Päivä Ivalossa on sama ko viikko Hawaijilla. - Vuotin Mitri





maanantai 25. heinäkuuta 2011

Tissibaari, eikun Tissisaari

Tulee päivitys hiukan myöhässä koska olen odotellut kuvia joita en koskaan saanut.

No Itä-Inarin vetokisoihin piti mennä, mutta muutama mutka matkassa tuli vedettyä suoraksi niin käännyttin jo takasin. Kävin lunastamassa Koko Kesä Kalassa-blogin kesäkisasta voittamaani lahjakorttia, silloin puhelin soi! "Noniin tuo Ante sanoi että lähetään nyt illalla tissisaareen!" Soitti Teemu minulle kahvikupin ääreen, no minuahan tunnetusti ei tarvitse kahta kertaa käskeä kalalle. Eikun kaupasta kaljaa ja pojat kävi ostamassa ruokaa, kohta jo pojat kurvas pihaan. Itse jo hiukan aloitelleena en ollut saanut juuri mitään aikaan, mutta pojat kyllä pisti vauhtia meikäläiseen. Muutaman mutkan kautta Veskoniemeen ja siitä veneellä jatkaen Tissisaareen. Kalastaa emme enään sinä iltana kerenneet joten taispa mennä ryypyn puolelle. Neljän aikana yöllä Teemu hoksas että käydään heittelemässä, koska olimme Anten kanssa väsyneitä pitkän päivämme ja alkoholin johdosta. "Ei nyt enään jaksa" yhteen ääneen totesimme. Sitten kertaalleen jo muutin mieleni ja vaihdoin perhovapaani heittosiiman ja olin lähdössä. Niin alkoi ramasemaan suunnattomasti, joten menin nukkumaan ja nukahdin samantien kun Teemu lähti.


Kalastajat.


No niin se vihdoin "aamu" koitti. Kello huiteli jo puoltapäivää, kun Ante herätti minut. "Mitä helvettiä? Missä Teemu?" "Tuossa ylhäällä!" Ante vastaa. "Okei hyvä! Vettä, ihan vitusti vettä." Tokaisin ja lähdin juomaan. Juodessani huomasin veden maistuvan hiukan oudolle. "Kauanko tää vesi on seissy tässä?" Edelleen vettä juoden saan vastauksen Antelta. "Tiistaista lähtien!" Hetken mietin ennenkuin otin seuraavan hörpyn suoraan kauhasta. Mutta pieni rapulanpoikanen käski juoda lisää. Hetken päästä join hiukan jaffaa, mutta siltikin päädyin perus loiventavaan. Teimme hieman pussipastaa ja maisseja joita söimme leivänpäällä. Syötyämme lähdimme uistattamaan, Ja muutama loiventava lisää mukaan. Jonkun aikaa siinä meni ennenkun vapa taipui ensimmäistä kertaa. Teemu sai kunnian olla se jonka vapa taipui. Eikä kauaakaan kun veneessä makasi komea Harjus. Arvioimme sen noin 700-800g! Uusi puntarini kuitenkin veny vain vähän yli puolenkilon kohdalle. Myöhemmin minun vapani taipui ja vauhtia hiljentämättä sen sai vedettyä veneen viereen pieni harjus oli kiinnostunut 8cm Nilsmasterista. Kala pääsi samantien takaisin vapauteen ilman käsikosketusta. Liekkö selvinny siltikään. Tässä vaiheessa Teemun siima oli niin puneilla että päätimme ajaa hanat auki siima perässä oikeamassa kovasaareen. Anten eno, ja minun tuttavani, kalastaja Terhon kämpälle. Siinä moikkasimme Terhoa ja hänen kalakaveriaan Aria ennenkuin he lähtivät käymään heittämässä Siikaverkkoja, kuulemma tylsyyteen jotta saavat päivän kulumaan. Totesimme Teemun siiman entiseksi, ja minä punnitsin Harjuksen 550g Terhon tarkalla vaa´alla. Peratessani huomasin kalan syöneen aika paljon heinää, oli seassa myös perus hyönteistä, vesiperhosia, nymfejä ja jopa larvoja. Siinä paistelimme makkarat ja lämmitimme vanhat kahvit poikia odotellessamme. Ja kun viimein veneen ääni kuului oli jo uusi kahvivesi tulossa. Minä olin laittanut kahvin hellalle ja hoksaamatta pienimmälle levylle. Ei se vesi kiehunu ennenkuin Ari sen siirsi isommalle levylle. Ante yritti lipua veneen perässä pulkalla mutta ei se kovin hyvin onnistunu. Terhoa autoimme pienemmän veneen vesille työntämisessä ja kohtapa olimmekin kaivamassa siimaa Teemun virveliin. Teemu hiukan kärtysi nälissään, mutta Terho meille tarjosi lihapiirakat ja pihvit. Taas Teemukin jaksoi hymyillä edes vähän. Siitä sitten lähdimme takaisinpäin uistelemaan.


Verkot.


Kämpälle saavuttiin tyhjin käsin, kalaa emme saaneet ja mukana olleet kaljatkin olivat jo loppuneet, Onneksi kellarissa oli lisää. Taas taisimme siinä syöpästä, ja minä melkein nukahdin ruoan jälkeen. Herätessäni muisti meidän puhuneen verkonlaskusta. Ja samantien lähdimme Siikaverkkoa heittämään järveen. Palatessamme rantaan Ante löysi sammakon ja totesi niitä olevan aika paljon tällä saarella. No siitä saimmekin idean. Ante oli kertonut aiemmin lahdessa olevan suuria haukia. Laitoimme sammakon selästä koukun läpi ja punotulla siimalla koukku tupuliin kiinni. Sitten tämä paketti lahteen kelluskelemaan. Tuuli vei tupulia hieman ja sammakkokin veti sitä johonkin suuntaan. Veneestä seurasimme tupulia noin tunnin verran kerran sitä jopa siirtäen. Mutta tupuli ei tehnyt semmoista syksyä veden alle mitä odotimme. Joten emme viitsineet kiduttaa sammakkoa enempää ja tapoimme sen hieman rajuin mutta nopein keinoin, ja lähdimme nukkumaan. Aamulla herään kun kuulen hieman tutun äänen mutta kuitenkin senverran oudon että tässä kämpässä hän ei ollut nukkunut. Tunnistin tämän äänen Terhoksi. terho ja ari oli tylsyyksissään ajellut pikkuveneellä käymään. Ilmeisesti Terholla oli alkanut tekemään mieli olutta, kun heti hänellä oli karjalapullo kädessä. Siinä sitten keittelin alkuun liian laihat kahvit outoon pannuun, mutta korjasin tilanteen laittamalla lisää sakkoja kahviin. Lähdimme nostamaan verkot, "Terho ja Ari PRKL! Ootta meidän verkoilla" Heitimme läppää keskenämme. Pojat oli tullu kattomaan saammeko kalan kalaa. Tällä he tietäisivät kannattaako heidän käydä edes kokemassa omia verkkojaan. Siika ei ollut liikkunut yön aikana. Siivosimme kämpän ja lähdimme kohti kotia. Teemu tokaisi vielä laiturissa että toivottavasti päästään turvallisesti perille. "Tuolta tulee uistatusvene! Onko sillä plaanari? Ei sillä ole kyllä se näkyis." Itsekseni siinä juttelin. Ante yhtyy keskusteluun "Eei sillä ole." "Mitä tuo äijä huitoo tuolla? On sillä plaanarikela tuossa!" Sanoin ja Ante otti vielä enemmän Palkissaaren puolelle. No plaanarivene tulee vastaan Hirvinuoran väylän leveydeltä. Ja kolme metriä ennen plaanaria huomaamme mustan plaanarin vedessä. Olikohan joku vanha harrilauta. Ilman minkäänlaisia lippuja. Nopeasti 90 asteen käännös oikealle täydestä vauhdista ja "KOPSKOLK" ja vauhti pois. Jäimme siihen katselemaan hetkeksi että miten kävi. Veneen rekisterin saivat talteen varmasti ja yritin jopa näyttää peukkua kysyäkseni että onko kaikki kunnossa. Eivät kovin vihasilta näyttäneet eivätkä huitoneet käymäänkään. Jatkoimme matkaa vielä siinä pari uistelijaa tuli vastaan. Rantaan päästyämme, laskimme reissun hinnan ja samalla Harjukselle kertyi kilohinnaksi jopa 140€. Toivottavasti Teemu nauttii sitä syödessään.

2 kommenttia:

  1. Jätkät, vittu! Sen sammakon kidutettu henki sukeltaa Vasikkaselän syvänteeseen ja juoruaa Ukkonäkille. Ei ehkä seuraavalla reissulla, mutta lopulta tommoset loukkaukset palaa takasin korkoineen.

    VastaaPoista
  2. Tuo järvi pitää meitä pilkkanaan kokoajan. Muistampa erään viimekesäisen reissun kun ajeltiin ukkosta karkuun. Muistanpa syksyn viimeisen myrskyn joka vei kaksi ihmishenkeä. Muistan myös paljon täysin kalattomia reissuja. Ja jos alkaa nuin ajattelemaan niin kaloja kidutetaan koko ajan. Ensin ne väsytetään koukku huulessa ja alamittaiset lasketaan kuolemaan hyötyä käyttämättä. Pelkkä käsikosketus voi tappaa kalan. Jos jokaisen kalan kidutettu henki kantelisi vaikka itse ukolle niin johan olis ankeaa olla meillä tuolla hienolla järvellä.

    VastaaPoista