Noin sitä on taasen yksi reissu pulkassa! Ja ei mikään huonompi reissu ollenkaan... Rantalan kanssa kävästiin Nellimissä tuolla samaisella jokiosuudella josta alkukesällä Harjus-Anteron ja Titolan kanssa saatiin kaksi mittataimenta. Sillä erotuksella että emme edes pysähtyneet heittämään ensimmäisellä koskella vaan jatkoimme suoraan uistelemaan järvelle.
Minuutti sen jälkeen kun laitoin avokelan kammen kiinni alkoi tapahtua! Vapa nytkähti oikeen kunnolla ja löystyi saman tien. Rantalalle juuri kerkesin ilmoittaa että kala kävi kun Rantala jo ilmoitti että täältä katko siiman joten tarkistin myös omani. No punotut siimat menee poikki vain jos hauki ne puree poikki. Ei muutakun kiroillen uutta uistinta siimanpäähän eikä aikaakaan kun tuplatärppi käy taas toteen. Tällä kertaa kaksi pientä n.30cm haukea jotka pääsivät takaisin verottamaan kääpiöitynyttä siikakantaa. Kaksi ahventa nousi vielä ennenkuin pääsemme järven yli ja kosken niskalle.
Muistin joskus nuorempana niskalla nähneeni 4kpl isoja, veteen arviotuna kilon harreja. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Moottori oli temppuillut järvellä bensan vähyyden johdosta, niinpä Rantalalla olikin jo valmiiksi airot kädessä. Sanoin että piäppä venettä paikallaan tässä niskalla niin mie heitän tuohon niskaan muutaman kerran. Rantala kerkesi jo hetken epäillä että puhin potaskaa kilon harreista mutta vain neljän heiton ajan. "Et turhan kovaa vasta-iskua tehny kun meinasit kaatua" Rantala ilmoitti! Olisin varmaan kaatunutkin jos harri ei olisi vetänyt vastaan. "Nyt on iso harri kiinni!" Rantala tyynen rauhallisesti soutelee lähemmäksi niskaa ja kun kala tulee näkösälle niin innoissani ilmoitan että nyt on puolen metrin harri kiinni. "No ei se kuitenkaan ole" Rantala epäilee. "No katoppa kun tuon sen tähän pintaan" Samassa hän ojentaakin jo haavia minulle ja tokaisee että ottaisin sen suosiolla! Hetken tapeltuani kala on veneessä ja mittani näyttää tasan 50cm... "Et sinä vaan paskaa puhunu niistä kilon harreista" Sanoo Rantala hiukan kateelisella äänellä! Veneessä omalla viisari vaa'alla punnitsin 1,2kg! Rantalan digitaalinen vaaka näytti 1,140kg. Kaatoryyppy ja reissu jatkuu...
No ei me mitään mainittavaa saatu. Lukuisia pieniä harreja ja taimenia sai irroitella kyllästymiseen saakka. Itse vapautin n.35cm taimenen nappulan. Paluumatkalla luontoäiti näytti taasen voimiaan ja nosti melkosen usvan. Siinä pohdimme ettei tässä sumussa tohtis lähteä Inarille edes mekään. Näkyvyys maksimissaan 50 metriä.
Kaikinpuolin mahtava reissu ei menny munat pataan ja mikä tärkeintä, luonnon rauha mutta kuitenkin juttukaveri mukana. Ja mikä elämys lähteä veneellä hurruttamaan kohti tyhjyyttä! Kyllä tuolla luonnossa sillontällön tuntee ittensä pieneksi! Palataan astialle niinku isäukko aina sanoo!
Komia on kala.
VastaaPoista