Kesä 2011

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kesä oli aivan sanottaisko että syvältä. Paitsi tietenkin sekä vanhat että tutut komeat maisemat, luonnonrauha ja tietenkin kalastuksen ilo olivat jopa hiukan mahtavampia kuin ennen. Kesällä tuli kalastettua ahkerammin kuin edellisinä kesinä mutta tulos sitäkin huonompi. Esimerkiksi mittataimen jäi saamatta kun viimekesänä niitä tuli kuitenkin peräti kolme ja muutenkin ennätyksien rikkominenkin oli toispuoleista hommaa. Mutta toisaalta sen ymmärtää kun tuli hiukan laajennettua reviiriä tuolta Nellimön ja Keväjärven seudulta Ivalon pohjoispuolelle. Ja ehkä osasyynä oli taitojen ruostuminenkin.

Naajoki antoi minulle alkukesästä viidellä reissulla kuusi taimenen karkuutusta. Piti siinä käydä sitten reenaamassa väsyttelyä ja mikä olisi parempi vaihtoehto kuin hauenpyynti tähän hommaan? Uusia järviä tuli kalasteltua hiukan Ja myös positiivisia yllätylsiä sieltäkin tuli. Esimerkiksi en tiennytkään että Härkäsaareen pääsee kalhaamalla. Ja samalta kohdalta kahlasin Ivalojoen yli ensimmäistä kertaa. Ja myös Inarijärvellä uistattaminen lisääntyi. Muistankin että eräänä kauniina kesäiltana uistimet oli Kaamasnuorassa, Kaikunuorassa ja Peskanlahdessa yhteensä 8 tuntia. Ja saaliiksi saimme 42cm Taimenenpenikan Ja juuri puolikiloa rikkovan Harrin.

Ivalojoellakin kävin palauttamassa vanhoja muistoja vaan eipä tuo joki ole parantunu yhtään talvenaikana. Tyhjää saa pyytämättäki. Toki siellä kalaa on, kun osais ottaa sen kalan sieltä.

Mietitäänpäs muita harrastuksiamme kuin kalastus. Aika yleistä on metsästys. Noniin panoksia menee ja lupahinnatkin ovat suhteellisen tyyriitä. Saalista et saa myydä eteenpäin. Ja rahaa menee huomaamatta. Jos mennään vaikka karkkikauppaan (ei harrastemielessä) niin huomataan kuinka paljon rahaa menee. Mutta tosipuheessa jos lasket kalastuksen hinnan niin karkki on melko halpaa! Huomasin kesän aikana tämmöisen seikan. Kun on kysymys harrastuksesta rahanmenoa ei ajattele. Eräs tuttavani tätä vielä varmisti oman vesicrossi-harrastuksen myötä. Ja tässä tuleekin neuvo jota soveltamalla itseensä kannattaa ottaa vaari: ÄLKÄÄ AJATELKO RAHAA KUN LÄHDETTE HARRASTAMAAN! Sillä muuten se reissu jää tekemättä. Mutta takaisin kesään.

Myös Muoniojoella kouluhommissa tuli käytyä mutta. Se reissu meni vähän sivusuun johtuen rannelastasta. No enhän minä joesta malttanu pois olla, mutta onhan se hankalaa heittää "väärällä" kädellä. Tuo reissu sitten paikkaantui kun koulun järjestämä reissu Norjaan jäikin vain haaveeksi ja tilalle pukattiin reissu Hossan upeisiin maisemiin. Olihan se peruuntuminen tietty pettymys mutta hieno reissu Hossassa. Ja ensimmäisen Vapavälinein järvestäpyydetyn kirjoloheni nostin.

Keväällä suunnittelin kalareissua tunturiin vaeltamalla sopiva annos päivässä. Hieno viikonkestävä reissu oli tulossa ja kalaa olisi saanut vaikka vasemman jalan saappaalla. Mutta raha sitten loppupeleissä oli este. Nimittäin kaveri sai työpaikan ja ei sitten kerennyt reissuun. Mutta parempi kai tienata ku tuhlata. Ja Mites Itä-Inarin kisat? Mites isot Inarin kisat? Kusi ja kovasti. Ja loppukesästä sitten totesin myös tämmöisen pienen kalakaverivajauksen eikä oikeastaan ihan pienen. Mutta miten se sanonta menee? Naisia tulee ja menee mutta kalakaverit säilyy, ja eikös perhokalastajat saa parhaat naiset?

Onhan tässä tietenkin vielä siianpyynnissä käytävä mutta valitettavasti en voi nuita reissuja julkaista. Mutta minun osaltani pistetään homma pakettiin ja odotetaan innolla ensi kevättä ja ensikevään kuumotuksia. Ei nyt syksyllä muista tuota tunnetta mutta takaan että ennen jäiden lähtöä on "pakko päästä heittämään-fiilis" Siis muistakaa seurata blogia myös ensikesänä.

