Vikakönkäällä

On pitänyt käydä jo useamman kerran kalassa uudella "lähikoskellani", Vikakönkäällä. Ei ole vaan koskaan tullut lähdettyä kalaan. Työhommissa ja retkellä on alueella tullut vierailtua useasti.

Viikonlopun aikana tuli tuokin puute viimein korjattua. 

Vikaköngäs sijaitsee nelostien varrella, Rovaniemeltä noin 25 kilometriä pohjoiseen. Paikalle on hyvät opasteet. Vikaköngäs kuuluu Napapiirin retkeilyalueeseen, joten retkeilyfasiliteetit ovat kohdallaan - alueelta löytyy niin huollettuja laavuja kuin pitkostettuja polkujakin.

Kunkin laavun yhteyteen on rakennettu halkoliiteri ja huussi, joten kaupunkilaistuneen emännän ja sen bestiksenkin uskaltaa ottaa mukaan. Maisemien ihailijoille ja lintubongareille on rakennuttu näköalatorneja.

Maisemaa Vaattunkivaaran huipulta. Kuva: Jouni Teittinen.

Kalastusluvan kohteeseen voi ostaa näppärästi puhelimella paikan päällä tai ennakkoon verkosta. Lupa-ajat, -ehdot ja -hinnat on samat kuin muissa metsähallituksen ylläpitämissä kalastuskohteissa.

Kuva: Ville Riski.

Lupa-alueeseen kuuluu kolme kilometriä Raudanjokea Vikajärvestä alaspäin. Saaliskaloja ovat ahven, hauki, harjus, taimen ja siika. 

Kuva: Ville Riski.

Vikaköngäs on suosittu kalastus- ja retkeilykohde. Myös karavaanarit ovat löytäneet paikan. Ensimmäisenä kalastuspäivänämme paikalle olikin kertynyt runsaasti kalastajia ja nuotiolla istujia. Koirat haukkuivat ja lapset nakkelivat kiviä jokeen. Lähimmillä ottipaikoilla oli ruuhkaa.

Ostimme puhelimella luvat ja päätimme hakeutua rauhallisimmille kalavesille. Ylitimme joen ja lähdimme etenemään alavirtaan.

Kuva: Ville Riski.

Alavirtaan mennessä kasvusto on rehevää ja joen vierusta kuin viidakkoa. Sääskiä uskomaton määrä. Kokeiltiin kaikkea. Perhoa ja jigiäkin. Kalaa ei vaan saatu. Keiteltiin kahvit ja jatkettiin kalastusta ilman tulosta.

Kuva: Jouni Teittinen.

Keski-Maassa. Kuva: Jouni Teittinen.

Kuva: Jouni Teittinen.

Ensimmäinen ilta Vikakönkäällä meni kokonaan ilman tärppiä. Tästä sisuuntuneina päätimme palata seuraavan päivänä ja lähteä etenemään ylävirtaan.

Seuraana aamuna keli oli kesäinen - vettä satoi ja välillä oli sateetonta kunnes taas alkoi sataa. Etenimme jokea ylävirtaan. Heiteltiin tasaiseti ilman mainittavaa tulosta. Suvannosta Riski nappasi 20 gramman ahvenen ja minä hieman kookkaamman hauenpojan.

Tavattiin perhokalastaja. Oli saanut muutaman harjuksen. Olivat olleet tosin melkoisen pieniä. Ei vaikuttanut lupaavalta. Lähestyimme maantiesiltaa. Ennen siltaa joki syveni nopeasti - selvä ottipaikan merkki.

Riski heittää tummanvihreän kupariselkäisen Loton keskelle jokea, sillan tuen viereen. Samantien kala kiinni. Kala pomppaa ilmaan, sukeltaa ja pomppaa uudestaan. Tunnistan kalan kirjoloheksi. Riski väsyttää kalaa ja kelaa sen rantaan, minä toimin haavimiehenä.

Kalastellaan kunnes kolmen tunnin lupamme loppuu. Lähdemme kahvinkeittoon laavulle. Matkalla törmäämme Norjalaiseen perheeseen. Koko perhe virvelöi parkkipaikan vieressä.

Kysellään saaliista puolin ja tosin. Riski esittelee kalaansa. Höpöttelee suomenruotsalaisena ummet ja lammet, minä virittelen tulia kahvia varten,  muttei muista millään, mikä on kirjolohi ruotsiksi. Kysyy minultakin - en tiedä. Lopulta ristii kalansa solen skiner lax:iksi. Norjalaiset nyökyttelevät hyväksyvästi.

Ottipaikaksi paljastui maantiesillan monttu.

Kuva: Ville Riski.

Vikaköngäs ja Napapiirin retkeilyalue on monipuolinen ja hieno retkikohde, jossa on helppo aloittaa uusi harrastus. Käykäähän tutustumassa paikkaan.

Lisää Jounin upeita kuvia löydät täältä.