Maastopyörillä kalaan

Ostin taannoin uuden maastopyörän, jota pääsin testaamaan Ivalossa viikonloppuna. Ajelimme myöhään torstai-iltana Tommin kanssa Ivaloon ja heti piti päästä kalalle.

Ensimmäinen pyörälenkki tehtiin Jaskankoskelle. Tommi nappasi ekalla heitolla taimenen, Minä sain harrin. Lähdettiin nukkumaan.

Aamulla pakattiin kamat Jeeppiin ja lähdettiin kohti oletettua kalapaikkaa. Otimme pyörät telineestä ja lähdimme pyöräilemaan hiekkatietä, joka pian muuttui poluksi ja sitten, noin 11 kilometrin taivalluksen jälkeen, suoksi. Keskellä suota mietimme miten tässä näin kävi.

Suolla ei pyörillä tehnyt  mitään, joten hylkäsimme ne. Painoin niiden sijainnin mieleeni, että löytäisimme ne paluumatkalla.

Suolla oli yllättävän paljon elämää porojen lisäksi näimme sammakkoja, vesilintuja sekä sisiliskon.

Taivalsimme suota usemman hetken ja söimme hilloja. Lopulta suokin onneksi loppui ja pienen metsäkannaksen jäkeen kuulimme kosken äänen.

Pakurikääpä

Kalastelimme kosken läpikotaisin, mutta kalaa ei saatu. Tiesin, että kalaa kyllä joessa on, joten päätimme antaa monttujen rauhoittua. Keitimme kahvit ja söimme retkimuonaa, johon piti lisätä vain kiehuva vesi, sekoittaa, sulkea pussi ja odottaa 15 minuuttia, jonka jälkeen ruoka olisi valmista. Noita Leaderin pusseja en kyllä suosittele kenellekkään, oli molemmat syömämme sen verran karmeita.

Evästauon jälkeen lähdimme takaisin joelle ja kalaakin saatiin. Taimenia emme yhyttäneet, mutta mukavan kokoisia harreja saimme ylös asti. Perho voitti tälläkin kertaa vieheen.

Paluu ei mennyt ihan putkeen, sillä päästäni oli jotenkin kadonnut pyörimme tarkka sijainti. Lopulta pyörät kuitenkin löytyivät. 

Päätimme säästää voimiamme ja oikaista suon yli ja kantaa pyörät vaaran takana olevalle talvitietielle. Talvitie oli kuitenkin ajokelvoton joten jouduimme raahamaan pyöriä pitkän matkan. Löysimme matkalla onneksi lähteen, josta saimme kylmää juotavaa janoon.

Lopulta tie muutui ajokelpoiseksi ja loppumatka meni mukavasti. Nostimme pyörät takaisin telineelle. Tommi tarkisti kännykästään kuinka pitkä pyöräily- ja kävelymatkamme oli ollut - se oli 40 km.

Katiskamiesten savuahvenet

Uistelureissulta takki tyhjänä rantaan palatessani huomasin naapurin isännän hääräilevän vastarannalla savustuspöntön ympärillä. Tuuli kuljetti sieraimia kutkuttavan savukalan tuoksun.

Täytyypä tästä lähteä ahvenen pyyntiin itsekin, huomasin ajattelevani ääneen. Katsahdin kerran ympärilleni varmistuakseni, että kukaan ei kuullut ääneen lausuttuja ajatuksiani.

Kaivoin kelluntatakin taskusta puhelimen ja soitin Tanhuan Artolle. Arto ei vastannut ensi yrittämällä mutta soitti kuitenkin hetken kuluttua takaisin. Perinteisten kuulumisten vaihdoin ja kauhean jaarittelun päätteeksi menin asiaan ja ehdotin ahvenenpyyntireissua. Arto kuulosti innostuvan ideasta ja lupasi kysyä kalastajakaveriltaan katiskoita lainaksi.

Illalla kahdeksan jälkeen lähdettiin Arton autolla kohti kalapaikkaa. Puolituntisen ajomatkan jälkeen olimme järven rannalla. Metsäjärvi oli pieni ja oudon muotoinen. Kartasta katsottuna se näytti muodokkaalta takamukselta.

Arto oli onnistunut saamaan järven rannalla olevan soutuveneen avaimen haltuunsa eräältä tuttavaltaan. Aikaa säästyi mukavasti, kun ei tarvinnut raahata mukana omaa venettä.

Lastasimme katiskat vanhaan soutuveneeseen ja lähdimme etsimään parhaita katiskapaikkoja. Laskimme katiskat pyyntiin ja soudimme takaisin lähtöpaikalle.

Rannan lähistöltä löytyi kivillä ympäröity nuotiopaikka. Joku oli raahannut paikalle kaksi isoa pölkkyä istuimiksi. Istahdimme pölkyille syömään eväitä. Tulia emme viitsineet tällä kertaa tehdä, kun kelikin oli niin lämpöinen.

Lyhyen evästauon jälkeen kävimme kokemassa katiskat. Viiden katiskan saldona oli viisi hyvänkokoista ahventa. Kalapaikka vaikutti todella hyvältä. Katiskat saivat jäädä yöksi pyyntiin samoille paikoille. Rantaan saavuttuamme perkasimme kalat ja lähdimme kotimatkalle. Arto lupasi käydä aamulla kokemassa katiskat ja nostaa ne samalla pois.