Sevettijärvellä osa 2/2

Takaisin Sevettijärvellä

Perillä avasimme kaljat ja istuimme vähän aikaa pirtin penkeillä. Laitoimme saunaan tulet, kannoimme vedet ja samalla reissulla heitimme muutaman verkon järveen, Mitrin mukaan varmoille siikapaikoille. Saunoimme, evästelimme ja pelasimme korttia. Uni maittoi.



Aamulla lähdimme kokemaan verkkoja. Keli oli niin kuin se kuuluisa morsian. Kahdesta verkosta nousi kolme oivaa siikaa. Yksi oli vähän muita kookkaampi. Savustimme kalat ja keitimme potut. Syötyämme lähdimme takaisin järvelle uistelemaan. Kiersimme aikamme ympäri isoa Sevettijärveä. Kaikki vanhat ottipaikat osoittautuivat pettymyksiksi. Illan päälle laitoimme kolme verkkoa pyyntiin, ettei mene ihan hernekeittohommiksi.





Herätessä olo oli samanlainen kuin Bill Murray:lla Päiväni murmelina –elokuvassa. Pirtin radio pärähti itsestään päälle joka aamu kello 9.00, ja pysyi päällä kello 09.30 saakka. Radio Suomen ohjelmat tuntuivat toistavan itseään. Aamulla kuuli uudestaan samat jutut ja kappaleet, mihin edellisiltana oli nukahtanut. Keitimme kahvit. Vapaiden aamutoimien jälkeen lähdimme takaisin järvelle. Verkoissa oli tällä kertaa kaksi siikaa. Perkasimme kalat ja laitoimme suolaan.





Jatkoimme kalastusta heittelemällä veneestä. Tällä kertaa otimme mukaan myös ankkurin, ettei vene karahtaisi kiville tuulessa. Mitri ajoi moottorilla karikon reunaan. Laskimme ankkurin varovasti pohjaan, viime kesän Päijänteen konkoilusta viisastuneena. Ensimmäinen heitto ja heti kiinni. Kala osoittautui nopeasti pieneksi harriksi.



Enempää kalaa ei tullut. Suuntasimme uuteen paikkaan ja siiman päässä jälleen alamittaisia. Kolmas paikka ja sama juttu. Jatkoimme uistellen takaisin tukikohtaan. Illaksi pyöräytimme siikakeiton.



Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Ajelimme takaisin ytimeen, Ivaloon vasta illalla. Heikosta kalasaaliista huolimatta kaikin puolin onnistunut reissu. Lopuksi vielä matkamusiikivinkki Sevetin reissulle: Tiina Sanila - Tuõddâr Casanova.

Sevettijärvellä osa 1/2

Näätämöjoen lohestuskauden jo päätyttyä, päätimme Mitrin kanssa lähteä kokeilemaan Sevettijärven muita kalapaikkoja. Matkaan lähdettiin maanatai-iltana. Eväsostosten, tankkaamisen ja 160 km ajokilometrin jälkeen olimme pelipaikolla.

Tukikohtanamme koko viisipäiväisen kalastusrupeaman aikana toimi Mitrin mummola Sevettijärven rannalla. Mummo ja Ukki olivat jo poistuneet keskuudestamme paremmille pyyntimaille, eikä naapurin Illeppiäkään näkynyt, joten oli melko rauhallista. Pihalla tosin sai väistellä reviiriään puolustavia sopuleita. Ensimmäinen iltana emme ehtineet kalastamaan. Hiomme seuraavan päivän suunnitelemia pitkälle yöhön. Mitri ehdotti, että lähtisimme aamulla Rautujärvelle, siellä olisi vene ja jopa moottori. Matkaa tienvarresta olisi kuulemma vain neljä kilometriä.



Rautulompolo

Aamulla söimme, pakkasimme reput ja lähdimme lamspsimaan kohti Rautujärveä. Mitri oli käynyt paikalla viimeksi kaksi vuotta sitten Lepistön Jyrkin ja Jukan kanssa, mutta kalastus oli silloin ollut vaikeaa kovan tuulen takia. Näätämöntien varresta lähti hyvä polku kohti järveä. Alitimme muutaman poroaiden ja kuljimme pienten lompoloiden välissä. Aurinko paistoi. Sopuleita vilisi jatkuvasti kenkien vieressä. Muutama poro jolkotteli laiskasti vastaan. Käveltiin muutama kilometri ja tultiin kurun reunalle. Päätettiin mennä suoraan alas ja toiselta puolelta ylös. Idässä näkyi Jänispään masto. Nousimme jyrkkää reunaa ylöspäin – hiki valui noroina pitkin selkääni ja Mitri puhisi kuin höyryveturi Haapamäen asemalla sotatalvena ´43.



