidän arvoilta ainakin 20 minuuttia heitelleenä sain kalan tartutettua. Nyt en kuunnellut poikien huutoja rantaan juoksemisesta vaan kävelin kalleuksianimyöten ylävirtaan jotta saisin kalan pidettyä pois koskesta. Ja noin 8 minuutin väsyttelyn jälkeen oli taas titti pyrstöstä nostettuna rannalla. Pojat epäili että oli väsytys taktiikalla saatu tuo kala mutta itse uskon vielä tänä päivänäkin pinkkeihin siipiin. Sitten kello jo kertoikin että meidän tulisi lähteä kohta. Sarre vielä niskalla kävi heittämässä ja alkoi satamaan joten pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Ivaloa kolmen tittin saaliin saattelemana vuorokauden kalastusrupeaman jälkeen.

Toinen reissu.

Koitti seuraava perjantai ja rapuloissa istuin autossa Nellimön ja Ivalon välillä. Juuso soitti ja kyseli perhoja. Sarre, Juuso ja Vesku oli menossa taasen Näätämölle. Päätin että jos vain ottavat niin lähen mukaan. Oikeaoppisen rapulan loiventamisen jalo taito olikin tälläkertaa hukassa ja huomasin sen vasta liian myöhään kun humalatila oli nousussa. Siksi toisen reissun raportti jääkin niin lyhyeksi että kirjoitan tähän samaan. Tälläkertaa pääsisi mönkijän kärryssä menemään lähemmäksi. Tai niin ainakin luulin että pääsisi. Pakko sanoa että jo jossain välissä matkan varrella ajattelin että pitäiskö jäädä käveleen, oli se semmosta röykkyytystä mutta kun vihdoin ja viimein se oli ohi, olin jo niin hyvässä humalassa että sen illan kalastus jäi lähinnä koskessa kaatuilemiseen. Aamulla sitten Sarre heräs ja sain makuupussin lainaksi siltä kun se nousi heitteleen. Ja ite nukahin. Se myös herätti että katoppa mitä tuolla puussa roikkuu ja 2 tittiähän se oli saanu. Sitten siinä aamukaljan join Sarren kaloista innostuneena, päätin käydä äkkiä heittämässä kun ketään muita ei ollut niskalla. Noin 15 heittoa ja kala kiinni. Ensiksi arvoin että onko se titti mutta kun näin että oli hiukan isompi niin otin varovaisemmin. Ja se taisi olla virhe. Annoin kalalle löysää ja se paino koskeen ja ite lähin juosten perään. Kartasta katsottuna 60-70m täyttä koskea ennenkuin sain kalan pysähtymään yhteen poukamaan. Sano ne pojat että oli aika karmea näky kun kaveri juoksee mustat neopreenikumpparit ja bokserit jalassa, sininen ylikoon fleece päällä koskea alas. Mutta aikani taajottua sain senkin kutosluokkasella vavalla väsymään. Ja Sarre nappasi pyrstöstä kiinni ja rantaan. 4,2kg ja taas ennätykset rikki. Samalla myös oma ennätyskalani koko elämäni aikana. Muistutan tässä välissä etten laske haukia ennätyskalarekisteriin. Ja kaatoryyppy oli ansaittu niin meni mukavasti loppupäivä juodessa ja mönkijämatka myös. Vesku sai titin vielä sitten päivän mittaan ja lähdettiinkin pois jo iltapäivällä. Mahtavaa 2 reissua 2 ennätystä. Tästä on hyvä lähteä ensikesänä parantamaan. Mutta katsotaan jos nyt vielä jonkun jutun kirjottaisin.