Aamulla Arto soitti. Kalat eivät olleet liikkuneet yön aikana. Vain yhdessä katiskassa oli ollut pari tuuman mittaista ahventa. Saatiin kuitenkin savukalat. Päivän aikana savustimme edellisenä iltana pyydetyt ahvenet.

Harjus-Antero

-

Mökillä

Aurinko paistoi ja elämä tuntui hymyilevän, kun lastasimme kalastusvälineitä ja retkivarusteita autoon. Tätäkin kalastuspainotteista mökkireissua olimme suunnitelleet jo pitkään. Toteutuspuolella oli kuitenkin ollut kosolti haasteita. Reissua oli jouduttu lykkäämään monta kertaan. Nyt kuitenkin olimme onnistuneet sovittamaan muutaman yhteisen lomapäivän molempien kiireiseen kalenteriin.

Mahtava kesän tuntu tulvi auton avoimista ikkunoista sisään. Ikkunat täytyi kuitenkin sulkea nopeasti, sillä hiekkatieltä tuulilasiin kolahtelevat irtokivet saivat auringonkin itkemään. Sadekuuro väistyi onneksi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Loppumatka taittui leppoisissa tunnelmissa Nellimin tienvarren nopeasti muuttuneita maisemia kummastellen.

Jätimme auton levikkeelle ja jatkoimme järven rantaan kävellen. Rannassa lastasimme tavarat veneeseen ja ylitimme kaksitahtisen perämoottorin avustuksella pienen järvenselän. Vastarannalle saavuttuamme kipusimme vaaran rinteeseen rakennetulle mökille. Mökki oli selättänyt taas yhden talven ja seisoi ylväästi paikoillaan. Mökin sisätilatkin näyttivät yllättävän siisteiltä. Myyrät olivat pysytelleet ulkopuolella, joten isompia siivoustalkoita ei jouduttu järjestämään.

Lyhyen siivous- ja kahvihetken jälkeen suuntasimme takaisin veneelle. Hetken aikaa uistinta ja perhoa veneen perässä vedettyämme saavuimme järven parhaalle verkonlaskupaikalle. Karikon laidasta oli saatu monia kookkaita siikoja aikaisemmilla reissuilla. Toiveikkaana laskimme kaksi siikaverkkoa niin sanotuille tietopaikoille. 

Verkkojen laskemisen jälkeen palasimme takaisin mökille. Kannoimme saunaan vedet ja laitoimme kiukaan tulipesään tulet. Saunan lämpenemistä odotellessa koetimme tavoitella virveleillä rannan lähistöllä karikon laidassa majailevia isoja harjuksia. Isommat kalat eivät kuitenkaan kiinnostuneet vieheistämme. Pienet harrit sen sijaan hyökkäilivät suuren sotajoukon lailla uistintemme kimppuun. Päästimme kalat takaisin jatkamaan kasvuaan ja suunnistimme saunan lämpöön. Saunan jälkeen kävimme kokemassa verkot. Saaliiksi saimme yhden ison siian. Jätimme verkot pyyntiin samalle paikalle. Siika vedettiin fileeksi ja laitettiin yöksi suolaan. Hetken aikaa vielä istuimme nuotiolla hyvistä tarinoista, oluesta ja makkarasta nauttien. Uni voitti kuitenkin salakavalasti ja odottamatta.

Yöllä kolmen aikaan havahduin ulkoa kantautuvaan ääneen. Ajattelin, että Teemu on lähtenyt ulos, mutta. hän näytti nukkuvan omalla paikallaan mökin toisella seinustalla. Nousin ylös ja kurkistin ikkunasta pihalle. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei kuitenkaan näkynyt. Epämääräiseltä kuulostava ääni kantautui kuitenkin edelleen hirsiseinän ulkopuolelta sisätiloihin. Mielikuvitukseni lähti saman tien täyteen laukkaan ja sai pelon tunteen hiipimään ajatuksiini. Onkohan se karhu, joka on saapunut pihapiirin ruokaa etsimään?

Hetken kuluttua ääni kuitenkin hiljeni. Jonkin aikaa odoteltuani uskaltauduin vilkaisemaan oven raosta pihalle. Mitään ei näkynyt vieläkään. Oudolta kuulostava ääni ja sen aiheuttaja olivat poissa. Odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin astuin ovesta ulos portaille. Tähystin nopeasti jokaiseen ilmansuuntaan. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Vetäydyin takaisin sisälle ja jatkoin uniani.

Muutaman tunnin kuluttua kellon soittoon herättyäni yöllinen kokemus tuntui todentuntuiselta unelta. Teemu ei ollut kuullut yön aikana mitään. Päätin unohtaa koko asian. Aamiaisen jälkeen kävimme nostamassa verkot ylös. Saalis oli ensimmäistäkin reissua huonompi. 

– Tyhjästä on perhanan paha nyhjäistä, Teemu sanoi verkkoja ylös nostaessaan.

-Harjus-Antero