Päätimme kiertää seuraavan kurun ja lähdimme etsimään loivempaa kohtaa. Etenimme hitaasti pusikoitunutta jontkaa pitkin. Harhauduimme suunnassa liiaksi itään. Kiipesimme loivaa rinnettä ylöspäin, maistoimme pullosta vettä ja otimme uuden suunnan kohti Rautulompoloa. Lopulta tulimme rantaan. Vesi lompolossa oli kirkasta.

Vituttaa nuo etelän paskajärvet, Mitri veisteli. Ne on kuule semmosia ko pistää kumisaappaan rantaveteen niin ei sitä saapasta enää näy. Ongi siinä sitten, Mitri lisäsi. Nyökyttelin ymmärtäväisenä vieressä.



Heiteltiin rannalla. Muutama alamittainen taimen seuraili punaista lottoani, ei kuitenkaan tarttunut. Mitri tiesi kertoa, että lompolon rannalla oleva vene kuului kolttien luottamusmiehelle. Jatkoimme rannalta heittelyä vieheitä vaihdellen. Kalaa ei tullut. Jatkoimme pikkuhiljaa lompoloa kiertäen ja samalla koko ajan heitellen. Aikamme tyhjää pyydettyämme päätimme siirtyä Rautujärvelle ja jatkaa kalastusta siellä veneestä. Kuljimme polkua pitkin venelahteen, jossa veneemmekin sijaitsi.

Rautujärvi

Laitomme veneen vesille. Mitri vapautti puuhun kettingillä sidotun moottorin ja kiinnitti sen veneen perään. Venelahti oli matala ja kivinen, joten päätimme soutaa isolle selälle. Alkoi tuulla. Vissiin täällä aina tuulee, Mitri muisteli pari kesän takaista reissuaan samaiselle järvelle. Minä sousin. Mitri tupakoi.



Tultiin viimein isolle selälle. Viisi hevosvoimaa kehittävä 80-luvun Yamaha käynnistyi noin 20. yrityksellä – vieheet veteen. Uistateltiin ja sopivaksi katsomissamme paikoissa heiteltiin veneestä. Kalaa ei tullut. Päätimme pitää tauon. Rantauduttiin. Kaksi riekkoa lähti jaloista lentoon äänekkäästi käkättäen. Metsäpalovaroituksen takia keittelimme kahvit trangialla, hyvältä se maistui noinkin. Syötiin vähän evästä ja päätettiin jatkaa kalastusta.



Isosaaren kohdalla Mitrillä nappasi. Kelasin nopeasti oman vieheeni ylös. Haavia ei tietenkään tullut mukaan, harmittelin. Melko pieni tuntuu olevan, Mitri arveli. Orastava innostukseni laantui, kun kala paljastui parikymmen senttiseksi harriksi. Vapautimme harjuksen pojan samantien.



Jatkoimme kalastusta ilman mainittavia tuloksia. Alkoi tuulla vähän kovempaa. Mietittiin poislähtöä ja samassa moottori teki lakon, eikä enää käynnistynyt. Alkoi tuulla vielä vähän kovempaa. Mukana ei tietenkään ollut minkäänlaisia työkaluja, joten soutuhommiksihan se meni. Mitri räpelsi moottoria, minä sousin. Mietittiin, että olisipa mukana nyt Ivalon kovin siiansoutu-uistelija Harjus-Antero, niin mikäpä se tässä meillä olisi. Hiki alkoi tulla.

Mitri päättii keventää tunnelmaa omalla versiollaan Georg Otsin ja Kauko Käyhkön tunnetuksi tekemästä Rakastan sinua elämä - kappaleesta. R-R-RA-KAS-TAAAN EMÄN-TÄÄ, JOKA AAMULLA AULIISTI AN-TAA, Mitri hoilasi keskellä Rautujärveä ja vettä satoi. Moottori pysyi hengettömänä laulusta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Soutaminen onneksi helpottui, kun pääsimme lopulta Venelahden suojaan tuulelta. Rantaudutiin. Kiskottiin vene rannalle. Istuttiin rantakivillä. Mitri tupakoi. Vettä satoi. Ylivuotinen hirvenvasa kävi rannassa ihmettelemässä hiestä ja vedestä märkiä kalamiehiä. Kerättiin siinä hetki motivaatiota ja lähdettiin tallustamaan kohti Sevettijärveä. Paluumatka meni nopeasti ilman turhia ketunlenkkejä.

Jatkuu..