Lohikuumetta

Olemme saaneet uuden perhokalastajan keskuuteemme. AJ puhui eräs kaunis kesäpäivä kuinka haluaisi kokeilla perhonheittoa. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Mikä olisi parempi paikka tällaiseen kokeiluun kuin Jaskankoski. 

Perusasiat käytiin läpi ja muutaman heiton näytettyäni oli AJ:n vuoro. Heitto kulki kuin tanssi jo tunnin jälkeen. Vielä samana päivänä Suutari-Sepolta ensimmäinen perhokalastus setti lähti mukaan. Pikkujokia koluttiin ja kalojaki saatiin. Mm. itse sain Luttojoesta taimenen ~3,5kg ja 67cm.

Ei mennyt kuukautta, kun AJ jo alkoi puhumaan lohenpyynnistä. Johan on. Ilmoitin, että kahdenkäden vapa olisi suotava tähän touhuun. Sellainenkin hankittiin. Sopivan viikonlopun koittaessa suuntasimme auton keulan kohti Sevettijärveä, josta kävelimme Näätämöjoelle telttamajoitukseen.

Tarvittavat luvat hankittiin Metsähallituksen konttorista Ivalosta. Itselleni kolttasaamelaisena kuulemma pitäisi riittää pelkkä maininta asiasta kalastuksenvalvojalle. Eikä Metsähallituksella ollut erillistä lupapohjaa kyseiselle luvalle. AJ osti vuorokausiluvat (20€/vrk).

Vaan sunnuntaina sitten kuulin veneen äänen, Opukasnivan niskalla, josta arvasin valvojien olevan tulossa. Lupiahan he halusivat nähdä. Valvojat totesivat, että heidän täytyisi minulle kirjoittaa sakko kalastuksesta, koska minulla ei ollut lupaa mitä näyttää. No aikamme asiaa puituamme sain tiedon että koltan kalastusoikeus koskisi vain Näätämön maarekisterikylän alueella asuvia kolttia, joka pohjautuisi Suomen ja Norjan välillä sovitusta kalastussäännöstä. Vaikka Kolttalaki kertoo toista:

"Koltta-alueella asuvalla koltalla on tälläalueella sijaitsevilla valtion maa- ja vesialueilla ilman eri korvausta oikeus: 7.)harjoittaa kalastusta ilman eri korvausta." -Finlex.fi

Kiitos valvojien ymmärryksen asiaa kohtaan he eivät sakkoa minulle kirjoittaneet todeten, että ei siksi, että emme jaksaisi papereita ja kynää kaivaa repusta vaan siksi, että ymmärrämme ja uskomme sinun saaneen virheellistä tietoa konttorin työntekijöiden tietämättömyyden vuoksi. Eli konttorista saamani tieto onkin jokivarressa valvojalle kerrottuna virheellistä - ei ole hyvä tämä tämmöisenään. 

Vaihdettiin muutama sana kalantulosta, jolloin kerroin saaneeni ~4kg lohen ja hetkeä aikaisemmin vapauttaneeni alle kilon painoisen lohen. Kiittelivät vapautuksesta.

Vielä itse reissusta senverran, että perjantaina lähtömme venyi myöhään ja niin myös jokivarteen saapuminen. Aikomuksena oli odottaa kalastukseni aloittamista siihen saakka kunnes AJ on saanut ensimmäisen lohensa. Hän itse oli sitä mieltä, että minun tulisi jättää vapa autoon turhan painon poisjätttämiseksi, Päätin luopua ajatuksesta, kevensi sekin vähän. 

Teltan pystytimme pari kilometriä ennen jokivartta, väsyneinä ja läpikotaisin märkinä. Sunnitelmaksi otimme kävellä lopun matkaa aamulla herättyämme. Ja niin teimme. Päivä kalasteltiin ja Opukaskönkään laavulle, kun menimme kuivailemaan kamppeitamme, törmäsimme yllättävään näkyyn. Lapsiperhe oli vaeltanut myöskin laavulle.  Mies ja nainen mukanaan kaksi 5-10 vuoden ikäistä poikaa, ei kuulemma ollut ensimmäinen reissu heillekkään. Hieno homma, ei voi muuta sanoa! On hienoa nähdä nuoria kalamiehenalkuja ja varsinkin noin kaukana tiestä. Kovasti molemmat myös perhoa heittivät. Jos tätä luette niin tsemppiä teille ja pojille!

Laavulta lähtiessämme AJ:n usko alkoi jo loppumaan. Siitä huolimatta pysähdyimme niskalle heittämään. Ja kannatti. AJ keräili jo kamppeitansa kasaan lähdön merkiksi ja minä vielä viimeisiä heittoja heittelin, niin nasahti kala kiinni. Pian jo huomasin siiman päässä olevan painoa ja voimaa senverran, että loheksi pystyin sen sanomaan ja hetkeä myöhemmin se jo hyppäsi. Hyvänkokoinen kala ja hetken väsytettyä saimme kalan maalle. Viisari puntarin näyttäessä vähän reilua 4kg päätin unohtaa lapinlisän ja ottaa summasta hieman alakanttiin. Tasan 4kg.

 
No eihän me maltettu enää mennä nukkumaan. Mutta kalaa emme enää saneet sille iltaa. Aamupäivästä heräsimme ja masennuimme - teltan katto ropisee. Kuitenkin väännän itseni ulos tupakalle ja huomaan, että melkein aurinkoa paistaa eikä sateesta ole tietoakaan. Pian meille selvisi, että ropina johtui teltan ulommaiseen kankaaseen kopisevista sääskistä. Ei muutako kalalle. Ja ennenkuin sätkän saan loppuun on minulla jo lohi käsissäni. Yhdessä tuumin se vapautetaan, kun on niin pieni. Alle kiloinen. Tämän jälkeen valvojat jo saapuivat.

Alavirtaan käveleskellessäni huomaan paikallisen mökin omistajan olevan mönkijällä käymässä mökillä. Kysyin josko hän olisi halukas ottamaan osan tavaroistamme kyytiin, jolloin voisimme ottaa vain vähän evästä ja kalakamppeet kannettavaksi, kun kävelemme. "Na tyhyjänähän minä menen", kuului vastaus. Niin lähdin leiriä purkamaan. Luvan loppupuolella alavirrassa heittäessämme huomasin AJ:n pitelevän kalaa siimanpäässä. Sitä lystiä kesti hieman reilun minuutin verran. Jolloin kala irtosi. Vavan kaarevuudesta ja kelan käyttäytymisestä päätellen siiman päässä olisi ollut hänen ensimmäinen lohensa - dämm.

Lupa loppui ja painuimme laavulle kahvinkeittoon ja makkaran paistoon. Voimia keräiltyämme kävelemme pois ja keskiyön aurinkoon kauniilla Sevetintiellä päätämme reissun. Ahh, elämä on!!!