Soitin Anterolle. Oli suunnitelmissa kokkailla vähän kalasoppaa. Herra olikin kalalla. Ja kokki kuulemma poti niin hirveää päänsärkyä ettei kauhat pysy käsissä. Ruokaa oli kumminkin saatava, joten soittoa Toivion Jonille, että lähtiskö mies pitsalle. Kyllä lähti.
Tilasin sipuliaurajuustokebabkananmunapitsan. Joni otti perinteisemmän lapin pitsan. Keli oli komea. Pitsoissa oli jotain häikkää. Toiviolta puuttui kuulemma täytteitä ja itelläni oli extrajuustolla. Tuumailtiin mitä sitä näin komealla päivällä tekisi. Sitten SE juolahti mieleeni. Mullahan on tietovene rahajärvellä. Uistelemaan siis.
-Mikäs siinä, Toivio tuumaa.
Soittoa kotia päin, että passaako päijännettä lainata. Kamppeet kasaan, tankki kotoa varastosta messiin ja menoksi. Rahajärvellä oli satamassa pari karavaanaria parkissa. Vene tyhjäksi sadevedestä ja järvelle. Rapalaa ja spearhedia veteen ja eikun vaatetta vähemmäksi ja levyksi veneen kannelle. Karttaaakin tutkailimma. Oli vuodelta 1978.
Vedettiin tunti. Vedettiin toinen. Oli jos jonkinlaista lusikkaa ja puukalaa. Oli metrissä ja oli kuudessa. Eikä mitään. Usko alkoi jo käyä vähiin. Rapula puski päälle. Sitten tuli taas uistinten vaihon aika. Tuumasin siinä kuskin suuntaan jotta koitamma perinteistä.
Lotto Bete vaan kiinni. väriksi valikoitui sininen oranssilla kylkiraidalla.
Noin vartti uistinten vaihdon jälkeen.
56cm sieltä löyty. Hymyt nousi korviin asti. Tästä on hyvä jatkaa vielä loppumatka. Yllättäen lotot vaihtuivat nopeasti muihinkin vapoihin.
Loppureissun aikana oli vielä yksi alamittanen kiinni. Onneksi irtosi. Ja yksi ihan pirteän oloinen harri kävi kans meidän uistimia maistelemassa.
Yöllä rantauduttiin ja pakattiin kamppeita autoon. Siinä oli päivän aikana karavaanaritkin heränneet ja katselivat silmät pyöreinä kun herrat nosti taimenen veneestä.
-Tuommoinenko sieltä löyty, kuului kysymys.
Niin näytti löytyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti